Kukkii!

 

Hiljalleen alkaa kevät koittaa myös Toimelan leveysasteilla. Yllättävän nopeasti ovat valtavat lumimassat sulaneet ja samantien putkahtavat ensimmäiset kukkijat esiin. Krookukset pääsivät tänäkin vuonna yllättämään.

 

 

 

Nämäkin pienet piipertäjät puskevat sinnikkäästi lumen keskeltä. Romance-krookus on todella kaunis, kun tähtikukka avautuu auringossa, mutta sitä pitää katsoa läheltä ja juuri sopivalla hetkellä päivällä. Illasta kukat menevät taas suppuun.

 

 

 

Innolla odotan, että lumet sulaisivat myös takapihalta. Havujen ja rhodojen vierestä pitäisi nousta tulppaaneja monessa värissä, mutta vielä joutuu odottelemaan.

 

Varjostushupuista huomaa, kuinka paljon lunta vielä kuukausi  sitten oli. Olin huputtavinani näkyvät osat, mutta tänään jouduin hakemaan lisää suojia, kun puolet rhodoista oli auringon armoilla.

 

Kasvihuone odottaa aikaa parempaa. Vain kuivuneet pääsiäiskoristeet töröttävät auringossa. Päivällä kasvarissa on jo kuuma, mutta yöpakkaset ovat petollisia.

Kesä lähenee päivä päivältä ja sitä on hienoa seurailla. Tästä juhannukseen on paras aika vuodesta, ehkä.

Kukkasipulit mullissa

60 tulppaanin sipulia pääsi viikonloppuna multaan Toimelan mailla. Hyvä tallentaa tiedot tänne blogiin, että keväällä voi sitten tarkistaa, mitä tuli tehtyä. Usein olen nimittäin talven aikana autuaasti unohtanut, mitä olen istutellut.

Kirsikkapuun alle päätyi 10 Negrita-tulppaania. Vilpolan ikkunoiden alle eteläpäätyyn taas kahta lajiketta: Spring green ja Queen of night. 30 sipuli sekoituksen työntelin lecaharkoista tehtyyn istutusaltaaseen, jota kutsun "majakkasaareksi".

 

Olen huomannut, että pohjoisen etupihalla narsissit ovat menestyneet ihan mukavasti. Paikka on kylmä ja keväällä kukinta lähtee hitaasti liikkeelle, mutta mitäpä siitä. Pikkusyreenien alle työntelin 25 ison narsissin sipulia sekoituksesta.

Krookuksia oli tässä nyt vain yksi pussi Romance-lajiketta. Sekin päätyi talon eteläpäädyssä olevaan penkkiin, jossa toivottavasti nähdään hyvin aikaista kukintaa. Ainakin näillä leveysasteilla aikaista, koska tuo on Toimelan lämpimin paikka, joka sulaa ensimmäisenä keväällä.

Hienoa odotella, mitä näistä keväällä nousee. Kaikki riippuu taas niin talvesta ja olosuhteista.

Sipulikukat rohkeina valoa kohti

 

Vielä on lunta, mutta aurinko paistaa ja tuuli kuivaa sulavat lumet nopeasti. Pihalla alkaa olla elämää. Ensimmäiset krookukset ovat nupulla lämpimässä kirsikkapuun alla. Ja vieressä köllöttelee luonnon lannoitepallura.

 

Koko kirsikkapuun alla oleva penkki on täynnä rusakon papanoita. En tiedä oliko eläimiä yksi vai useampia, mutta säännöllisesti lähes kengurun kokoinen rusakko pomppi pihallemme iltahämärissä koko talven. Nytpä ei tarvinne ainakaan tätä penkkiä lannoittaa.

 

Minusta rusakoita on hauska seurailla talvisin. Saattavathan ne tuhojakin tehdä, kun tänä vuonna tuntuu olevan todella hyvä jänisvuosi. Säännöllisesti niillä on tapana leikellä meidän vadelmapensaat. Satoa ei juuri ole odotettavissa, kun viime vuotiset oksat on katkaistu lumipinnan yläpuolelta.

 

Omenapuitakin rusakot ovat maistelleet, mutta oikeastaan vain alimpien oksien latvoista. Runkoon ei ole kajottu ja rungoilla jonkinlaiset suojat onkin. Mutta hanki oli korkea ja iso jänis ylettyi vallan hyvin ylempiinkin puun osiin. Eipä tarvitse leikellä itse omenapuita! 

