Omavaraistaloutta tai ainakin melkein

Pakko sanoa, että oikean kasvihuoneen hankinta on nostanut oman puutarhan syötävän sadon ihan uudelle tasolle. Vielä syyskuussa satoa riittää, eikä kaupan vihannesosastolla juuri tarvitse pysähtyä. Pieniä ovat paprikat ja tomaatit, mutta maukkaita.

Tomaattien kypsymistä jouduin odottamaan aika pitkään, mutta sieltä ne ovat punaisiksi ja keltaisiksi muuttuneet ihan lajinsa mukaisesti. Nyt alkavat kasvustojen vihreät osat jo olla harmaita, mutta loppujen tomaattien kypsymistä jaksan kyllä odotella. Kunhan eivät homehdu, kuten huomasin yhdelle kurkulle tänään tapahtuneen, kun syksyn kosteys tiivistyy kasvariin.

Paprikat ovat hyvin satoisia ja kasvit voivat edelleen hyvin. Paprika jopa työntää uusia kukkia ja raakileita, vaikka syksy on jo pitkällä. Aluksi näistä ei tiedä, minkä värisiä hedelmiä on tulossa. Siten paprika alkaa muuttua keltaiseksi tai punaiseksi. Pieniä hedelmiä on todella paljon.

Jättimäiset kesäkurpitsat ovat tänä kesänä lähes uuvuttaneet sekä minut että lähipiirin työkavereita unohtamatta. Näitä on riittänyt kaikille! Ja liian isoiksi ovat useat yksilöt päässeet livahtamaan. Vielä on luvassa kesäkurpitsakeittoa. Kurkut alkavat lopetella satokautta, mutta löysin kuin löysinkin syötävän.

Ehkä kokoonsa nähden satoisin kasvihuoneen asukas on kuitenkin ananaskirsikka. Pieniä keltaisia herkkuja viehättävissä pussukoissaan kypsyy edelleen.

Kylvin muutaman siemenen ja istutin 3 parasta tainta kasvihuoneeseen. Olen syönyt makeita, viinirypäleen kokoisia ananaskirsikoita päivittäin heinäkuulta asti salaatissa ja vienyt myös äidilleni pitkin kesää. Käsittämätön sato kolmesta kasvista!

Tänä kesänä pikkuomppuja puskeva Salla on ollut myös todella satoisa. Omenat ovat ehkä alkukesän kuivuuden vuoksi normaaliakin pienempia, mutta makeita ja puhtaita. Jyrsin näitäkin päivittäin kuin karamellejä.

Jos ensimmäisen kesän kasvihuonekokemukset summaa, niin reippaasti jää plussan puolelle. Ei tietenkään taloudellisesti (harrastukset maksavat), mutta kokemuksena. Odotin huomattavasti työläämpää kesää. Loppujen lopuksi altakastelualtaat ja kasvusäkit helpottavat niin paljon kasvihuoneessa kasvattamista, että hommat eivät todellakaan rasita. 

Kuten kuvasta näkyy kasvihuone on nyt niin täynnä, ettei meinaa sekaan sopia. Odotan jo, että pääsen tyhjentämään koko kasvarin ja rakentamaan sinne "talvipuutarhan" kausivaloineen. Saapas nähdä toteutuvatko visioni.

No nyt lähtee!

 

Vähän hitaasti lähti tämän kesän sato kasvamaan ja erityisesti kypsymään, mutta nyt se näyttää jo karkaavan käsistä. Ainakin kesäkurpitsat kasvavat hurjan kokoisiksi. Joskus aiempina vuosina on käynyt samalla tavalla, mutta viime kesänä kurpitsat jäivät kooltaan kohtuullisiksi.

Mutta ei nyt. Kasvihuonekurkut, avomaankurkut ja tomaatit näyttävät kesäkurpitsan rinnalla ihan miniatyyreiltä.

Kasvihuoneessa kurkut venähtivät pituutta lähes yhtä aikaa ja veden kulutus oli helteillä kovaa. Nyt satokausi näyttää jo hiipumisen merkkejä, mutta vielä kurkkuja löytyy.

Kiihkeimpänä kasvukautena kurkut lepäilivät kasvatussäkeillä ja lehdet tuppasivat nuupahtelemaan altakastelualtaista huolimatta.

