Vielä jaksaa...osa 1

Suurimman osan kesäkukista olen jo kerännyt kompostiin, puoliksi varkain itseltänikin ruukku kerrallaan. Kesästä ei millään haluaisi luopua, vaikka syksy on tosiasia. Onneksi petunia pitää vielä yllä illuusiota kesästä. Se jaksaa kukkia, kun grillikatoksen reunalla ei sade pääse pieksämään.

Onhan sitkeitä kukkijoita toki muitakin kuin petunia. Vanhan ajan joriini on tänä kesänä kukkinut todella voimallisesti ja kukinta sen kuin jatkuu. Monena vuonna pakkanen on joriinit syyskuun puoliväliin mennessä ehtinyt jo niitata. Nyt uusia kukkia vain tulee ja tulee ja tulee...

Sama juttu mukulabegonioilla. Nämä eivät näytä piittaavan edes sateesta. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä kasvatan mukulabegonioita, mutta ei varmaan jää viimeiseksi kerraksi.

Kuten kuvasta näkyy, ruukussa on kahdenlaisia. Korkeat ja suurilehtiset ovat itse mukulasta kasvattamiani. Matalampi punainen on puutarhalta hankittua paikkavärkkiä, kun myrsky ja minä katkoimme esikasvatettuja taimia keväällä yhdessä ja erikseen.

Kasvimaan laidalla puskevat esiin pikkuriikkiset syysasterit. Nämä kylvin vahingossa väärästä siemenpussista. Luulin kylväväni ruiskaunokkia, mutta huomasin liian myöhään, että asteriahan sinne vakoon livahti.

Asterissa ei ole mitään vikaa, mutta tajusin heti kylvettyäni, että eipä taida kukkaloisto kesälle ehtiä. Olisi pitänyt esikasvattaa tai ainakin harventaa. Kovin pieniksi jäivät, mutta sitkeästi yrittävät vielä. Kukkijoita ei ole syyskuussa koskaan liikaa, joten nämäkin kelpaavat.

Syksyisiä puuhia ja vapaata

Kesäkukat alkavat nuupahtaa, onhan jo aikakin. Vielä voi poimia kimppuja muistuttamaan päättyvästä kesästä. Tässä astereita, revonhäntiä ja unikoita. Ja mukana tietenkin pieniä mustia ötököitä :). Mutta sehän on vain elämää.

Juuri tänään pienet ötökät eivät haittaa. On nimittäin vuorotteluvapaan ensimmäinen päivä. Vähän outo olo, mutta eiköhän tähän totu pian.

Puolukkasato on tänä syksynä ainakin Toimelan suunnilla hyvä. Ensimmäinen reissu puolukkamättäille tuli tehtyä ja saalista maisteltua.

Sainpa myös kairattua maahan kukkasipuleita. Kovin paljon en laittanut. Toivon, että viime keväänä hienosti kukkineet sipulikukat jaksaisivat vielä toisenakin keväänä sulostuttaa pihaa. Lannoittelin niitä vain. Samalla heittelin syyslannotteita perennoilla, pensaille ja omenapuille.

 

Pakkasta ei ole vielä nähty, mutta villiviini on innostunut hehkumaan ruskan väreissä. Puihin ei kovin kummoista ruskaa oleo dotettavissa, kun lehdet jo lentelevät.

Ihana ajatus, että on aikaa tehdä rauhassa pihan syyshommia ja selvitellä paikkoja sisälläkin. Alkusyksy olikin sen verran hektinen, että kaikki työt kotona ovat jääneet rästiin. Opiskelu tosin nielaisee aikaa tästäkin syksystä, mutta toisaalta mukava keskittyä siihenkin kunnolla. Hyvät hallitusherrat: Älkää lopettako vuorotteluvapaata! Se auttaa jaksamaan ja keräämään ideoita myös tuleviin töihin.

Auringossa elpyneet

Muutama päivä aurinkoa on saanut aikaan ihmeitä, vaikka erityisen lämmintä ei ole ollutkaan. Kesäkukat osoittavat elpymisen merkkejä. Samettiruusu Vanillan kukinta on voimallista. Ryhmäsamettiruusukin pinnistelee purkin reunalla.

Asterit ovat korkeita hoipukoita ja olen joutunut niitä tuulessa ja sateessa kepeillä tukemaan. Piti olla hyvä leikkokukka, mutta on kukkia on saatu odotella. Nyt näyttäisivät aukeilevan. Eivät kyllä erityisen suurina.

Marketta ja edelleen ryhmäsamettiruusu padassa elementeissään.

Ja perennat porskuttavat ennennäkemättömän suurina ja mehevinä. Kukintaansa aloittelee juuri palava rakkaus

Kivikkokasveista kukintavuorossa mätäsrikko. Tai ainakin luulen, että tämän nimi on mätäsrikko...

Kyllä luontoäiti osaa värittää, eivätkä kukat hellettä kaipaa.