 

Voi tätä valon ihanuutta! Lämmintä säätä ei vielä voi hehkuttaa, mutta ehkä jo viikon päästä sitäkin.

Julmasta huhtikuusta leppeään toukokuuhun

Kevät on nopeiden muutosten aikaa säätiloissa ja pihalla. Huhtikuun toiseksi viimeinen aamu näytti näin jouluiselta Toimelan leveysasteilla. Kesärenkaat tuntuivat pahasti alimitoitetuilta ja perinteinen vappukeli näytti olevan tulossa.

Tulossa oli myös pitkä viikonloppua ja mielessä pihan siivous ja mullan möyriminen. Ei näyttänyt lupaavalta.

Onneksi tilanne muuttui nopeasti. Vappuna sää lämpeni ja eilen päästiin jo pihan siivouspuuhiin. Ensimmäiseksi pesin piha-altaan talven aikana kertyneestä moskasta.

Ennen haravointia noukin Makamikista viime kesän käyneen sadon. Makaminkin kauniit, punaiset pikkuomenat eivät kelpaa edes talvella linnuille. Keväällä puu on täynnä pehmenneitä hedelmiä, jotka eivät näytä kivoilta aukeamassa olevien silmujen vieressä.

Uskokaa tai älkää, mutta keräsin näitä haisevia "rusinoita" yhdestä pienestä puusta puoli ämpärillistä kompostiin.  Kun Makamik pian toivottavasti puhkeaa taas täyteen vaalenapunaisia kukkia, ei kukaan enää muista, kuinka pahoja hedelmiä se tekee.

Talousjätekomposti on maatunut kasvatuslaatikoissa talven yli muovin alla. Ilmeisesti mustan muovin alla on ollut lämmintä, koska ruohosipuli on kasvanut vaivihkaa ja vahingossa syömäkelpoiseen kokoon. Mukava löytö!

Krookukset antavat toivoa, että kesä lähestyy. Haravointi on toiminut hyvänä hyötyliikuntana ja linnut pitivät vallan mahdotonta konserttia aamuyöllä, kun päästin kissaa ulos.

Tulppaanitkin pikkuhiljaa heräilevät, varsinkin pihan lämpimimmässä, eteläisessä penkissä. Aivan ihana nähdä, mitä kaikkea on tullut syksyllä multiin istuteltua. Sipulikukkien aika on niin parasta. Tai kevät on.

Lähden takaisin pihalle nauttimaan öisen sateen tuomasta pehmeästä, keväisestä tuoksusta ja raikkaasta ilmasta.

Tuntuu kesältä!

Kevät on tullut tänä vuonna kuin varkain. Meillä on ollut kuivaa, aurinkoista ja lämmintä. Lumikasat ovat vain hiljalleen hävinneet.

Pari päivää on tuntunut jo aivan kesältä. Perhoset lepattelevat, linnut pitävät kevätliverrystään, kissa menee edestakaisin ulos ja sisään, maa tuoksuu ja viherpeukaloa kutittaa.

Ensimmäiset krookukset ovat näilläkin leveysasteilla pinnistelleet esiin lehtien ja jäniksen papanoiden seasta kirsikkapuun alla. Tulppaanitkin näyttävät jo nenäänsä. Ihana, kun voi taas yllättää itsensä. Ei sitä vain muista, mitä mihinkin penkkiin on syksyllä pistellyt.

Puiden ja pensaiden silmut pullistuvat, pullistuvat ja pullistuvat...Tässä kirsikkapuun silmuja.

Kyllä kevät on ihmisen parasta aikaa!

Krookus, jihuu!

Kylläpä piristi mieltä, kun huomasin muutaman krookuksen kukkivan kirsikkapuun juurella! Itse asiassa kuljeskelin aamulla oksasaksien kanssa leikkelemässä omenapuita ja pyörin myös pienen kirsikkapuumme ympärille kohti taivaita ja ylimpiä oksia tiiraillen. Meni täysin ohi, että puun juurella oli jo elämää. Iltasella vasta hoksasin nämä.

Tosi nopeasti lähtevät sipulikukat kasvuun, kun lumipeite vähän antaa periksi ja aurinko hellii. Mitähän tulppaaneja tähän on tulut syksyllä työnneltyä? Muisti on niin lyhyt, että pitäisi aina kirjata ylös tekemiset. Aikahan tuon kohta näyttää.