Tomaatit tekivät paljon raakileita, mutta kyspyminen sujuu todella hitaasti. Latvamätääkin oli havaittavissa. Vieläkään en ole saanut yhtään keltaista pikkutomaattia kypsäksi, mutta eivätköhän nekin tuosta pian siirry lautaselle.

Sen sijaan punainen runkotomaatti eteni kypsymisvaiheeseen, kun ilmat viime viikolla viilenivät. Nyt näitä tulee jo ihan mukavasti.

Ananaskirsikka ilahduttaa minua visuaalisesti ja myös salaatissa vuodesta toiseen, vaikka kaikki eivät sen mausta pidäkään. Kasvi on hyvin satoisa, pieniä kirsikkapussosia tipahtelee kasvarin lattialle päivittäin, vaikka kuinka yrittää valmiita kerätä pois ajoissa.

Ihmeellistä, kuinka luonto voikin keksiä noin hienot ja kauniit eväspussit ananaskirsikoille. Kun pussi kuivahtaa, hedelmät säilyvät sen sisällä syötävinä pitkään.

Paprikaa kasvatan ensimmäistä kertaa. Raakileita alkoi kehittyä reippaasti heti alkukesästä, mutta ne pysyivät sitkeästi vihreinä. Ajattelin jo, että jäävätkin vihreiksi, mutta yhtenä päivänä ensimmäinen paprika alkoi "kellastua". Tämä pieni keltainen kaunotar on syöty ja uusien kypsymistä odotellaan.

Omat perunat vielä puuttuvat lautaselta, eikä se mikään ihme olekaan. Puikula on hidas kasvamaan, ei todellakaan mikään varhaislajike, vaan syksymmällä syötävä.

Pian päästään ehkä maistelemaan. Kukittu on ja varret ovat venähtäneet. Oikeastaan vähän turhankin reippaasti, kun vertaan teiden varsilla näkyviin ammattiviljelijöiden kasvustoihin. 

Satokausi on ihmisen parasta aikaa, kyllä se  kuulkaa niin on.

Hyötymaan satoa

Parhaat hetket alkavat olla käsillä, kun satoa alkaa valmistua syötäväksi. Ensimmäiset avomaankurkut nappasin kasvimaalta ja ihan kunnon kurkkuja olivat jo! Hämmentävää, että avomaalla kurkut valmistuivat ennen kuin kasvihuonekurkut paremmissa olosuhteissa. Tai enpä tiedä olosuhteista, kun tämä kesä on alkanut niin poikkeuksellisen lämpimissä merkeissä.

 

Vieressä kesäkurpitsa kasvaa hyvää vauhtia. Eiköhän tästäkin pian saada pötyä pöytään, kuten täällä päin on tapana sanoa. 

Rucola on innostunut jo kukkimaan. En ole kunnolla ehtinyt ensimmäistä satoa edes syödä, niin vauhdilla se tällä kertaa kasvoi. Kylvin jo rivin uutta, kun jotkut kaverit ovat näyttävät jyrsineen reikiä lehtiin.

Tavallinen lehtisalaatti sen sijaan iti tänä kesänä todella huonosti ja kasvaakin paljon hitaammin kuin rucola. Kesä tuntuu suosivan toisia. Ehkä lehtisalaatti olisi pitänyt viileämmästi itämissäästä.

Kesän satosaldoa

Kulunut kesä oli minusta erikoinen puutarhakesä. Monien kasvien kasvu junnasi keskikesän paikallaan. Esimerkiksi kesäkurpitsa, joka normaalisti kasvaa todella vauhdikkaasti, tuntui nukkuvan ruususenunta koko heinäkuun. Tahti muuttui vasta elokuussa.
 

Kun illat pimenivät ja kelit viilenivät, kesäkurpitsat alkoivat venyä silmissä. Nyt minulla on tuollaisia nuojamiesten nuijan kokoisia möllisköjä. Kiirettä pitää, että saa kaiken syötyä. Eiköhän kasvu pian tyssää ensimmäisiin yöpakkasiin. Ajatella, jo syyskuuta mennään, eikä vielä yhtäkään hallayötä. Läheltä taisi viime yönä pitää.
 

Kaksi jatkuvastatoista kuukausimansikkaa sinnittelee vielä. Jokatoinen aamu käyn keräämässä kourallisen tuoreita mansikoita puuron päälle.

 

Tämä taisi olla mansikoiden kesä. Ainakin meidän pieneltä mansikkamaalta saatiin satoa syötäväksi koko heinäkuun. Marjat olivat harvinaisen terveitä ja puhtaita.

