Voihan kirva

Olen joutunut hyökkäysten kohteeksi. Nimittäin kirvojen ja muiden öttiäisten, joille sadekesä on tarjonnut otolliset olosuhteet. Puutarhanhoitoa yrittelevä joutuu hyväksymään tosiasian, että pihalla elävät muutkin kuin sinne rakkaudella kuskatut olennot. Harvemmin meillä on krassi syöty rei'ille, mutta näin tänä vuonna. Jokunen kukka sentään näyttää vielä sinnittelevän krassissakin, jonka itäminen kesti kylmässä alkukesässä kauan ja nyt sitten tulivat ötökät. Joudun hakemaan Raidia ja pelastamaan sen, mikä on pelastettavissa.

Kesädaalioista ei ole jäljellä juuri mitään. Ensin tulevat pienet mustat otukset ja syövät lehdet. Sitten apajalle saapuvat muurahaiset, jotka syövät näitä pieniä mustia. Mutta siinä vaiheessa, kun murkut ovat ruokailleet, ovat kasvit kadonneet parempiin suihin.

Humalankin alaosat ovat reikäisiä ja kellastuneita, eikä köynnös kasva toivottuun tahtiin. Ei kun Raidia näillekin.

Mustaherukan lehdet ovat käppyrällä ja kellastuneita. Marjoja tulee tosi vähän. Lehden sisältä löytyy ylimääräisiä asukkaita. Näille en anna myrkkyä, kun haluan syödä ne vähät marjat, jotka pensaisiin kasvavat. Olisi varmaan pitänyt ruiskuttaa jo varhain keväällä, mutta ei tullut mieleen.

Lobelia on ruskistunut tähän malliin useampankin kesänä purkin reunalla. Nyt ei ole ainakaan kyse kuivuudesta. Ötököitä täälläkin, veikkaan minä.

Mutta sitten tulee loppuhuipennus: Tänä aamuna törmäsin nurmikolla musertaviin ulostekasoihin. Oli isompaa ja pienempää, löysempää ja kiinteämpää. Kaikki pikimustia. Ei ainakaan kissa, eikä jänis.

Olisiko minkki käynyt isännöimässä yöllä pihalla. Se tästä vielä puuttuikin. Sontaa siivotessa kului tovi aamusella. Jos se on minkki, niin mitähän se kuvitteli meidän pihalta löytävänsä. Vai olisiko tullut naapurustossa kiekuvan kukon houkuttelemana? Jaa, en muuten tänään ole kuullutkaan kukon kiekumista, vaikka se joka päivä on lähes tauotta kanoilleen kiekunut. Hmm.

Lopuksi ripaus kauneutta kurjuuden keskelle. Sun Hit -patioruusut talvehtivat onnistuneesti kukkapenkissä ja ryhtyivät urakalla kukkimaan. Vahinko vain, että ne piiloutuvat korkeampien perennojen joukkoon. Saavat vielä ensi talven viettää sijoillaan, mutta ensi keväänä täytyy ottaa ne johonkin näkyvämmälle paikalle vaikkapa ruukkuun. Harmi näitä on piilotella.

Kesäloman viimeinen päivä kuluu sadetta entelevässä matalapaineessa kotosalla. Neljä viikkoa on vierähtänyt yllättävän nopeasti. Paljon on jäänyt pihalla suunniteltuja projekteja toteuttamatta, mutta vielähän kesää on jäljellä, vaikka loma loppuukin.

Ps. Mustikat alkavat olla kypsiä ja niitä näyttäisi tulevan runsaasti, jippii!

Talviunille, zzz

Koleus ja pimeys iskivät lämpimän syyskuun jälkeen kertalaakista ja täysillä. On aika päästää kasvit ansaittuun talvilepoon. Peittelin Sun hit -patioruusut lehtikompostilla penkkiin ja toivon, että ne selviävät kevääseen. Ruusuissa oli vielä paljon nuppuja ja muutama kukkakin, kun leikkasin niitä matalaksi. Otin sisälle maljakkooon, jospa nuput innostuisivat vielä aukeamaan lämpimässä.

Mikäs se tämä? Väärin arvattu, ei ole puikulaperuna. Ne syötiin jo. Tässä komeilee vanhan ajan daalian mukulajuurakko, jonka nostin kellariin talviunille. Komeita ovat, mutta makua on monenlaista... 

Ehkäpä perunannäköiset mukulat ensi heinäkuussa näyttävät taas tällaisilta.

Huonekasveista gloxiniat Kaiser Friedrich ja Kaiser Wilhelm kukkivat lopulta kahteen kertaan. Viimeiset kukat tipahtivat viikonloppuna. Vaikka lehdet olivat vielä vihreitä ja komeita, päästin nämäkin talvilepoon. Yritän keväällä istuttaa mukulat uudestaan, jospa innostuisivat vielä toistamiseen.

Kyllä luonto vain on ihmeellinen, kun näitäkin katsoo eri vuodenaikoina.

Ruusuja haikaillen

Hoitelin pihaa vuosia vain vanhaa ylläpitäen ja vannoen, että mitään ruusuja en ala sitten hyysätä. Ei niin, ettenkö olisi kukista ja ruusuista silloinkin pitänyt. Elämä vain oli niin kiireistä, että juuri ja juuri sain pihan pidettyä siedettävässä kunnossa. Uutta hoidettavaa en ehtinyt haikailla. Mutta onneksi ajat muuttuvat. Nyt pihaa katselee jo aivan toisin silmin ja näkee mielessään, mitä missäkin nurkassa voisi kasvaa (ellei olisi tällainen vihreä talvi).

Ja niin tuli keväällä hankittua ensimmäiset patioruusut Siipon puutarhalta, mallia Sun Hit. Matala keltainen ruusu, korkeus vain 30-50 cm. Siinä ne nyt kukkivat ja tuoksuvat penkissä. Katsotaan miten niiden käy. Jos saan ruusut elämään ensi kesään, voipi olla, että hankin näille  kavereita.

Meillä on vieressä tyhjä tontti, josta on aikanaan purettu "mummonmökki". Mökin pihalla kasvoi vanhanajan kukkia, muun muassa vanhoja ruusulajikkeita. Ne ovat tulleet vuosien saatossa myllätyksi moneen kertaan. Viimeksi olemme yrittäneet tehdä tontista luonnonkukkaniittyä. Kaikesta yrityksestä huolimatta vanhat ruusut puskevat sitkeästi tontin kulmilta esiin vuodesta toiseen.

Tämä on ilmeisesti vanha kunnon juhannusruusu piikkeineen kaikkineen. Siellä se pientareella heinän seassa kasvaa.

 

Mahtaisiko tämä ruohottunut ystävämme olla valamonruusu? Vaaleanpunaiset kukat ovat kuvassa hieman supussa, mutta aukeavat yksinkertaisina ja kestävät vain hetken.

Sääliksi käy yritteliäitä ruusuja. Nyt pohdin kuumeisesti, mihin siirtäisin niitä pihalla. Pitäisi keksiä paikka, jossa ne saisivat vapaasti temmeltää, mutta eivät leviäisi kaikkialle. Onko hyviä vinkkejä?