Kuusi kuvaa kesästä

Sain kuusi kuvaa kesästä -haasteen sekä Kruunu Vuokolta blogista Puutarhan lumo että Konnadonnalta Konnadonna - kotona ja puutarhassa -blogista. Vastaan nyt teille molemmille samalla kuvasarjalla.

Kuvien pitäisi kertoa kai pihan ja puutarhan kesästä. Minusta kuitenkin tuntuu, että menneenä suvena sade pieksi pihan ja etanat jyrsivät loput. Niinpä päätin kertoa kuvin kesästä ylipäänsä. Tämä on sitten poikkeus. Yleensä pitäydyn aiheessa, paitsi ehkä harppuneulonnan kohdalla...

Kesä alkoi juhlien. Yksi perheenjäsen sai opintonsa päätökseen ja herkuttelimme Mustakarilla sekä suolaisella että makealla. Purjehdusseuran ravintolassa oli hienot puitteet ja maisemat sekä maistuvat herkut.

Juhannus kului meren äärellä saunoen ja rentoutuen. Samassa paikassa kului monta muutakin kesäpäivää ja -iltaa. Tuore vihta ei tuoksunut joka ilta, mutta toki juhannuksena.

Uusi savustuslaatikko otettiin käyttöön pihakeittiössä. Pikkusiiat maistuivat ja tunnelma oli kohdallaan.

Kesälomareissulla Itä-Suomessa tutustuimme muun muassa Kolin kansallispuiston ihmeellisyyksiin.

Jännitystä elämään tarjosi bichon frisemme Pablo, 11 v.  Hänpä päätti keskellä heinäkuuta ruveta potemaan maksavaivoja. Tilanne oli vakava ja luulimme menettävämme koiran kesän aikana. Luonto on kuitenkin ihmeellinen. Koira toipui ja näyttää ainakin toistaiseksi voivan taas hyvin.

Tässä hän vilkuttelee Pyhätunturin ruskalomalla lomahuoneiston sohvalta. Toipilas jaksoi lenkkeillä, kunhan ei liikaa raahattu hyppelemään portaita ja pitkospuita. Toivottavasti tauti pysyy kurissa ja koira ilonamme vielä pitkään. Vuorotteluvapaata onkin mukava viettää yhdessä lenkkikaverin kanssa.

Kesä oli tosiaan märkä. Katetussa pihakeinussa sentään ehti puutarhurikin välillä levähtää, kun lämpömittari näytti tarpeeksi asteita. Juuri tuolla hetkellä perlargoniakaan ei näytä ihan sateen pieksämältä. Ja ainakin näyttäisi olevan vihreää.

Niin on sekin kesä yksi muistojen helminauhasta. Ja kohta on joulu :).

Tämä haaste näyttää kiertäneen jo lähes kaikissa blogeissa. Jos joku on ilman haastetta, ottakoon mieluusti tästä!

Valkoinen postaus

Taisi tulla valkoinen postaus, aivan vahingossa. Ulkona on täysi talvi. Puut ja pensaat notkuvat tykkylumesta. Ei haittaa, maisema on paljon valoisampi kuin viime viikolla. Pahaksi onneksi näyttää, että saamme taas ensi viikolla loskaa ja vettä. Mutta nautitaan niin kauan kuin se on mahdollista.

Joulukaktuksella on hoppu. Marraskuun kaktus ei ole vielä ehtinyt avata kaikkia kukkiaan, kun joulukaktus jo loistaa vieressä valkoisin kukin. Tämä on kyllä ehdoton suosikkini "sesonkikaktuksista". Niin herkkä ja niin valkoinen. Ja tässäkin kukkia käsittämättömän paljon. Hyvä kaktusvuosi.

Perjantaina mukaan tarttui marketista ensimmäinen joulukukka. Valkoinen tämäkin, vaikka vielä vihreältä näyttää. Ei ollut tarkoitus hankkia kukkia, mutta jotenkin ne tuntuivat kurottelevan kärryäni kohti...

Myyjä suositteli laittamaan kukan vielä viileään, jotta kukinta olisi kohdallaan jouluna. En kuitenkaan raaskinut. Kukkikoon milloin haluaa. Esimerkiksi itsenäisyyspäivä olisi erittäin sopiva kukinnan aloituspäivä valkoiselle jalolle kukalle.  Sipulista näyttää nousevan useampi kukkavana, joten ehkä kukintaa riittää vielä jouluksikin.

Kun vielä malttaisin kastelukannun kanssa ohittaa amarylliksen. Se ei myyjän mukaan tarvitse nyt ollenkaan vettä. Turhalla kastelulla kasvattaa vain hoippuraa vartta.

Tästä se  lähtee, joulukukkahössötys.

