Ihmekevät

Olen saanut nauttia aika pitkään uusien Marjatanalppiruusujeni kukinnasta, vaikka viime päivien rankkasateet ovat kukintaa himmentäneetkin. Kevät ja alkukesä ovat täyttyneet puutarhayllätyksillä, hyvillä ja huonoilla.

Näin muhkeat alppiruusun taimet olivat mukava yllätys paikallisen puutarhan valikoimissa. Ostaessa harmitti, että oikuttelevat talvikelit niittasivat näiden edeltäjät havu- ja rhodoistutuksesta. Mutta kun kukat aukesivat, harmitus haihtui ja rahanmenokin unohtui.

Monta muutakin ikivanhaa perennaa on kadonnut jäljettömiin penkeistä viime talvena. Jouduin uusimaan esimerkiksi tämän suosikkiperennani eli särkyneen sydämen.

Nyt kesä on jo pitkällä, mutta monenlaista omituista tuli kuvailtua keväällä pihalla. Mistähän lie johtuu, että töyhtöangervot aloittivat kesän varsin epätasaisesti ja toispuoleisesti. Pohjoispuoli riutui ja eteläpuoli kasvoi. Raja oli kuin veitsellä leikattu.

 
Myöhemmin ero tasoittui, eikä kasvussa enää huomaa mitään erikoista. Ei ole tämmöistä ennen näkynyt. 

Tämän kevätkuvan erikoisuus ei johdu talvesta vaan laiskasta puutarhurista. Olen kyllä huomannut, että valkoisen syreenin keskellä kasvaa morsiusangervoa, mutta en ole vaivautunut asiaa sen enempää miettimään.

Nyt otti silmään, että minullahan on kahden kerroksen väkeä. Morsiusangervo on näköjään levittäytynyt kokonaan syreenin sekaan. Siellä se jo lehtevänä kukoistaa, kun syreeni vasta suunnittelee lehtien avaamista!

Tuolle ei varmaan voi muuta tehdä kuin löydä molemmat matalaksi, jos haluaa siiamilaiset toisistaan erottaa. Vai antaisiko olla, jos eivät toisiaan häiritse. Ensin kukki angervo ja nyt kukkii syreeni :).

Outo kevät ja alkukesä pihalla, todellakin!