lauantai 31. lokakuuta 2020

Syksyn kukkasipulit

 

Levollista pyhäinpäivää teille blogiystäväni. Lokakuussa olen pitänyt taukoa bloggaamisesta. Aika on kulunut syyssiivouksiin ja työkiireisiin. Pyhäinpäivän rauhassa päätin merkitä muistiin tämän syksyn kukkasipulit.

Luitte aivan oikein: Olen kuin olenkin istuttanut sipulikukkia myös tänä vuonna, vaikka keväällä taas toisin vakuuttelin. Vuosi sitten työnsin maahan massiivisen määrän kukkasipuleita, mutta kevään kukkaloisto ei vastannut odotuksia ja turhauduin. En vilkuillutkaan sipuliluetteloita, joita Posti kantoi kotiin saakka.

Jossain vaiheessa kuitenkin marketin valikoimista tarttui muutama pussi mukaan ja taas odotan ensi kevättä. Jospa näistä tulppaaneista saisin iloita: Valkoinen City Vancouver sekä punaiset Seadov ja Van Eijk.

Ja kirsikkana kakussa vielä kerrotut Pretty Partners-tulppaanit. Ja valkokeltaiset Barrett Browning-tähtinarsissit.

Nyt on kiva taas linnoittautua talven hämärään odottamaan kukkivaa kevättä. Eihän sitä tiedä, vaikka edellisen syksyn istutuksistakin joku olisi myöhäisherännäinen ja innostuisi vasta ensi keväänä kukkimaan.

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Siemenkotien kaunotar

 

Olen tähän saakka pitänyt unikonnuppua nuppujen ja siemenkotien kuningattarena. Nyt se on saanut kovan kilpailijan. Kelloköynnöksen massiivinen siemenkota on käsittämättömän kaunis työntyessään esiin.

Kelloköynnös ylipäänsä on kaunis ennen kukintaa nuppuineen ja varsinkin isojen kellokukkien avautuessa. Mutta syksylläkin se on hieno. Keräsin muutaman oksan maljakkoon. Näyttävät kestävän hyvin sisälläkin.


Aila-myrsky ei tehnyt meidän pihalla muuten tuhoa, mutta aringonkukat se kaatoi. Pitkiksi hujopeiksi venähtäneet varret lakosivat pitkin nurmikkoa. Kun pieniä kukkia oli vielä  aukeamassa keräsin niitäkin maljakkoon. Pieniä syysaurinkoja keittiössä.

 

perjantai 2. lokakuuta 2020

Kesä ja syksy yhtä aikaa


Sää on edelleen lämmintä kuin kesällä, eikä meillä täällä meren rannalla ole nähty vielä yhtäkään pakkasyötä. Siitä huolimatta ruska on kaunis, maailma täynnä värejä. Ei ruska pakkasta näytä tarvitsevan.

Osa puista on jo lehdettömiä, mutta samaan aikaan saamme vielä kerätä satoa. Tänään poimin viimeiset omenat puusta, andovkat. Kuukausimansikkaa kypsyy yhä. Haen silloin tällöin kourallisen aamupuuron päälle. Viimeksi tänään, vaikka lokakuuta jo eletään.

Viimeiset tomaatit ovat kypsymässä kasvihuoneessa. Tai siinä muoviteltassa, joka kertakäyttöisestä minikasvihuoneesta on tässä vaiheessa syksyä jäljellä. Se ei enää näytä kauniilta, mutta viimeksi toissapäivänä keräsin pussillisen kypsiä pikkutomaatteja. Samoin ananaskirsikoita.

Perunat nostettiin viikko sitten. Samoin porkkanat.

 


Kasvulavat on tyhjennetty ja täytetty kesän aikana kerätyllä talousjätekompostilla. Se saa maatua laatikoissa talven. Keväällä komposti levitetään laajemmalle ja taas kasvaa.


Ruohonleikkaus kuuluu inhokkipuuhiini, mutta tätäkin härveliä piti kerran tälle kesälle ulkoiluttaa. Osittain ruohonleikkuu meni kyllä lehtien silppuamiseksi, mutta sinnepähän silppuuntuivat höysteeksi.

Silppuamisesta puheenollen. Silppusin tänään myös oksia oksasilppurilla. Se on puolestaan lempipuuhiani. Oksasilppuri ei pidä yhtä kovaa meteliä kuin ruohonleikkuri ja homma on kevyempää. Isonkin kasan oksia saa hetkessä silputuksi ja lopputuloksena on muutama ämpärillinen kateainetta pensaiden juurelle. Tällä kertaa katteen sai elokuussa istutettu karviaispensas. Oksien silppuaminen on palkitsevaa puuhaa.


Olo on säiden suhteen ristiriitainen. Samaan aikaan, kun syysistutuksia tehdään, osa kesäkukista porskuttaa vielä täyttä häkää. Riippupelargonia oli elokuun sateissa vähällä hukkua. Kun pelastin sen katon alle, kasvi elpyi ja aloitti uuden kukinnan. Miten näitä nyt pois heittää, ei mitenkään.

On kesää jäljellä, mutta toisaalta eletään ihanan raikasta ja kuulasta syksyä.