Kiinanruusun kasvatus pistokkaasta?

Vanha kiinanruusuni voi hyvin ja täyttää lupaa kysymättä vinttikamaria. Joka kevät leikkaan siitä reippaasti oksia ja toiveikkaasti työnnän eläväiset vihreät pistokkaat veteen. Sitten jään odottamaan, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Useampana kevänä niin elinvoimaiset pistokkaat ovat nahistuneet maljakkoon ja lopulta olen heittänyt ne pois.

Voisiko joku ystävällisesti kertoa, miten kiinanruusua saisi lisättyä pistokkaista? Anoppi on kasvattanut minun yksilöni alunperin sukulaiselta saamastaan pistokkaasta. Se oli jo mullassa ja hyvässä kasvussa, kun sen sain. Nyt ei anopilta enää voi kysyä, miten lisääminen tapahtuu.

Tuleeko noista valkoisista nystyistä mahdollisesti juuret, jos maltan odottaa? Siis vaikka lehdet nahistuvat, voiko varsissa olla elämää? Vai olisiko pitänyt työntää suoraan multaan? Kertokaa!

Lintuperspektiiviä

Kolmen vapaapäivän viikonloppu on sujunut vaihtelevissa säissä. Perjantain vesisade vaihtui eilen ja tänään hienoon ulkoilusäähän. Aurinko on hellinyt ja yöpakkaset ovat kuivanneet sateen jäljet. Kevät etenee.

Eilisellä retkellä ihastelimme "harakanpesiä" koivuissa. Jokin kasvitautihan lienee kyseessä, mutta lehdettömissä puissa moinen kerrostalo näyttää pelkästään hauskalta.

Pitkästä aikaa päätimme tarkastella maisemaa lintuperspektiivistä ja kapusimme Ohtakarin Pookiin. Sieltä näkyikin pitkälle: naapurikapunkien tuulimyllyt ja tehtaiden savupiiput siinsivät horistonteissa kiiltävän jään lisäksi.

Rauhallista oli kalastajakylässä, vaikka keli olikin mitä hienoin. Harvinaista oli, että merellä ei edes tuullut.

Vähän on viime päivinä tullut edistettyä kukkahommiakin. Multia on vaihdettu ja kiinanruusua ja marraskuun kaktusta leikelty. Kiinanruusun parturoin ehkä vähän turhankin paljaaksi ja pistokkaita on nyt reippaasti.

Punainen marraskuun kaktus on kasvanut jo vähän turhan isoksi ja puumaiseksi. Ei tmeinaa mahtua enää mihinkään. Leikkelin siitäkin uusia istukaisia. Valkoinen marraskuun kaktus sen sijaan aloittelee uutta kukintaa jälleen. Kyllä on kiitollinen huonekasvi.

Ulkona maa paljastuu vauhdilla, jos aurinko tämän päivän tapaan jatkaa helotustaan. Kevättyöt alkavat olla mielessä.

Syksyn suuntaan mennään

Uskottava se on, että syksy tulee, kun omenat alkavat näyttää näin punakoilta. Jotenkin mieli ei ole vielä jättänyt kesää taakseen, kun loppukesän säät olivat niin kauniita ja lämpimiä. Ja vieläkin sääennusteet lupaavat lämpenevää.

Sato kuitenkin kypsyy ja säilöä pitäisi. Herukat sain viikonlopun aikana lähes poimittua ja mehuakin keitettyä, onneksi.

Katse alkaa pikkuhiljaa kääntyä sisätiloihin ja huonekasveihin. Syypäitä ovat sisällä kukkimaan innostuneet kukat. Tässä elämäni ensimmäinen kiinanruusu aloittelee kukintaansa. Nuppuja on vaikka millä mitalla, joten nopeasti lakastuville kukille on luvassa jatkoa.

 

Sain kiinanruusun keväällä anopilta, joka oli kasvattanut sen pistokkaasta. Hyvin näyttää onnistuvan ja nyt minulla onkin toisesta kiinanruususta napattu pistokas juurtumassa. Tämä anopin kasvattama meinasi kesällä kohdata päiviensä pään, kun se joutui ankaran kirvahyökkäyksen kohteeksi. Vein ulos ja suikuttelin erinäisillä aineilla ja työnsin vielä multaan kirvamyrkkytikkuja. Johan kaikkosivat.

 

Vuosi sitten ostamistani orkideoista toinen kuolla kupsahti, mutta tämä jäljelle jäänyt on innostunut kukkimaan kolmatta kertaa. Tällä kertaa kukkavarsia on samaan aikaan peräti kaksi ja kukat ovat aiempaa isompia.

Kasvin lehdet sen sijaan ovat huolestuttavasti nahistumaan päin. Saapas nähdä mitä jatkossa seuraa, mutta nyt nautitaan kukista.

Vanhapoika piikikäs ja nahistuneet banaanit

Ilokseni huomasin, että Toimelaan on ilmaantunut uusia seuraajia. Lämpimästi tervetuloa!

Puutarha viettää taas pakkaspäivää (-12), mutta huonekasvit alkavat selvästi havaita lisääntyvän valon. Viikonloppuna oli jo sen verran leutoa, että innostuin vähän etuajassa (hätäinen luonne kun olen) vanhojen kaktusten kimppuun.

Nämä rassukat ovat unohtuneet vuosiksi vintin ikkunanlaudalle hoitamattomina. Löytyvät sieltä aina syksyllä, kun aurinko lakkaa paahtamasta ja kun jälkikasvu muistaa avata rullaverhonsa :).

Tätä olen kutsunut vanhaksipojaksi, mutta en ole ollenkaan varma sen oikeasta lajista. Penteleen piikkinen se on, nytkin on sormessa piikki, vaikka hanskojen kanssa yritin käsitellä. 

Tämä on varmaan kymmenen vuotta vanha yksilö, ihan pienessä purkissa joskus hankittu. Se kukkii siellä rullaverhon takana joka vuosi loppukesästä ja alkusyksystä. Kauniita keltaisia kukkia, joissa on punertava keskus. 

Tämä muistutti vielä syksyllä etäisesti banaanikaktusta keltaisine "banaaneineen". Joulun tienoilla banaanit nahistuivat ja jäljelle jäi väärään suuntaan kurottava, toispuoleinen kasvi. Jotain tarttis tehdä, vai mitä?

Tähän saakka olen käyttänyt kaktuksille tavallista multaa, mutta nyt ylitin itseni ja hankin oikein kaktusmultaa. Päätin kokeilla, lähtisikö banaani (vaikka sitten ilman banaaneja) kasvamaan pistokkaista.

Tässä nämä nyt ovat. Aika surullisen näköisiä huppupäitä ja yksi paljain päin. Saapas nähdä, miten pistokkaiden käy.

Mutta vanhaapoikaa uusi, musta kuosi komisti kummasti! Edelleen viettää vasemmalle, mutta pitää muistaa käännellä välillä valosta poispäin.

Ps. Tulin äsken tutkineeksi netistä kaktusten kuvia ja epäilen, että "vanhapoikani" ei olekaan vanhapoika vaan aivan joku muu kaktus. Nimittäin, vanhassapojassa näyttävät kukat tulevan varteen, tässä tulevat suoraan kiinni runkoon. Ja muutenkin näyttää erilaiselta, ei esimerkiksi kasvata haaroja. Mikähän tämä sitten mahtaa olla? Meillä se kuitenkin tunnetaan varmaan vanhanapoikana hamaan loppuun saakka. Semmoista se on, kun jonkun maineen saa...