Marraskuun uskolliset ystävät

PIhalla on synkimmistä synkin aika. Vielä ei ole jouluvaloja. Kaikki tuntuu makaavaan tummassa harsossa. Onneksi sisällä huonekasveista löytyy ilon aiheita tähänkin vuodenaikaan. Uskomatonta, että jotkut huonekasvit ovat päättäneet puhjeta loistoonsa juuri tähän aikaan, vaikka valoa ei ole tarjolla juuri nimeksikään. Yksi uskollisimmista on viirivehka, jonka usein poltankin kesällä aurigossa.

 

Menneenä kesänä maltoin jemmata viirivehkan vintille hieman syrjään auringosta, joka tosin viime kesänä ei paljon porotellut. Nyt viirivehka aloitti kukintansa.

Muistelen, että viirivehka kuuluu myrkyllisimpiin huonekasveihin. Toivottavasti kissamme ei innostu kukinnoista.

 

Marraskuun kaktus taas olisi tykännyt ulkoilusta kesällä, mutta en jaksanut viedä sitä pihalle. Eipä näytä tahtia haittaavan. Lohenpunainen kukinta on niin runsas, että oksat tuntuvat tipuvan lattiaa kohti kukkien painosta. Tämä ei petä koskaan!

Orkidean kukinnasta olen postannut jo tälle syksylle, mutta on pakko liittää tämäkin uskollisten joukkueeseen. Kaksi kukkavartta ja kukat lähes 10 cm halkaisijaltaan. Ja kukinta on jatkunut koko syksyn. Kuinkahan kauan tätä ihanuutta riittää?

Maa valkoisena

Mitähän tähän sanoisi: Räntää sataa ja maa on valkoisena ensimmäistä kertaa tälle syksylle Toimelassakin. Taivas tuntuu putoavan niskaan ja valkoinen, joka taivaalta tippuu, on äärimmäisen märkää.

Kai se uusi kesä taas tulee, nopeampaa kuin uskommekaan. Ajankulu tuntuu kiihtyvän vuosi vuodelta. Voihan se olla, että lumi valaisisi tätä synkkää maisemaa. Jos tuo valkoinen olisikin lunta, eikä räntää.

Maailmalta kantautuvat uutiset eivät nekään mieltä kohota. Ei sen puoleen kotimaan talousuutisetkaan. Elämme omituisia aikoja. Omana elinaikanani ei tällaista ole vielä nähty.

                                                  

Nyt on hyvä hetki kaivaa esiin käsityöt tai hyvä kirja, esimerkiksi puutarhakirja. Tai sitten kunnon romaani. Harppuneulontaa olenkin jo aloitellut televisiota katsellessa.Talven lämpimät ja muhkeat tuubit syntyvät näppärästi harpulla. Vaihtelua puikkoihin!

Valohoitoa puutarhurille ja kasveille

Tähän on tultu: Kirkavalolamppu on kaivettu kaapista sulostuttamaan puutarhurin aamukahvipöytää. Kaamus ja marraskuu pläjähtivät kerralla päälle kuulaiden syyspäivien jälkeen. Vaikka vieläkin on lämmintä, suppuinen taivas ja lyhyt päivä vaativat apuja.

Minulle kirkasvalohoito sopii. Miten lie huonekasvien laita? Onko kirkasvalolampun valo kasveillekin "sopivaa"? Ainakin herrasjuorun pistokas pyrkii kovasti lamppua kohti, eikä kodinonnikaan näytä panevan pahakseen.

Usein olen suunnitellut kasvilamppujen asentamista, mutta aina se on jäänyt haaveeksi. Anopilla on kasvilamppuja ja kukatkukoistavat niiden alla pimeänänäkin vuodenaikana. Niiden valo on eri väristä kuin kirkasvalolampussa, mutta liekö tuosta kirkkaastakaan tässä pimeydessä haittaa.

Päivänvalolla on ulkoiltava aina, kun siihen on mahdollisuus. Nyt on kyllä niin marraskuu, että melkein voisi talvihorrokseen vajota. ZZZZZZZZZZZZZZZZZZZ

Yrtit purkkiin

Yrttikeinu on kerätty pois talveksi keittiön ikkunalta ja siinä kasvaneet oreganot tai mäkimeiramit, miten vain, kuivattu.  Tuli joululahjaksi saadulle huhmareelle käyttöä, kun murskasin sillä yritit purkkiin sopiviksi.

Oregano kasvoi hyvin sisälläkin ja kukki kivasti ikkunalla. Ehkä ensi kesänä kokeilen kuitenkin jotakin muuta tuossa ikkunalla riiippuvassa kasvatustelineessä, johon kuuluvat altakasteluruukut. Mitenkähän olisi salaatti? Eivät ainakaan etanat pääsisi järsimään reikiä lehtiin.

Hmm. Talvi aikaa miettiä ja suunnitella. Se onkin melkein parasta, kun kaikki tuntuu olevan vielä mahdollista ja se kaikkien aikojen kasvatuskesä vasta tulossa.

Sain kuin sainkin keittiön kaapit siivotuksi lokakuun nimissä. Sekään ei enää ole mieltä painamassa. Ehkä nyt ehtii kunnolla kuvankäsittelyn ja opiskeluhommien pariin.