tiistai 28. lokakuuta 2014

Kuukauden kuva


Sain blogista Konnadonna - kotona ja puutarhassa haasteen, kiitos siitä. Tarkoitus on tiivistää kuukausi yhteen Kuukauden kuvaan. Se voi olla yleisnäkymä tai jokin sen kuukauden ihanimmin kukkiva pensas tai perenna. Lievästi haastava haaste, kun se tuli lokakuussa tänne viitosvyöhykkeelle. Pihalla ei enää kuki yhtikäs mikään.

Valitsinkin  kuukauden kuvaksi lokakuun väripilkun, orapihlajan, jonka marjat tavallisten pihlajanmarjojen rinnalla loistavat syksyssä punaisena helminauhana ja piristävät synkkiä päiviä.

Orapihlaja-aita on usein parjattu piikikäs puutarhan rajaaja, josta monet haluavat eroon. Minä olen sen ihan itse valinnut Toimelan kadunvarteen näkösuojaksi, enkä ole ollenkaan kyllästynyt piikkeihin. Kun pensasaitaa ei enää leikata kovin radikaalisti, se myös kukkii ja marjat ovat kauniita.

Ymmärrän, että orapihlaja-aidasta piikkeineen voi tulla ongelma pienellä pihalla tai jos se on päässyt hoitamattomana rönsyilemään. Toimelassa on sen verran iso piha, että orapihlaja-aita mahtuu hyvin kasvamaan ja pysyy aisoissa. Vuositaista leikkaustahan se vaatii, mutta muuten on erittäin vaatimaton, perinteinen pihojen aita-kasvi.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kämmeköiden maailmaan

Ostin kesällä tarjouksesta kaksi ihanasti kukkivaa perhoskämmekkää. Ne sulostuttivatkin näkymää ikkunanalaudalla tosi pitkään, kunnes kukat lakastuivat.

Yritin ensimmäisen kerran pitää hengissä pientä, jouluistutuksessa tullutta kämmekkää viime talvena huonolla menestyksellä. Blogiystävien hyvistä neuvoista huolimatta se kuihtui pois kevättalvella. Luultavasti huono menestys johtui väärästä kasvualustasta ja laiskoista kastelukäytännöistäni.


Näiden kaunotarten kanssa olen skarpannut! Uppokastelen parin viikon välein, suihkuttelen ja lannoitan orkidealannoitteella. Kasvualustaan en ole vielä uskaltanut koskea. Toistaiseksi kasvit näyttävät hyvivoivilta, vaikka vanha kukkavarsi onkin yläpäästä kuivahtanut. Muistaakseni konkarit neuvoivat, että kuivan kukkavarren voi katkaista pois.



Mutta milloin mahdollinen uusi kukinta voisi olla odotettavissa? Tänään nimittäin huomasin, että kämmeköiden lehdistön alaosasta työntyy esiin kasvustoja. Mahtavatko olla uusia ilmajuuria vai peräti kukkavarsia? Mitäpä sanotte te kokeneemmat orkideankasvattajat?




Ulkona sataa reippaasti vettä, joten meni sisäpuuhasteluiksi tämä sunnuntai. Eilisen tuhlasin siivoukseen ja verhojen vaihtamiseen, vaikka tiesin, että tälle päivälle on luvattu sadetta. Vähän harmittaa, koska ulkona ovat syystyöt aivan levällään. Mutta jospa jonkain päivänä vielä ehtisi haravan varteen ennen kunnon talven tuloa.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Talviunille, zzz


Koleus ja pimeys iskivät lämpimän syyskuun jälkeen kertalaakista ja täysillä. On aika päästää kasvit ansaittuun talvilepoon. Peittelin Sun hit -patioruusut lehtikompostilla penkkiin ja toivon, että ne selviävät kevääseen. Ruusuissa oli vielä paljon nuppuja ja muutama kukkakin, kun leikkasin niitä matalaksi. Otin sisälle maljakkooon, jospa nuput innostuisivat vielä aukeamaan lämpimässä.


Mikäs se tämä? Väärin arvattu, ei ole puikulaperuna. Ne syötiin jo. Tässä komeilee vanhan ajan daalian mukulajuurakko, jonka nostin kellariin talviunille. Komeita ovat, mutta makua on monenlaista... 


Ehkäpä perunannäköiset mukulat ensi heinäkuussa näyttävät taas tällaisilta.


Huonekasveista gloxiniat Kaiser Friedrich ja Kaiser Wilhelm kukkivat lopulta kahteen kertaan. Viimeiset kukat tipahtivat viikonloppuna. Vaikka lehdet olivat vielä vihreitä ja komeita, päästin nämäkin talvilepoon. Yritän keväällä istuttaa mukulat uudestaan, jospa innostuisivat vielä toistamiseen.



Kyllä luonto vain on ihmeellinen, kun näitäkin katsoo eri vuodenaikoina.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Jaksaa jaksaa...



Ensimmäistä kertaa aamulla mittarissa - 5 astetta ja pitsikaulus vain jaksaa sinnitellä. Uskomattoman kestävä kesäkukka. En ole aiemmin kokeillut, mutta ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi, kun pitsikaulusta istutan. Rönsyää kivasti purkin reunoillekin.





Muuten näkymät alkavat olla aika syksyisiä. Ikkunasta katsoen. Ja pihalla kuljeskellen.



Jokunen syysistutuskin on tullut värkättyä, erikoista ja koristekaalista. Vähän turhauttavaa puuhaa, kun lumi ne kuitenkin kohta peittää. Mutta kyllä on ihanat syyskelit ja ruskan värit.