Olen useampaan kertaan esitellyt blogissa pihahortensiaa, jota kuskasin vuodesta toiseen syksyisin kellariin talvehtimaan ja keväällä se palkitsi vaivan valtavilla kukilla. Viime kesänä ruukku oli jo niin turkasen täynnä ja painava, että emme enää jaksaneet raahata sitä kellariin.
Upotin hortensian ulos ja peittelin hyvin talveksi. Tiesin, etteivät sen maanpäälliset osat varmaan selviäisi näillä leveysasteilla ulkona talvea, mutta juurakko oli ennenkin selvinnyt. Kukkia ei olisi seuraavana kesänä odotettavissa, mutta minulla olikin toiset suunnitelmat.
Upotin hortensian ulos ja peittelin hyvin talveksi. Tiesin, etteivät sen maanpäälliset osat varmaan selviäisi näillä leveysasteilla ulkona talvea, mutta juurakko oli ennenkin selvinnyt. Kukkia ei olisi seuraavana kesänä odotettavissa, mutta minulla olikin toiset suunnitelmat.
Keväällä suojauksen alta ei näkynyt elävää piikkiäkään. Lopulta jotakin vihreää alkoi puskea maan alta. Nostin juurakon ylös ja sahasin sen kylmästi pistosahalla kolmeen osaan. Ei todellakaan mikään oikeaoppinen hortensian lisäys :).
Mutta temppu toimi. Nyt minulla on kasvamassa kolme virkeää pihahortensiaa. Ne ovat toispuoleisia, mutta ainahan ne voi fiksata istuttamalla uudelleen sopivaan kohtaan isompaa ruukkua. Raaka peli toimii joskus, uskokaa pois. Nämä jaksaa taas syksyllä heittää kellariin ja paapoa keväällä kukkimaan.