Herukkarintamalla ei sujunut yhtä hyvin kuin mansikkamaalla. Mustaherukkaa ei tullut juuri lainkaan. En edes viitsinyt poimia, kaikki syötiin suoraan puskista. Olisiko alkukesän kuivuus vienyt kukat?

Punaherukkaa ja valkoherukkaa sentään saatiin. Punaherukkaa olen pakastanut ja keittänyt mehuksi. Taitaa jäädä vähän linnuilekin.

 

Sipulit jäivät ihmeen pieniksi. Ei paljon talvivaraa saatu, mutta syötävää riittää vielä.

Kärsimättömänä ihmisenä olen meinannut menettää hermoni tomaattien kanssa. Raakileita on aivan älyttömästi, mutta kypsyminen kestää ja kestää. Oikeastaan vasta parin viime viikon aikana on kunnolla päässyt tomaatteja poimimaan ja syömään.

Kumpa nyt loputkin ehtisivät kypsyä ennen pakkasia. Harvinaisen hidasta touhua tähän kesänä, vaikka aurinkoa on saatu.

 

Salaatti on suorastaan ryöstäytynyt käsistä. Nyt se jo kukkii komeasti, mutta syötävääkin vielä löytyy.

Ei etanoita, ei reikiä, ei kirvoja, eikä mitään öttimöttiäiäisiä salaatissa. Ihmeellistä! Monena muuna kesänä on salaatti rei'itetty seulaksi, mutta missä nämä syöjättäret tänä kesänä ovat piileskelleet?

Älkää ymmärtäkö väärin, en todellakaan kaipaa niitä. Mutta silti vähän mietityttää, kun puhutaan pörriäisten katoamisesta ja luonnon monimuotoisuudesta.

Puikulaperunoista tuli puhtaampi ja parempi sato kuin koskaan ennen. Ja se kasvoi nopeasti, kun normaalisti puikula on tosi hidas. Omenoita taas ei tullut käytännöllisesti katsoen lainkaan.

Tilli kasvoi normaalin vaisusti. Se ei vain minulla menesty. Avomaankurkkuja tuli jonkin verran, porkkanoitakin naposteltaviksi asti.

Tällaista Toimelan hyötymaalla tänä kesänä. Minkähänlainen mahtaa tulla ensi kesän sadosta? Jää nähtäväksi. On se aina niin jännittävää ja mukavaa vertailla satovuosia.

Hitaanlaista satoa

Hyötykasvirintamalla on tänä kesänä saatu sekä pettymyksiä että iloisia yllätyksiä. Ihmettelen, miksi kesäkurpitsa tuntuu nyt kasvavan äärettömän hitaasti. Aiempina kesinä kurpitsaa on saatu yli oman tarpeen ja sen kasvu on ollut miltei silmin havaittavaa.

Olosuhteet ovat samat, samoin kasvualusta. Kompostia on tarjoiltu ja jonkin verran lisähöystöäkin. Hedelmät vain jököttävät kymmensenttisinä. Kukkia kyllä on runsaasti.

Kuiva ja kuuma alkukesä saattaa olla osasyyllinen hitauteen, mutta viimeisen viikon aikana vettä on saatu enemmän kuin tarpeeksi. Pitäisi jo kelvata kesäkurpitsalle! Vesi kielellä odottelen satoa.

Minikasvihuoneessa tomaatit rehottavat viidakkona ja raakileita on, mutta kypsyminen käy niilläkin hitaasti. Uskon, että tästä vielä syötävää saadaan. Odottavan aika on vain niin pitkä.

Luultavasti olen antanut turhan pitkään typpilannoitetta, kun kasveilla pitäisi jo riittää voimia tomaattien kypsyttelyyn vihreiden versojen ja kukinnan sijaan. On niin vaikea arvata, missä vaiheessa lannoite on tarpeen ja missä vaiheessa pitäisi ymmärtää hellittää.

Onneksi on myös ilonaiheita. Sipuli porskuttaa ja sitä on syöty kasvimaalta jo pitkään. Kukkaakin näyttää tulevan.

Hidaskasvuinen puikulaperuna kukkii komeasti ja varsia on lupaavasti. Kun vettä lopultakin alkoi tulla, peruna virkistyi ihan silmissä. Ei toistaiseksi havaintoja rutosta tai muista vitsauksista.

