lauantai 24. syyskuuta 2016

Satoisan mansikan salaisuus Elan tai Loran




Elokuussa retostelin blogissa mansikoillani, joiden satokausi on jatkunut läpi kesän aivan näihin päiviin saakka. Vieläkin on raakileita, mutta eivät enää taida kypsyä.

Monet halusivat tietää, mikä lajike näin pitkään satoa tekee. En osannut heti kertoa, kun en keväällä tullut laittaneeksi muistiin taimia ostaessani.

Nämä olivat amppelimansikkaa, jonka marjat ovat reilun kokoisia. Ovat menestyneet hienosti myös kohopenkissä, vaikka amppelitavaraa ovatkin.

Kysyin lajikkeesta Siipon puutarhalta, josta taimet ostin. He kertoivat, että heillä oli keväällä myynnissä kahta valkokukkaista amppelimansikkaa eli Elan ja Loran. Molemmat tuottavat suuria ja makeita marjoja. Ehkä tämä on Loran, jonka kasvutapa puutarhan mukaan on hiukan tiiviimpi. Ovat aika tuuheita "puskia",


Ei muuta kuin keväällä Elania tai Lorania kyselemään, jos haluaa pitkälle syksyyn puuron päälle tuoreita mansikoita. Uskomattomasti on satoa tullut, tosin viimeiset marjat ovat menneet etanoiden suuhun.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Sinivalkoisesta keväästä haaveillen


Johtuisikohan Suomen 100-vuotissynttäreistä vai mistä, että innostuin hankkimaan  sinisten ja valkoisten tulppaanien sipuleita: White Dream ja Bleu Aimable. Silmissäni siintää sinivalkoinen kevät ja kukkaloisto.

Saapas nähdä miten käy. Viime talvena tulppaanin sipulini ensin mätänivät ja sitten paleltuivat yhtä pientä penkkiä lukuunottamatta. Mutta toissa keväänä tulppaanit onnistuivat hienosti. Yrittänyttä ei laiteta,vai mitä!


Eiväthän sinivalkoiset tietenkään riittäneet. Piti saada myös punaista, oranssia, keltaista...Tässä Blushing Lady, Temples Favourite ja Red Impression.

Nyt nämä pitäisi vielä saada ihmisten ajoissa maahan saakka. Kuulin tosin radiosta, että näin lämpimänä syksynä ei kannata hätäillä suotta. Puutarhuri neuvoi, että kuivat kukasipulit kannattaa kaivaa vasta hiukan viilenneeseen maahan. Muuten uhkaa mätäneminen. Odottelen siis. Toivottavasti äkkitalvi ei yllätä.

Ihmeen lämmintä on vieläkin. Meillä oli pari pakkasyötä, enimmillään 1,4 astetta miinusta. Daaliapenkkini paleltui, mutta ruukut vielä kukoistavat, kun niitä vähän peittelin. Nyt pitäisi kaivaa daaliat (tai vanhan ajan joriinejahan ne minulla ovat) mukulat ylös kuivumaan ja kellariin.

Syyspuuhia riittää ulkona ja sisällä. Päivä ja pala kerrallaan siirrytään kaamosta kohti.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kesä ja kukinta jatkuu





Harvinaisen lämpimät ja kauniit syyskuun säät jatkuvat. Edelleen on päivisin kesäistä, 15-28 astetta lämminta ja aurinko hellii. Pitäisi jo tarttua syystöihin, mutta ei oikein saa ryhdytyksi mihinkään näin kesäisessä kelissä.

Ja miten ryhdyt, kun kukat vain kukkia porskuttavat. Yöhallaltakin olemme toistaiseksi välttyneet. Yhtenä aamuna oli kuuraa katoilla, mutta kukat eivät silti paleltuneet. Kummallista kyllä. Auringonkukat ovat parhaimmillaan.


Joriinipenkki pukkaa uutta nuppua ja kukkaa. Perhoset tosin ovat kaikonneet tästä perhosbaarista.


Viime kesänä halkaisin sahalla kolmeen osaan tosi isoksi kasvaneen pihahortensian. Kaikki lähtivät kasvuun, mutta tänä kesänä hävitin kaksi heikointa osaa ja jätin vain tämän yhden taistelemaan elämästä. Hyvin näyttää taistelleen, kun rupesi syksyllä vielä kukkimaan. Ehkä ne kaksi muutakin olisivat ajan kanssa innostuneet, mutta minulta loppui niiden kanssa kärsivällisyys.


Runkoatsalea pitänee ottaa piakoin sisään, ettei vain unohdu pakkaseen. Se on viihtynyt ulkona erinomaisesti, maahumalan kaverina. Nyt minusta näyttää kovasti, että äitienpäiväkukkani on intoutumassa kukkimaan toisen kerran tälle vuodelle.


Vai mitä mieltä olette? Eivätköhän nuo punertavat alut lehtiruusukkeiden keskellä olekin nuppuja? Tuollaisia vaaleanpunaisia kukkia runkoatsalea oli täynnä, kun sen keväällä sain. Onnistuneekohan kukinta, kun tuon kukan sisään ja syksy pimenee...

lauantai 3. syyskuuta 2016

Hämärän hetki pihalla






 


Elokuun samettisena iltana piha kuhisee elämää, kun vähän terästää katsetta ja zoomailee ikkunan läpi.