Näytetään tekstit, joissa on tunniste syreeni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syreeni. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Tuoksuva ja täyteläinen keskikesä


Huikaisevan täyteläistä ja tuoksuvaa alkukesää ja juhannusta olemme saaneet viettää. Syreenit kukkivat tänä vuonna runsaina ja koko pihan täytti pari viikkoa huumaava tuoksu. Valkoiset ja liilat pihasyreenit ehtivät kukkia jo ennen juhannusta ja rankka sade hakkasi kukinnot valkoiseksi peitoksi nurmelle. Mutta olivathan nämä kauniita aikansa!

Unkarinsyreeniaitakin kukki paikoitellen hyvin runsaasti, mutta sekin on jo ehtinyt parhaan kukkaloistonsa ravistaa, vaikka yleensä kukkii Toimelassa juhannuksena.


Aivan ilman syreenintuoksua ei sentään jääty juhannusjuhlissa, sillä porraspään pikkusyreenien kukinta on parhaillaan kukkeimmillaan. Niiden alla kuunliljojen isolehtinen versio on pitänyt erityisesti alkukesän runsaista sadekuuloista. Hiekkamaalla vettä harvoin tulee niille liikaa.


Tuoksurintamalla ei jää yhtään syreeniä vähäisemmäksi tämä keltainen kaunokainen eli päivänlilja. Sillä on hetkensä tuoksukuningattarena, kun hyvin lisääntyvää lajiketta on tullut leviteltyä eri puolille pihaa.


Kuten näiden pienempien kuunliljojen kaveriksi ...


... ja hyötypuutarhan nurkkaan, missä se kilpailee huomiosta päivänkakkaran, ruosipulin ja mansikan kanssa.


Pakko hehkuttaa myös aloe veraa. Aiempien kesien tapaan ole siirtänyt sisältä suurimaksi kasvaneen aloe veran kesäksi ulos ruukkuistutukseen. Aikaisempina vuosina se on kukkinut loppukesästä, juuri ennen syksyn ensimmäisiä pakkasia, mutta nyt kukinto on jo aukeamassa juhannuksena. Vuodet ovat erilaisia.

Hyvää juhannuksen ja täyteläisen kesän jatkoa Toimelan seuraajille! Aurinkoiset ja lämpimät säät näyttävät jatkuvan ja sehän sopii lomalaiselle.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Luonto muovaa


Luonto tekee välillä itse aika metkoja tiloja pihalle, jos kasvien antaa vapaasti kasvaa. Valkoinen syreeni on vuosien varrella poikinut viereensä toisen samanmoisen. Tänä kesänä nämä kaverukset ovat kasvaneet yhteen ja muodostaneet väliinsä portin, josta voi kurkistella toiseen todellisuuteen.

Jos olisin fiksu, ohjailisin luontoa ja rakentaisin aukkoon tukikehikon, jotta se ei kasvaisi kokonaan umpeen syreeniseinäksi. Ehkä en pysy mukana, vaan syreenit ehtivät ensin. Lapsena tällaisiin paikkohin olisi ollut mukava tehdä majoja.



Joskus on tullut upotetuksi nurmikkoon liuskekiviä. Vuosien varrella nurmikko on pikkuhiljaa vallannut kivet kuin varkain. Niin varkain, että en ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, vaan körötellyt ruohonleikkurilla reippaasti päältä ja sillä siisti.

Yhtenä päivänä lueskelin jotakin puutarhalehteä, olisiko ollut uusin Kotipuutarha. Silmiin osuivat kivikäytävät, joissa nurmikon reunat kivien ympärillä olivat kuin veitsellä leikatut.

Sain ahaa-elämyksen ja rupesin vanhoilla saksilla kaivelemaan kivikäytäviä nurmikostamme esiin. Sehän sujui kuin kankaan leikkely ja samalla sain siirtonurmikkoa paikkavärkiksi pihalle.

Hämmästyttävän paksuna ja rehevänä nurmi kasvoi kivien päällä. Ja kivet olivat isompia kuin muistinkaan. Kannattaa silmäillä puutarhalehtiä vai mitä?

Hommat eivät tähän lopu. Meillä on toinenkin laattakivikäytävä, joka kaipaa saksimista. Ja  tätäkin ehkä pitäisi jatkaa patiolle saakka, hmm...



Joskus on harmittanut, että koivu kasvaa riippumaton päälle. Tänä kesänä ei harmita. Riippumatossa on helteellä ja paahteella mukava kölliä koivupesässä, joka suojaa liialta auringolta. Kyllä luonto tietää.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Ihmekevät


Olen saanut nauttia aika pitkään uusien Marjatanalppiruusujeni kukinnasta, vaikka viime päivien rankkasateet ovat kukintaa himmentäneetkin. Kevät ja alkukesä ovat täyttyneet puutarhayllätyksillä, hyvillä ja huonoilla.

