Vilpolan kevätyllätys

 

 

Tein viikonloppuna kevätsiivousta Vilpolassa. Talviverhot saivat lähteä ja samalla verhon takaa löytyi yllätys. Onnenbambu oli kuin salaa talven aikana venähtänyt lähes kattoon asti. Melkoinen hujoppi!

Onnenbambu on yksi kiitollisimmista huonekasveista. Pärjää pelkässä vedessä maljakossa, mutta viihtyy myös mullassa. Hengiltä sitä ei taida saada, vaikka haluaisi. Sen verran sitkeää sorttia on tämä Kamerunista alun perin kotoisin oleva traakkipuulaji, ruokotraakkipuu kai se on. Onnenbambuna tai onnenoksana sitä myydään.

Bambu pärjää vähälläkin valolla, esimerkiksi pesuhuoneessa, mutta kuten kuvasta näkyy valoisassa se intoutuu kasvuun.

Oli lievästi haasteellista kantaa hujoppi siivouspäivänä kellariin suihkuun, mutta sitkeästi vein sen virkistäytymään ja puhdistumaan yhdessä muiden huonekasvien kanssa. Etualalla kevään "poikasia". Ja taustalla taimikasvatuksia.

Valoisa, tilava huone on melkoinen asuntoetu kukista pitävälle. Ikkunoista tulee valoa idästä, etelästä ja lännestä, joten sitä todellakin riittää. Vilpola on vilpoisa talvella ja kuuma kesällä. Se toimittaa meillä työhuoneen virkaa ja on työskentelyolosuhteilta lämmön suhteen haastava. Kasveille se on kuin kasvihuone. Onneksi ei tarvitse taimipurkeilla keittiön ja olohuoneen ikkkunalautoja täyttää. Olen siis onnekas.

Miten kannan saa kukkimaan?

Ystävät hyvät, kertokaapa minulle, miten kannan saisi kukkimaan? Ostin nämä mukulat vuosi sitten. Esikasvatin pitkään ja hartaasti (ehkä liian pitkään) sisällä ja siirsin, korkeina ja isolehtisinä, kohopenkkiin pihalle. Lehtiä ja vihreää tuli runsaasti, mutta valitettavasti ei ensimmäistäkään kukkaan. Jokin meni pieleen.

Heitin kuitenkin mukulat kellariin syksyllä ja talven jälkeen ne näyttävät ihan hyviltä. Olen nyt viime vuoteen verrattuna noin kuukautta myöhemmin istutuspuuhissa. Multiin mukulat ovat nyt päässeet, mutta entäs sen jälkeen?

Miten pitäisi kannaa hoitaa ja lannoittaa, jotta komeita kukkia ilmestyisi? Mikä olisi paras paikka kasvattaa? Olen kiitollinen vinkeistä, pelkkiä viherkasveja en jaksaisi ulos kasvattaa kovin montaa vuotta.

Kylvökset kasvussa

Pari viikkoa kylvöstä ja köynnökset ovat saaneet jo hyvän startin kesään. Oikealla kelloköynnöstä tänä vuonna ostetuista siemenistä.

Vasemmalle kylvin kokeeksi ensimmäistä kertaa miinanköynnöstä itse syksyllä keräämistäni siemenistä. Pari on punnertanut itsensä valoon ja kasvuun. Hyvä! Saattaa sieltä vielä joku mattimyöhäinen ilmaantua lisääkin. Odotellaan rauhassa.

Samana päivän köynnösten kanssa kylvetyt ahkeraliisat ovat myös itäneet. Ne saavat velä jonkin aikaa vahvistua ennen koulaamista omiin purkkeihin. Pikkuriikkisia alkuja, mutta ainakin vuosi sitten nämä kasvoivat alkuun päästyään nopeasti ja vahvoina.

Seuraavina kylvövuorossa ovat samettiruusut, isot ja pienet. Tomaattien kanssa vähän himmailen, kun ne joka kevät kasvavat turhan pitkiksi sisällä ennen ulospääsyä. Yritän malttaa mieleni.

Eppu-vanhus (19 v.) ottaa kevätauringosta kaiken irti sekä ulkona että sisällä. Ja hakeutuu tietenkin talon raikkaimpaan paikkaan, juuri tuuletetulle matolle.