Puutarhan elämä on kyllä varsinainen jännitysnäytelmä. Ja ukkostyyppiset sadekuurot lisäävät jännitystä. Varsinkin, kun kesän matonpesurumba on parhaillaan käynnissä. Puolikuivia mattoja kannetaan edestakaisin katokseen ja takaisin kuivaustangolle.

Ensi viikolle lupaa poutaa ja hellettä. Kyllä kesä kuivaa, minkä kastelee.

Kurkkua, tomaattia ja rucolan reikiä

Innostuin kokeilemaan amppelikurkkua. Sepäs vasta vaikuttaakin satoisalta ja kiitolliselta lajikkeelta! Ensimmäiset kurkut ovat jo syötävän kokoisia, vaikka kasvi on säiden armoilla vanhan leikkimökin verannalla. En ole vielä maistanut, mutta kurkut ovat kuulemma makoisia.

Ensimmäiset tomaatitkin ovat minikasvihuoneessa ehtineet jo muhkeiksi raakileiksi. Kylvin kolmen eri lajikkeen siemeniä, mutta vasta punaiset runkotomaatit ovat ehtineet hedelmiksi asti. Olen luottavainen, että muutkin vielä kasvattavat satoa, kun kesä joutuu.

Ostin puutarhalta paprikan taimen. Ensimmäiset raakileet ovat nyrkin kokoisia ja vihreitä. Minulla ei ole mitään käsitystä, minkä värisiä näistä pitäisi tulla. Ovatko kenties vihreitä, punaisia vai keltaisia...Odotellaan ja katsellaan.

Kesäkurpitsa on aina yhtä varma tapaus. Kukkaa ja satoa pukkaa tasaista tahtia.

Rucolasta tykkää näköjään joku muukin kuin minä. Ja se joku on minua nopeampi. Jokainen lehti on rei'itetty. Vieressä kasvaa kolmen sortin salaattiseosta, mutta se ei rei'ittäjille kelpaa.

Tavallinen sipuli menestyy Toimelan kasvimaalla hyvin. Ensimmäistä kertaa kylvin myös purjoa tänä keväänä. Ilokseni se iti hyvin suoraan kasvimaalle kylvettynä. Taimet ovat vielä pieniä, mutta eivätköhän nuo tuosta vahvistu.

Hyötymaan kevätpuuhien kimara

Minullahan ei vieläkään ole kunnollista, oikeaa kasvihuonetta. Eikä tule täksi kesäksikään. Sen sijaan kokeilin viime kesänä muovista minikasvaria lavakauluksen päällä. Hyvin sielläkin tomaatit kasvoivat.

Kasvihuone ei paljon maksanut ja kertakäyttötavaraa se olikin. Syksyllä sai kerätä auringon haurastamat muovit roskiin. Mutta viime kesänä menestyksestä innostuneena tilasin hyvissä ajoin täksi kesäksi uuden samanlaisen. Mökki pystyyn ja kasvit kehiin vain.

Maanmuokkauksen ja mökin pystytyksen jälkeen näytti tältä. Ei muuta kuin istutuspuuhiin. Mökki tuettiin muuten viime kesästä viisastuneina tiilisikivillä ja laattakivillä tuulisten säiden varalta. Ja tarpeen olikin.

Myös tomaatintaimeni kasvoivat tänä vuonna valitettavan pitkiksi hoippuroiksi. Kokeilin kuitenkin siirtää ne jo pari viikkoa sitten minikasvihuoneeseen ja toistaiseksi ne ovat siellä menestyneet. Tämä kuva on istutuspäivältä.

Viereisessä lavakauluksessa kasvavat kesäkurpitsat eivät mitoilla komeile. Mutta ehkä ne siitä vielä innostuvat.

Sipulille laitoin hallaharsosta tunnelin ihan räkättirastaiden ja harakoiden vuoksi. Ne nimittäin luulevat istukassipuleita matosiksi ja nykkivät sipulit maasta. Harson alta puuha on hankalampaa.

Pieni mansikkamaani meni tänä keväänä uusiksi. Tavallisten mansikoiden lisäksi istutin pari kuukausimansikkaa. Niistä saa syötävää nopeasti ja satokausi kestää koko kesän.

Porkkana- ja kesäkukkapenkkeihin levittelin jälleen kuorikatetta, vaikka se ei varmaan paras mahdollinen kateaine tähän olekaan. Olen kuitenkin huomannut, että kate helpottaa kasvimaan hoitoa. Ei tarvitse rikkaruohoja kitkeä ja kastelussakin pääsee vähemmälle.