Vaikka tänään on ihanasti kevättä ilmassa ja lumi sulaa vauhdilla, aika lohduttomaltahan pihalla vieläkin näyttää. Porraspäähän kantamani puutarhakalusteet eivät juuri näkymää paranna. Mutta yrittää täytyy, kyllä tämä vielä kesäksi muuttuu.

Ensimmäiset krookukset

Kevät saattaa tänäkin vuonna tulla, vahvasti näyttää nyt siltä parin aurinkoisen päivän jälkeen. Lunta on vielä pihalla reippaasti, mutta löysin kevään ensimmäiset kukkijat eli krookuset. Valkoinen...

...ja liila. Aivan mahtavaa ja toivoa herättävää!

Tulppaanitkin työntyvät jo maasta sinnikkäästi. Näyttää, että talvi ei ole ollut ollenkaan niin paha kuin edellinen. Sipulikukat ovat hengissä ja perennoissakin näkyy jo elämää. Ei huono, kun ottaa huomioon jäätävän kevään.

Kävin etsimässä vauhtia Kokkolassa tänä viikonloppuna järjestettäviltä erä- ja puutarhamessuilta. Kukkapuolta oli minusta aika heikosti tarjolla, lähinnä orvokkia ja kukkasipuleita oli näkyvillä. Enemmän puutarhaosastolla oli rakennusten kunnostamiseen, piharakenteisiin ja koneisiin liittyvää.

Esiintyjät antoivat kyllä hyviä vinkkejä. Sonja Lumme esiintyi useampaan kertaan ja puhui niin yrteistä kuin kesäkukistakin. Tässä aiheena kesäkukat. Sonja on eloisia ja mukaansatempaava puhuja, joka jakaa vinkkejä omista kokemuksistaan. Hän kannusti muun muassa sekoittamaan hyöty- ja koristekasveja rohkeasti. Taidanpa tehdä niin tänä keväänä.

Lumme myös suositteli tekemään krassin siemenistä krassikaprista. Maistuu kuulemma sinappiselta ja hyvältä. Tjaa, ehkä. Minä kun en tykkää sinapista, niin ei oikein napannut :).

Ruusupavusta saisi kuulemma nopeasti näkösuojan säleikköön. Samoin maa-artisokasta kasvaa hetkessä vihreä seinämä. Näitä voisi harkita.

Monta muutakin vinkkiä tuli. Pitänee lainata Sonja Lumpeen puutarhakirjat kirjastosta.

Eloa kirsikkapuun juurella

Hyytävän kylmä viikko takana, mutta siitä huolimatta näkökenttään iskee kirsikkapuun juurelta jotakin valkoista...

...ja jotakin liilaa. Sitkeitä ovat, kevään ensimmäiset kukkijat näillä leveysasteilla.

Ilmeisesti on tullut työnnettyä krookusten kavereiksi tulppaanin sipuleitakin syksyllä. Mitähän lienevät? Ei minkäänlaista muistikuvaa, mutta tervetuloa joka tapauksessa! Viileämmällä pihan nurkalla sipulikukista ei näy vielä piikkiäkään, mutta jospa nekin vielä heräisivät eloon. Toivossa.

Nyt alkoi tuulla kovaa, aurinko katosi pilviharson taakse ja taivaalla leijailee styrox-pallon näköistä valkoista ja vetistä räntää. Takatalvi taitaa lähestyä Pohjanmaata eteläisestä Suomesta. Viikon päästä pitäisi lämmetä, jos sääennusteet pitävät paikkansa. Sitä odotellessa.

Ensimmäiset kukat pihalla

Julistan kevään virallisesti alkaneeksi: Krookukset kukkivat myös viitosvyöhykkeellä! Tuuli on jäätävän kylmä, mutta siinäpä nuo sinnittelevät sinisinä, keltaisina ja valkoisina.

Rohkeasti ovat nostaneet nokkansa yös uskollisimmista uskollisimmat kevään tuojat eli vuorenkilvet.

 

Pablo-koiralla riittää vahtimista ikkunasta, mutta joskus aurinko uuvuttaa.

Kevät yllättää

 

Olen haikeansekaisella kateudella lueskellut eteläisen Suomen ja Turun saariston puutarhablogeja. Siellä jo kasvit vihertävät ja kevät etenee, kun meillä ovat vielä penkit lumen alla ja pohjoistuuli jäätää aivotkin. Poikkeuksellisen lämmin, parin viikon pikakevät on tältä erää ohi.