Palavaa, hehkuvaa ja leimuavaa rakkautta

Kukahan kasvien nimet keksii? Sitä tulee miettineeksi, kun löytää uusia variaatioita tutuista kukista. Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica) on Toimelan perennapenkissä loistanut jo vuosia uskollisena ja näyttävänä.

Nyt tupsahti siementilauksen mukana, tilaamatta, pussillinen hehkuvarakkaus -nimistä kukkaa (Lynchnis Molten Lava). Pussin mukaan matalampaa kuin palavararakkaus ja jo ensimmäisenä vuonna kukkivaa, jos malttaa esikasvattaa ajoissa. Kyllähän rakkaudet toisiaan muistuttavat, vaikka toinen palaa ja toinen hehkuu.

Kun etsin netistä tietoa hehkuvanrakkauden menestystarinoista, törmäsin vielä kolmanteen rakkauden tyyppiin, nimittäin leimurakkauteen (Lynchnis Arkwrightii). Sen kerrotaan olevan palavan- ja hehkuvanrakkuden risteytys, joka on kaksivuotinen ja kylväytyy jonkin verran kasvupaikalleen. Kukat ovat hehkuvan oranssit ja suuret. Kuva löytyy esimerkiksi täältä.

Mitähän muita rakkauksia mahtaakaan löytyä? Pääsisinpä nimeämään kukkalajikkeita!

Ahkeraliisaa ja kelloköynnöstä kylvämässä

Sainpas minäkin lopulta siemenkylvöt alkuun pari päivää sitten. Olen jo monta viikkoa ihaillut blogeissa esiteltyjä kylvöksiä, mutta itse sain hankituksi siemenetkin vähän myöhässä. Mutta arvelen näiden vielä kesään mennessä ehtivän.

Ahkeraliisaa kylvin toista kertaa. Viime vuonna ne onnistuivat hyvin ja päätin ottaa uusiksi. Toimelan pohjoiseen suuntaavilla, varjoisilla portailla on ahkeraliisalle sopiva kasvupaikka. Kasvattaminen ei ole vaikeaa, kun pikkuriikkiset siemenet lopulta saa heitettyä mullan päälle. Niin pieniä ovat siemenet, että usko niiden kasvuvoimaan on kyllä kylvövaiheessa koetuksella.

Kelloköynnöstä olen joskus myös kasvattanut. Se on yksi kauneimmista köynnöksistä, mutta vaatii lämpiman kesän ehtiäkseen kukkia. Toivotaan, että ensi kesä olisi lämmin ja pitkä.

Ostosiementen lisäksi kokeilin kylvää myös miinanköynnöstä. Minulla oli sitä viime kesänä ensimmäistä kertaa ja keräsin syksyllä siemeniä. Saapas nähdä lähtevätkö kasvuun.

Näillä alkoi kevään esikasvatus Toimelassa. Maaliskuulla jatkan tomaateilla ja siitä sitten pikkuhiljaa kesää kohti ilmaantunee lisää purkkeja ikkunanlautoja koristamaan, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Ylikasvaneet taimet

Kuukausi kesään ja maagiseen taimien ulosistuttamisen aikaan. Huolestuttavan suurilta näyttävät taimet jo nyt, mitenkähän näiden kanssa vielä kuukauden pärjää sisällä. Ryhmäsamettikukat rupeavat väkisin kukkimaan.

Myös ahkeraliisat ovat pitkiä ja vähän honteloita. Nuppujakin puskee esiin. Enpä tiedä, mihin nämä kannattaisi kuukaudeksi säilöä.

Tuli taas kylvettyä turhan aikaisin keväällä siemenet multiin. En vain malta odottaa. Kasvit taas eivät ymmärrä, että on vielä aikainen kevät, kun aurinko ikkunan läpi lämmittää. Ensi keväänä pidän varani. 

Tomaatit ehtinevät kattoon ennen kesää. Mistähän sitä keksisi pidemmät tukikepit näille?