Mietin, että sopisikohan merenrantaan kevällä ajautuva edellisen kesän meriheinä kasvimaan katteeksi? Sitä riittää ja toisaalta se on jo valmiiksi aika lailla maatunutta. Säkitin muutaman jätesäkillisen ja ajattelin kokeilla salaatille ja sipulille myöhemmin. Onko jollakin kokemuksia?

Taimet venyvät, tai sitten eivät veny

Valoa riittää ja ensimmäistä kertaa ulkonakin tuntuu leppoisan keväiseltä. Huomasin kirsikkapuun juurella jäniksenpapanoiden lisäksi pieniä tulppaaninpäitä, vaikka lunta on vielä ympärillä. Ovat ne nopeita!

Sisällä taimikasvatus sujuu vaihtelevasti. Ahkeraliisat näyttävät menestyvän kohtuullisesti ja vankistuvan. Tosin yksittäisissä taimissa on yllättävän suuria kokoeroja.

Myös samettikukat nauttivat elämästään, varsinkin ryhmäsamettikukat. Isommat ovat vähän huippuroita.

Muutamien isojen samettikukkien kasvu on vain kertakaikkiaan lopahtanut. En ymmärrä, miksi joillekin käy näin. Ihan samalla tavalla kasvatettu ja koulittu kuin kaverit vieressä ja silti tulee tällaisia rääpisköjä.

Tomaatit vaativat jo tukikeppejä. Saapas nähdä, kuinka korkeiksi nämä vielä ennen kesäkuuta ehtivät.

Tänään kylvin vielä muutaman siemenen kasvihuonekurkkua ja kesäkurpitsaa. Ne ovat sen verran nopeita, että ehtinevät kasvaa riittävästi ennen kesän tuloa.

Koruköynnöstä yritin kylvää ensimmäistä kertaa, enkä ole edes livenä koskaan sitä nähnyt. Enkä näe nytkään. Kylvöksistä ei nimittäin noussut piikkiäkään. Harmillista! Heitin tänään kylvöksen pois muiden tieltä ikkunalta. Mitäpä tuota väkisin yrittämään.

Pihallakin tapahtuu. Pikkulintujen ruokinta on lopuillaan, mutta näköjään ruokimme myös suurempia petolintuja. Tänään, keskellä aurinkoista iltapäivää, seurasin ikkunasta varpushaukan ruokahetkeä pihalla. Valitettavasti se ehti säikähtää ohikulkevaa liikennettä ja häipyi paikalta ennen kuin ehdin kameran kunnolla tarkentaa.

Luonto tarjoaa katsottavaa. Kumma, että ylipäänsä huomasin haukan ikkunasta, kun se oli niin maaston värinen lehtien seassa.

Vielä jaksaa...osa 2

Kasvukausi ei suinkaan ole ohi, vaikka syyskuu on kääntynyt loppupuolelle. Tomaattisato jatkaa kypsymistään minikasvihuoneessa. Punaiset runkotomaatit kypsyvät jo aika hitaasti, vaikka isoja raakileita on vielä paljon.

Pienet keltaiset sen sijaan saavat väriä pintaansa hetkessä. Joka päivä käyn keräämässä pari kourallista kypsiä herkkuja. Niitä näyttää vain riittävän. Osa jää todella minikokoisiksi, mutta suurin osa on juuri suuhun sopivia. Todella makoisa ja sastoisa lajike tämä Pear shaped yellow.

Mutta jos nälänhätä uhkaisi, kasvattaisin ehdottomasti kesäkurpitsaa. Aivan hurja sato tänä vuonna kahdesta taimesta. Luulin jo, että hedelmien tulo tyrehtyi ja annoin huvikseni viimeisen kasvaa jättikokoon (3,2 kg ja 48 cm). Se kasvoi aika puisevaksi, ei ollut enää syötävän hyvää.

Kelien jatkuessa suotuisina kurpitsa on alkanut jälleen kukkia ja kasvattaa hedelmiä. Nyt löytyy taas sopiva kokoisia syötäväksi. Alka jo kyllästyttää kurptsan syönti.

Yksi työkaveri joskus sanoikin, että kesäkurpitsaa ei voi monta siementä kylvää, ellei halua hukkua kurpitsoihin. Näin on.