Mutta aamulla jouduin hieraisemaan silmiäni, kun katsoin ikkunasta ulos. Todellakin! Kirsikkapuun juurelle syksyllä istuttamani krookukset työntävät jo täysillä vihreää lehteä. Enpä  muista, että näillä leveyksillä olisivat ennen krookukset maaliskuussa heränneet. Kunpa eivät nyt nyykähtäisi tuohon jäätävään viimaan.

Viime kesänä makamik-koristeomenapuu kukki upeasti ja teki sen mukaisen, runsaan sadon. Pahaksi onneksi puun pikkuriikkiset omenat ovat niin pahoja, että ne eivät kelpaa edes linnuille. Monena keväänä olen joutunut nykkimään hedelmät roskiin uusien kukkien tieltä. Niin näyttää käyvän nytkin, puu notkuu pehmenneitä omenia.

  

Kevään ihmeet jatkuvat sisällä: Jouluna runsaasti kukkinut valkoinen joulukaktus aloitti uuden ilotulituksen maaliskuussa. Kylläpä valkoiset kukat ovatkin ihania kevätvalossa, vielä ihanampia kuin joulun pimeinä päivinä.

 Myös punainen marraskuun kaktus on taas nupuilla, mutta siihen on tulossa paljon vähemmän kukkia kuin syksyllä. Voi tätä kevään intoa ja ihmettä!

Ps. Tervetuloa Toimelan seuraajaksi Piia!

Horteesta haaveisiin

Hurr...Olen meinannut unohtua tykkänään talvihorteeseen. Kevät tuntuu kaukaiselta pakkasen ja lumen keskellä. Kokemuksesta tiedän, että aika kuluu vuosi vuodelta nopeammin ja kesäkin on kohta jo ovella, mutta kaksi viikkoa on hurahtanut pimeän kourissa ilman blogipostauksia.

Nyt ajattelin viikonlopun kunniaksi vähän avata ajatusmaailmaa kesään. Varailin kirjastosta uusia puutarhakirjoja.

Päätin myös kokeilla sipulikukkien kasvattamista ruukuissa jo varhain keväällä. Iskin multiin narsisseja, pikkutulppaaneja ja krookuksia, kastelin ja siirsin ruukut kylmiöön odottamaan huhtikuuta. Sitten aioin ottaa ne valoon ja lämpöön sisälle.

Josko vaikka saisin vapuksi kukkivia sipulikukkia! En ole ennen kokeillut, mutta nythän tuo nähdään. Jostakin luin ohjeen, että sipuleita kannatta kylvää kerroksittain koon mukaan samaan purkkiin. Näin tein, saapas nähdä tuleeko sekava tuotos vai tuleeko mitään.

Löysin myös viehättävän ohjeen tulppaanin kasvattamisesta maljakossa. Jätinkin pari narsissia istuttamatta ja aioin yrittää kasvattaa ne maljakossa pääsiäiseksi. Tosi ihana siirtää ajatuksia uuteen kasvuun. Kyllä tämä kuulkaa tästä.

Sipulikukat muhimaan

Kerrankin sain ajoissa upotettua kukkasipulit muhimaan. Lämpimästä syksystä oli apua :). Tuli hankittua sipuleita pussi poikineen, narsisseja, krookuksia ja tulppaaneita. Erikokoja ja -värejä. Toivottavasti menestyvät ja ilahduttavat keväällä.

Ostin myös kukkasipuleille tarkoitettua ravinnetta ensimmäistä kertaa. Liekö siitä oikeasti jotakin apua muihin lannoitteisiin verrattuna? Vähän epäilyttää, kun joka yrtille pitäisi nykyään olla oma purkki. Miten ihmeessä mummojen kukat ennenvanhaan kukoistivat navetan ja tallin tuotoksilla?

Erityisellä mielenkiinnolla odotan tätä Black Hero -tulppaania. Mustia tulppaaneja ei Toimelassa ole ennen nähtykään. Pitäisi olla myös kokoa ja näköä, korkeuttakin puoli metriä.

Ja välineurheiluakin tuli harrastettua. Hankin sipuleiden istutuskairan. Tähän asti olen tullut toimeen ilmankin, mutta olihan se ihan kätevä peli. Kyljessä oli vielä mitta, että näki heti, mihin syvyyteen kuoppa tuli tehtyä. Ei jää ainakaan välineistä kiinni tämä keväinen kukkaloisto.