Vintin viidakko

Mukulabegonioista on yhdessä kesässä tullut ehdoton lempparini. Kokeilin näitä ensimmäisen kerran viime vuonna ja tykästyin. Mukuloista kasvatettu begonia on isokokoinen ja isokukkainen. Se kukkii koko kesän ja on kiitollinen kasvi puolivarjoisalla paikalla. Esikasvatus sujuu vauhdilla.

Vieressä kannat kasvavat myös jo korkeina. Kannoja kokeilen nyt ensimmäistä kertaa ja näyttävät lupaavilta.

Mukulakavereilla on vielä toistaiseksi tilaa levittäytyä vinttikamarin ikkunan ääressä. Mutta vapulta tämän huoneen asukas on tulossa pitkästä aikaa kesäksi vanhaan kamariinsa. Näkeeköhän tytär vielä toukokuussa ikkunasta ulos tämän viidakon takaa :).

Kyllä on mukava seurata, kun jotkut kasvit kasvavat niin voimallisesti!

Taimet venyvät, tai sitten eivät veny

Valoa riittää ja ensimmäistä kertaa ulkonakin tuntuu leppoisan keväiseltä. Huomasin kirsikkapuun juurella jäniksenpapanoiden lisäksi pieniä tulppaaninpäitä, vaikka lunta on vielä ympärillä. Ovat ne nopeita!

Sisällä taimikasvatus sujuu vaihtelevasti. Ahkeraliisat näyttävät menestyvän kohtuullisesti ja vankistuvan. Tosin yksittäisissä taimissa on yllättävän suuria kokoeroja.

Myös samettikukat nauttivat elämästään, varsinkin ryhmäsamettikukat. Isommat ovat vähän huippuroita.

Muutamien isojen samettikukkien kasvu on vain kertakaikkiaan lopahtanut. En ymmärrä, miksi joillekin käy näin. Ihan samalla tavalla kasvatettu ja koulittu kuin kaverit vieressä ja silti tulee tällaisia rääpisköjä.

Tomaatit vaativat jo tukikeppejä. Saapas nähdä, kuinka korkeiksi nämä vielä ennen kesäkuuta ehtivät.

Tänään kylvin vielä muutaman siemenen kasvihuonekurkkua ja kesäkurpitsaa. Ne ovat sen verran nopeita, että ehtinevät kasvaa riittävästi ennen kesän tuloa.

Koruköynnöstä yritin kylvää ensimmäistä kertaa, enkä ole edes livenä koskaan sitä nähnyt. Enkä näe nytkään. Kylvöksistä ei nimittäin noussut piikkiäkään. Harmillista! Heitin tänään kylvöksen pois muiden tieltä ikkunalta. Mitäpä tuota väkisin yrittämään.

Pihallakin tapahtuu. Pikkulintujen ruokinta on lopuillaan, mutta näköjään ruokimme myös suurempia petolintuja. Tänään, keskellä aurinkoista iltapäivää, seurasin ikkunasta varpushaukan ruokahetkeä pihalla. Valitettavasti se ehti säikähtää ohikulkevaa liikennettä ja häipyi paikalta ennen kuin ehdin kameran kunnolla tarkentaa.

Luonto tarjoaa katsottavaa. Kumma, että ylipäänsä huomasin haukan ikkunasta, kun se oli niin maaston värinen lehtien seassa.

Ensimmäiset taimet koulittu

Nopeasti osa kylväksistäni on itänyt. Reilut kaksi viikkoa kylvöstä koulin ensimmäiset taimet omiin ruukkuihin. Nopeimpia olivat samettikukat. Päätin koulia myös ryhmäsamettikukan aivan normaaliin tapaan yksitellen, vaikka toisin suunnittelin. Taitavat purkit loppua kesken, kun olen viime keväänä heitellyt niitä reippaalla kädellä pois.

Kovin erilaista on eri lajien itäminen. Busy Liisat ovat vielä toki pieniä, mutta aika nopeasti itivät kuitenkin. Samana päivänä kylvetty koruköynnös ei ole osoittanut toistaiseksi minkäänlaista elon merkkiä. Ei piikkiäkään pinnalla! Noh, pussin päällä lukee, että itämisaika on 14-28 vrk. Nyt on mennyt 16 vrk. Toivoa on siis.