Näin muhkeat alppiruusun taimet olivat mukava yllätys paikallisen puutarhan valikoimissa. Ostaessa harmitti, että oikuttelevat talvikelit niittasivat näiden edeltäjät havu- ja rhodoistutuksesta. Mutta kun kukat aukesivat, harmitus haihtui ja rahanmenokin unohtui.


Monta muutakin ikivanhaa perennaa on kadonnut jäljettömiin penkeistä viime talvena. Jouduin uusimaan esimerkiksi tämän suosikkiperennani eli särkyneen sydämen.


Nyt kesä on jo pitkällä, mutta monenlaista omituista tuli kuvailtua keväällä pihalla. Mistähän lie johtuu, että töyhtöangervot aloittivat kesän varsin epätasaisesti ja toispuoleisesti. Pohjoispuoli riutui ja eteläpuoli kasvoi. Raja oli kuin veitsellä leikattu.

 
Myöhemmin ero tasoittui, eikä kasvussa enää huomaa mitään erikoista. Ei ole tämmöistä ennen näkynyt. 


Tämän kevätkuvan erikoisuus ei johdu talvesta vaan laiskasta puutarhurista. Olen kyllä huomannut, että valkoisen syreenin keskellä kasvaa morsiusangervoa, mutta en ole vaivautunut asiaa sen enempää miettimään.

Nyt otti silmään, että minullahan on kahden kerroksen väkeä. Morsiusangervo on näköjään levittäytynyt kokonaan syreenin sekaan. Siellä se jo lehtevänä kukoistaa, kun syreeni vasta suunnittelee lehtien avaamista!

Tuolle ei varmaan voi muuta tehdä kuin löydä molemmat matalaksi, jos haluaa siiamilaiset toisistaan erottaa. Vai antaisiko olla, jos eivät toisiaan häiritse. Ensin kukki angervo ja nyt kukkii syreeni :).

Outo kevät ja alkukesä pihalla, todellakin!

torstai 2. heinäkuuta 2015

Ilonaiheita ja ikivihreitä


Ensimmäisen kerran tälle kesälle kolahtivat yhteen vapaa-aika, lämmin sää ja kuiva riippumatto. Kunhan roskat ja linnunkakat siivosi pois, saattoi uupunut ruohonleikkaaja hetkeksi uinahtaa. Mutta sen jälkeen on tänäänkin saatu myös vettä.

Ilonaiheita pihalla kuitenkin riittää. Monivuotisten rehevästä kasvusta olen jo intoillutkin. Tämä on myös syreenien luvattu kesä. Ja kaikki lajit kukkivat yhtäaikaa. Se on tämän suven ilmiö.



Valkoiset syreenit alkavat jo ruskistaa kukintojaan, joita on runsaasti.




Mutta unkarinsyreeni se vasta onkin innostunut kukkimaan. Aita on yhtä kukkivaa merta. Joinakin kesinä unkarinsyreenistä istutettu korkea aita on ollut kovasti risuisen oloinen ja vähäkukkainen. Toisin on nyt!


Leikkimökistäkin on tullut syreenimaja. Karsinta jäi keväällä tekemättä, eikä nyt todellakaan raaski. On odotettava kukinnan loppumista.


Orvokeillekin viileä kesä on ollut omiaan. Pikkuorvokeista ei edes tarvitse nyppiä vanhoja kukkia pois. Siinähän rehottavat porraspäässä.


Tämä on pata pääsee joka vuosi yllättämään. Syynä on padan yläpuolella oleva lintulauta. Viime kesänä padasta työntyi ihan tilaamatta isoja auringonkukkia. Nyt orvokkien ympäriltä nousee jotain kummallista, jota odotan mielenkiinnolla. Lienee peräisin Lidlin ulkolaisesta lintusiemenseoksesta. Lehdet muistuttavat jotain kaalia, mutta keskeltä pyrkii esiin kukintaakin. Mikähän lie?

Orvokkien keskeltä taas nousee vanhanajan jorinia (tai daalia, miten vain), jota sain vuosi sitten. Levittelin sitä useampaan paikkaan ja hyvin näyttää nousevan.


Huh, kesä on jo pitkällä, kun päivänliljatkin kukkivat täysillä! Onneksi on kukat. Muuten kesän kulumista ei ehkä yhtä hyvin huomaisi. Liljat hehkuvat kuin aurinko.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannus tuoksuu ja näkyy


Valkoinen syreeni tavoittaa juhannuksen ytimen. Tykkään siitä. Pensas kitui Toimelan pihalla vuosia kahden koivun vieressä. Kun koivut pari vuotta sitten kaadettiin, valkoinen syreeni puhkesi kukoistamaan ja poiki viereen, koivun kannon juureen uuden pensaan.

Valkoinen on sinisten ja unkarin syreenien rinnalla niin kovin juhlavan oloinen. Sen myötä, tunnelmallista Juhannusta!