Tomaatit mökissä palelemassa

Sääliksi käy tomaattiparkoja, kun Suomen keskikesä huitelee lähes pakkasen puolella ja pohjoistuuli tuivertaa. Minulla ei ole kasvihuonetta, joten ripustin amppelitomaatit tarpeettomaksi käyneen leikkimökin terassille suojaan pohjoistuulelta ja rankkasateilta. Muuten tomaateista olisi näillä keleillä tuskin mitään jäljellä. Nyt mökin seinä antaa suojan tuulta vastaan.

Vanhat leikkimökit ovat joskus pihoilla surullisen ja hylätyn oloisia. Anun puutarhassa mökki oli pääsyt uusiokäyttöön puutarhurin työkaluvajana.Oiva keksintö, joka itselläkin on joskus käynyt mielessä. Tänä kesänä 55-vuotias mökkivanhus saa toimia tomaattien kotina.

Mökissä on niin pieni ovi, että aikuisen on siitä hankala ahtautua sisään. Jos leikkimökkiä meinaisi hyödyntää puutarhakäyttöön, pitäisi varmaan puhkaista ovi vasemmasta päädystä. Hmm, ei hassumpi ajatus.

Toistaiseksi Toimelassa ei ole satanut kesäräntää, mutta aika liki pitää. Nimittäin 60 kilometrin päässä Ylivieskassa oli aamulla maa valkoisena. Kuva löytyy Yle Keski-Pohjanmaan facebookista. Hui kauhistus ja vielä juhannusviikolla!

Vielä riippuvat tomaatinraakileet paikoillaan. Tosin aivan vihreinä ja pieninä. Naapurin pikkutytöt olivatkin jos sitä mieltä, että kasvatan vihreitä tomaatteja. Voipihan se olla niinkin.

Helteestä pohjoistuuleen

Kesä oli lämmin, mutta lyhyt. Pari päivää hikoiltiin. Pihalla ei oikein jaksanut tehdä mitään, kun oli niin kuuma. Nyt lämpö on laskenut 12 asteeseen ja tuulee pohjoisesta tosi kylmästi. Yölle on luvissa nollakeliä. Onneksi en langennut kesäkukkien kiusaukseen. Toisaalta kaikki penkitkään eivät vielä ole istutuskunnossa.

Penkkien sijaan olen puuhastellut kevyempiä piha-askareita. Hyödynsin vanhoja astioita. Wok-pannun teflonpinta alkoi irtoilla. Siinä ei enää huvita paistaa, mutta lintujen kylpyaltaaksi se vielä kelpaa.

Pata on paistanut monen sukupolven paistit ja munkkirinkelit. Nyt istutin siihen krassia, saapas nähdä miten toimii istutusastiana. Salaojitin sen kerroksella lekasoraa.

Kevät etenee aikataulussa. Marjapensaista kukalle ovat ehtineet puna- ja valkoherukka, mustaherukka on vasta nupulla. Toivottavasti pakkanen ei puraise. Valkoherukka on vasta viime kesänä istutettu poikanen.

Kuukausimansikan taimet ovat päässeet kokeilemaan kerrostaloelämää. Kovin ovat vielä pieniä ja hentoisia. Saapas nähdä, saammeko niistä marjoja. Tavalliset mansikat penkissä ovat jo nupulla. Mansikkatornista minulla ei ole aiempaa kokemusta, eikä istuttaminen sen reikiin ollutkaan aivan yksinkertaista.

Muutama amppelitomaatin kukka on jo tehnyt hedelmänalun. Jospa nämä tästä, vaikka tuuli ulkoillessa heilutteli reippaasti. Kukkavarret näyttävät helposti napsahtavan poikki tuosta hedelmän yläpuolelta "taitoskohdasta". Jännittäviä aikoja.

Kahvikutsut

Sain jo muutama päivä sitten Kruunu Vuokolta Puutarhan lumo -blogista kutsun kahville. Näin haaste kuuluu:

"Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi. (Ei ole aivan pakko jakaa:)

Esitän kysymyksiä, jotka saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskustellessa. Mitä sinä vastaat kysymyksiin? Voit myös vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin."

Kysymykset ovat sen verran kimurantteja ja kaukana puutarhablogin perusagendasta, että mietin pitkään, vastaanko. Mutta kannattaako sitä olla turhan tiukkapipoinen, onhan nyt kysymys kuitenkin vain blogeista ja puutarhanhoidosta. Joten päätin vastata sen, minkä osaan ja pystyn. En kuitenkaan jaa haastetta eteenpäin, koska se on jo aika laajalle ehtinyt levitä.

Mikä on sisustustyylisi?
Onko minulla jokin tyyli? Enemmänkin keräilyerät tai kuin morsiuspuku: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain perittyä, jotain lainattua, jotain sinistä, jotain punaista, paljon mukaan sattumalta tarttunutta, jotain valkoista ja aika paljon tummaa ruskeaa ja pyökkiä.

Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?
Olohuoneeseen tietty.

Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Rakentaisin piilopirtin, ikioman kolon Lappiin.

Mihin käytät paljon rahaa?
Juuri nyt pakkasen paukkuessa vanhan talon nurkissa tuntuu, että sähkölaskuun!

Mistä onnesta unelmoit?
Rauhallisesta ja kiireettömästä ajanjaksosta, jolloin mistään ulkopuolelta ei annettaisi minulle aikatauluja. Saisin ajatella ajatukset loppuun saakka ja kasvattaa siemeninä odottavat ideat luovuuden kukkasiksi tai ainakin kokeilla, kasvaisiko niistä mitään.

Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Terveyden menetys, oman tai läheisten.

Missä asiassa olet tunnollisin?
Olen yleensä ruoka-aikana kotona :)

Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Lähes minkä tahansa, jos tekijä itse myöntää virheensä, eikä väitä tehneensä oikein, vaikka ilmiselvästi on mokannut. Omien virheiden anteeksi antaminen on vaikeinta.

Mikä on naisen paras ominaisuus?
Mikä on miehen paras ominaisuus?
Molempien paras ominaisuus on se, että uskaltaa olla oma, aito itsensä missä ja kenen seurassa tahansa.

Luovuutta Hailuodon tapaan

Vierailimme viime kesänä ensimmäistä kertaa elämässämme Hailuodossa. Saaren dyyniluonto ja vaahtopäät näyttivät keskipohjalaisen silmään kovasti tutuilta. Matka lossirannasta Marjaniemeen tarjosikin mielenkiintoisimmat elämykset.

Hailuodossa näytti olevan oma kauppapuutarha ja saarelaiset olivatkin erikoistuneet pihateidensä risteyksien, pysäkkien ja maitolaitureiden idearikkaaseen ja omintakeiseen somistamiseen. Tässä muutama esimerkki matkan varrelta.

Olisiko pitänyt arkistoida vessaremontissa poistettu 70-luvun ruskea pytty? Olisin voinut panna hailuotolaisiakin paremmaksi ja virittää retroistuimen portinpieleen vaikka postilaatikoksi, kun olen viime aikoina kovasti kaivannut postilaatikolle telinettä. Vesisäiliön kanteen vain saranat, niin sinnepä olisi postipirkon kätevä heittää päivän laskut. Oikeastaan aika sopiva paikka laskuille... ja varsinainen istuinosa jäisi kukille.

Mutta retropytty on jo hyötyjäteasemalla, joten suunnittelen edelleen postilaatikkotelinettä.

             Sympaattinen ilmestys tien varressa.

Maitolaitureita ei tarvita enää ja monenlaista uusiokäyttöä niille onkin keksitty. Tässä ei säästelty kukkasten kirjossa.

Bussipysäkkimökkejä toki löytyy joka puolelta Suomen niemeä, mutta harvoissa on kesäkukkia ja lyhtyjä. Ilmeisesti Hailuodossa ei ole vandaaleja, kun saavat somisteet olla rauhassa.

Retroilua ja ufoja

Keväällä sain inspiraation, kun katselin elähtänyttä 80-luvun pihalamppua. Kellarista löytyi pari pientä purkkia metallimaalia, keltaista ja vihreää (hankittu joskus ajatuksena tuunata ulos kannettu kylpyamme pallokuvioilla). Sutaisin lampun pikavalinnalla kirkkaan keltaiseksi. Perheenjäsenten ilmeet olivat katsomisen arvoiset ja mies tuumi, että se vihreä olisi ollut parempi.

Kesällä lamppu ei hypännyt pahasti silmään vihreiden kasvustojen keskeltä ja kukkivaa perennapenkkiä vasten, vaan sulautui joukkoon. Mutta  mutta. Nyt kun kaikki muut värit ovat pihalta kaikonneet, tämä retrovalaisin loistaa kauas kadulle kuin ufo. Tuntuu olevan ihan väärällä planeetalla. Taidanpa keväällä tilata sähkömiehen uusimaan lampun. Ellen sitten talven aikana totu tähän retroon :)

Siinä se nyt on: Ensilumi!

Näyttää hiukan lohduttomalta, vaikka maisema valaistuukin. Onneksi sain eilen haravoitua suurimman osan pihasta. Tienvarren ojat vielä odottavat ilmatieteenlaitoksen ennustaman "pikkutalven" väistymistä. Jospa ensi viikolla pääsisi vielä jatkamaan pihahommia. Ja ammeessakin tuli kesällä pestyä vain mattoja, vaikka uhkasin kylpeä jonakin sopivana elokuun sametti-iltana...