Tulin koulineeksi myös kolmen sortin tomaatit, vaikka taimet olivat vielä turhan pieniä. Laskeskelin, että ensi sunnuntaina ne ovat tällä menolla jo turhan isoja. Viikolla ei taimihommiin ehdi. Näin tällä kertaa, katsotaan miten tomaattien käy.

Siemenkylvöjä

Viime keväänä taisin tulla lausahtaneeksi, että ensi vuonna en sitten kylvä yhtään siementä esikasvatukseen! No, tässä sitä taas ollaan.

Kun ulkona on puolen metrin hanget ja kesä tuntuu vieläkin kovin kaukaiselta, mullan ja siementen kanssa tuuskaaminen jotenkin lohduttaa ja luo uskoa, että kesää kohti silti mennään.

Olen esikasvattajana myöhäisherännäinen. Innostuin puuhaan vasta joitakin vuosia sitten ja aloitin hyötykasveilla. Nytkin kylvin ensimmäisenä tomaatit.

Tuttujen runkotomaattien, Pear Shaped yellow ja Outdoor girl, rinnalle kokeilin minulle uutta lajiketta. Pensastomaatti Principe Borghesen pitäisi menestyä sekä kasvihuoneessa että ulkona isossa ruukussa. Kuva ainakin näyttää mehevältä.

Vuosi vuodelta enemmän purkkeihin on eksynyt myös kukkia. Tällä kertaa kokeilen ahkeraliisaa ja samettikukkia. Ahkeraliisa vaatii pitemän esikasvatuksen. Samettikukat olisivat ehtineet myöhemminkin multiin, mutta kylvin innoissani myös niitä jo nyt. 

Ryhmäsamettikukkaa voin laittaa itämään vielä lisää myöhemmin. Pusseissa ohjeistetaan koulimaan myös ryhmäsamettikukka yksitellen purkkeihin, mutta muistaakseni joku on kertonut siirtäneensä sitä onnistuneesti  myös isompana joukkona kukkapenkkiin? Voin muistaa väärinkin.

Köynnöskokeiluksi pääsi tänä vuonna koruköynnös. Olen testaillut monenlaista yksivuotista köynnöstä. Välillä onnistuneesti, mutta useimmiten lopputulos kehikossa on ollut vähemmän rehevä.

Kelloköynnös taisi onnistua toistaiseksi parhaiten ja ehti kukkiakin lämpimänä kesänä. Moni muu köynnös on jäänyt harvaksi ja kituliaaksi tai kukkinut toivottoman myöhään.

Aika näyttää, miten käy koruköynnöksen kanssa. Siemenpussissa luvataan, että koruköynnös olisi nopeakasvuinen ja runsaskukkainen köynnös, joka viihtyy auringossa. Nyt ovat siemenet mullan sisällä ja peukut pystyssä.

Kevät alkuun ja esikasvatus vauhtiin

Viikonloppu on sujunut epämääräisen "vatsapöpön" kourissa, mutta sunnuntaiaamuna, auringon innostamana päätin ryhtyä esikasvatuspuuhiin. Aloitin homman mukuloista ja juurakoista, joita tulin tilanneeksi.

Tässä paistattelevat vinttikamarin ikkunalla ensimmäistä päivää purkeissa kannat ja mukulabegoniat. Molempia minulla oli pihalla myös viime kesänä, mutta en syksyllä laiskuuttani viitsinyt kerätä mukuloita ja juurakoita niistä talteen. Nytpä harmitti, kun uusia ostelin.

Mukulabegoniaa kasvatin viime kesänä ensimmäistä kertaa ja se oli porraspään ilopilleri valtavine kukkineen, joita riitti koko kesän. Tänä vuonna nämä pääsevät ehdottomasti kellariin talvehtimaan, jos kasvatus onnistuu yhtä hyvin kuin vuosi sitten.

Alku ainakin näyttää lupaavalta. Useimmissa mukuloissa näkyi jo hyvää kasvua!

Kannaa en ole ennen esikasvattanut itse, mutta valmiita taimia olen kyllä ostanut puutarhalta ja ne ovat olleet myös kiitollisia kukkijoita. Ja näyttäviä isolla pihalla. Odotukset ovat korkealla kannan suhteen. Paketissa oli muuten yksi ylimääräinenkin juurimukula :).

Olipa hiukan haasteellista löytää kannoille sopivia kasvatuspurnukoita. Osa juurimukuloista oli valtavan suuria, osa onneksi pienempiä.

Askel vie tulevina päivinä entistä useammin vintille vilkuilemaan, mitä purkeista työntyy vai työntyykö mitään. Edessä mukavia aikoja ja kevät!

Taimia hyötymaalle

Hyötymaa on vasta muokkausvaiheessa, mutta sisällä ollaan jo pitkällä. Kurkut venyvät mittaa ja pelkään, että kesä lämpenee niille liian hitaasti. Lajikkeen pitäisi menestyä myös avomaalla. Olen kyllä hankkinut harsotunnelin, mutta mahtuvatkohan nuo enää tunneliin, kun uloslähdön aika koittaa?

Tomaatin kasvu on maltillisempaa, mutta toistaiseksi tomaateillakin menee ihan hyvin. Tämä on runkotomaattia ja myös avomaalle menossa. Sekä kurkut että tomaatit itivät lähes sataprosenttisesti ja kasvavat vauhdilla.

Kokeilin myös sitruunakurkkua, mutta se iti heikosti. Vain kaksi tainta on tulossa ja nekin vielä kovin pieniä, verrattuna pitkulaisiin kurkkuveljiinsä. Toisaalta ei pienelle hyötymaalleni oikein monta tainta samaa lajia mahdukaan. Tomaateista ja kurkuista on jo reippaasti varakappaleitakin tulossa.

Myös kiekkokurpitsaa kasvatan ensimmäistä kertaa ja sekin iti heikohkosti. Roippulaisia taimia taitaa olla kasvamassa neljä. Tätä ei käsittääkseni tarvitse tukea vaan se kasvaa maata myöten. Tai paremminkin pöydälle, elleivät kelit pian lämpene.

Esikasvatan myös jäävuorisalaattia, mutta sen kasvu näyttää todella hitaalta. Ehkä se ulos päästyään innostuu.

Toistaiseksi syötävät on napsittava kaupan salaatista, jonka istutin tillin kanssa ikkunalle yrttikeinuun. Näillä mennään hyötymaan satoa odotellessa.

Yrttejä ja jouluruusuja

En ole kylvänyt tänä keväänä yhtään esikasvatettavaa kasvia, koska aika ei siihen tällä erää riitä. Tilasin kuitenkin muutaman pienen taimen ikkunanlautoja piristämään. Esimerkiksi tämän yrttimixin joka pitää sisällään lippiaa, oreganoa, timajamia ja rosmariinia.

Niinhän siinä sitten kävi, että unohdin seurata Postin lähetyskoodilla taimien matkaa lähipostiin. Tekstiviestiä saapuneesta lähetyksestä ei tullut, vaan noutoilmoitus tuli paperilla etanapostina. Tässä tulos. Lippia on mennyttä, ehkä rosmariinikin. Oregano ja timjami näyttäisivät selvinneen reissusta.

Vika ei tosiaankaan ole Postin eikä kukkakauppiaan. Unohdin vain yksinkertaisesti seurata asiaa.

Samassa paketissa tuli myös kolme jouluruusua. Ne olivat erittäin hyvissä voimissa ja isommissa multapaakuissa. Ihan käteviä nuo Kodin kukkien pakkaukset kuljetuksia ajatellen. 

Tässäpä nämä selvinneet yrtit nyt sinnittelevät ruukuissaan. Toivottavasti menestyvät.

Omenapuun oksissa maljakossa lehdet avatuvat hitaasti, mutta  varmasti. Kesää kohti mennään ja valoa totisesti nyt riittää. Hienoa!

Taimet lehdet kippuralla

Nyt taisi niin sanotusti ottaa ohraleipä! Osa isojen samettiruusujen taimista on päättänyt ruveta rettelöimään. Pari valkoista Vanillaa jo nuupahti itsekseen, vaikka vieressä olevat kukoistavat vielä aivan samalla hoidolla. Tässä lehtiään kipristelee keltainen iso samettiruusu. Mahtaneeko sekin heittää henkensä?

Ehkä olen kastellut tai lannoittanut liikaa? Vai olisiko jotain ötököitä, ainakaan en silmällä havaitse. 

Suurin osa näyttää onneksi vielä hyvältä, kuten tässä kuvassa Vanillat. Toivottavasti käppyrätauti ei leviä epidemiaksi. Tässä vaiheessa otan vastoinkäymisen vielä tilastollisena tappiona.

Revonhännän siemenet olivat tosi pieniä ja taimetkin vielä koulimisvaiheessa olemattomia. Mutta nyt ne ovat jo toistakymmentä senttiä korkeita. Osaisiko joku sanoa, kannattaako revonhännät latvoa?

Daaliat jo reissusta tultuani hätäpäissä latvoin, kun olivat kasvaneet tosi pitkiksi. Tukeakin tarvitsivat. Vielä on matkaa kesään, mitenkähän tässä taistossa käy.

 

Onneksi kylvin oreganon sisälle ruukkuun, enkä ulos. Tämäkin oli nimittäin alkuun aivan olematonta vihreää haituvaa. Nyt se muistuttaa mielestäni erehdyttävästi rikkaruohoa. Vesiheinänä olisin kasvimaalta nyppinyt, jos olisin ulos istuttanut. Purkkikasvatus pelasti oreganon. Ei muuten vielä tuoksu miltään.

Siemeniä multiin kuun ja auringon loisteessa

Luonto on viime aikoina antanut parastaan Toimelan leveysasteilla. Viikko sitten bongasin upean kuutamon ja tähtitaivas on tuikkinut öisin pikkupakkasessa.
 
Päivisin taas aurinko on helottanut täydeltä taivaalta, lopultakin aika synkän ja pilvisen talven jälkeen. Sanon talven jälkeen, vaikka uskon takatalven vielä tulevan. Eihän kesä sentään vielä voi alkaa, vaikka auringossa lämpömittari kipusi tänään jo 15 asteeseen. Mutta valon lisääntyminen on pääasia.

Valon mukana kasvaa into kevätsiivoukseen ja puutarhasuunnitelmiin. Jo Pari viikkoa sitten kylvin daalioita ja ne ovatkin itäneet mukavasti. Kohta pääsen koulimaan taimia.

Tänä vuonna en kylvä tomaatteja. Viime kesänä niiden hyysääminen ensin kylmän vuoksi ja sitten helteessä kastellen sitoi puutarhurin aika tiukasti kotimaisemiin.  Nyt mennään hyötypuolella normaaleilla kasvimaan tuotoksilla. Mitä nyt oreganoa tuli laitettua esikasvatukseen. Sen ajattelin pistää keittiön ikkunalle ruukkuihin.

Viikon verran ovat mullissa olleet myös isot samettiruusut, kahta eri väriä. Molemmat ovat itäneet hyvin. Oli mielenkiintoista huomata, että siemenpusseissa voi olla hyvin erilaiset määrät siemeniä. Valkoisten samettiruusujen (Vanilla) siemeniä oli pussissa vain muutamia. Keltaisia ja oransseja taas niin paljon, että kylvin vain puolet. Pussin päältä tätä ei voinut päätellä.

Vielä on odottamassa pienten samettiruusujen siemeniä ja kaikenlaista muutakin. Tuli jossakin innostuksen puuskassa ostettua myös kruunuvuokkojen sekoituksia kaksi pussia, vaikka ne tuskin talvehtivat vyöhykkeellä V.

Pussin päällä oli heikosti kasvatusohjeita. Ymmärsin, että mukulat voisi laittaa suoraan ulos. Ajattelin kuitenkin esikasvattaa, jotta edes yhtenä kesänä ehtisivät täällä Pohjanmaan korkeudella kukkia. Vai miten kannattaisi toimia? Kruunu Vuokko varmaan osaisi opastaa tämän nimikkokukkansa kasvatuksessa. Häneltä on tullut loistavia neuvoja monen kasvin hoitoon.

                                  Ja lämpimästi tervetuloa Toimelan lukijaksi Leena!

                      
                     Lopuksi vielä toinen kuukuva, kun se oli niin hieno, siis se kuu!