Uusintana pyytämättä

Uskomattoman lämmin ja upea syksy on saanut ihmeitä aikaan pihalla. Moni kasvi on lähtenyt uudelle kierrokselle. Esimerkiksi pihahortensia kukki alkukesän etupihalla ja vietti hellekauden vähän sivummalla perennapenkin keskellä. Syyskuussa saamme nauttia jälleen hortensian kukinnasta.

Kukat eivät ehkä ole yhtä komeita kuin keväällä, mutta ihan mukavasti piristävät syksyä nämäkin. Kunpa pakkaset malttaisivat vielä hetken odottaa.

Toivottavasti tämän saa  vielä talvehtimaan ilman kylmiötä, joka sanoi kesällä sopimuksen irti. Siellä hortensia on talvet viihtynyt.

Mietin myös, mahtaako hortensia kehittää vielä kevääksi uudet nuput kuten aikaisempina kesinä. Vai viekö syyskukinta mehut.

Sisältäkin löytyy sitkeitä sissejä. Kiinanruusu on kukkinut koko kesän. Gloxiniat pitivät siestaa elokuun, mutta syyskuun saapuessa ne innostuivat uudestaan kukkimaan. Ei yhtä isosti ja monin kukin kuin keväällä, mutta aivan komeasti kuitenkin. Eipä ole tällaistakaan Toimelassa ennen tapahtunut. Ihmekesä!

Entäpä nämä, pienet ja pippuriset orvokit? Amppeliorvokit siemensivät pöydän alle ja tässä tulos. Koko kivijalan vierusta täynnä pientä orvokkia. Mullasta ei ole tietoakaan, vain pelkkää hiekkaa laattojen välissä.

Jotkut ovat vai sitkeämpiä kuin toiset. Vähällä oli, että en nyhtänyt näitä rikkaruohoina pois. Nyt näyttävät ihan hauskoilta tuossa, valitsemassaan paikassa.

Hujoppeja ja muuta vappukivaa

Tomaattini ovat tänä keväänä aivan liian innostuneita kasvamaan. Siis siihen nähden, että ulos pääsee vasta kuukauden päästä aikaisintaan.

Vappu kului näitä hujoppeja isompiin ruukkuihin siirrellessä ja kepittäessä. Tukikepeiksi katkoin hätäpäissäni tuoksuvadelman viimevuotisia kukkaoksia, jotka muutenkin otan aina keväällä pois. Näyttävät toimivan tomaatintukina ihan hyvin.

Mahtavatko kepit riittää, jos kasvu jatkuu samaan tahtiin. En tiedä miksi nämä nyt näin ovat innostuneet, lajikkeesta riippumatta. Vai olisinko sittenkin kylvänyt aikaisemmin kuin muina keväinä?

Vilpola alkaa joka tapauksessa muistuttaa viidakkoa. Jälleen kerran olen surffaillut kasvihuonekauppojen sivuilla. Oikeaa, isoa kasvihuonetta en vieläkään ole hankkimassa, mutta ehkä täytyy hommata lavakaulusten päälle viritelmiä, joita tuntuu useammassakin puutarhamyymälässä olevan tarjolla. Tai kenties seinän vierelle rakennettava "puolikas".

Hiukan ovat kasvatukseni eri vaiheissa, kun vielä eilen kylvin kurkkua. Ehtinevät hyvin kuukaudessa ulkoilukuntoon.

Tässä on Toimelan vapputervehdys teille, hyvät lukijat! Pihahortensia pääsi ulkoilemaan eilen, kun aurinko helli. Tänään se on sitkeästi jatkanut ulkoiluaan, vaikka on tuullut ja iltasella alkoi sadellakin. Ei kuitenkaan ole kylmää, vaan lämpötila on koko päivän pysytellyt kymmenen asteen paremmalla puolella. Hauskaa vappuiltaa siis!

Täältä tullaan

Vaikka talvi panee vielä parastaan, kevään voima on valtava. Hämmästyttävän nopeasti itivät keltaiset Pear Shaped Yellow -tomaatit. Kylvin ne viikko sitten ja alle viikossa alkoivat taimet työntyä esiin minikasvihuoneessa. Punaiset seurasivat parin päivän viiveellä perässä.

Parin pilvisen päivän jälkeen taimet ovat lähes vaakatasossa kohti valoa. Aurinkoa, kiitos!

Begonian mukulatkin ovat lähteneet kasvuun. Ne ovat olleet mullassa kolmisen viikkoa ja lähes jokaisesta mukulasta pilkistää kasvua, vau! Jännittävästi alut ovat eri värisiä. Mukulasekoitus oli monivärinen, ehkä väriero myös tässä vaiheessa johtuu siitä.

Eilen kannoin kellarista valoon pihahortensian, joka oli innostunut työntämään kasvustoja pimeässä. Kokemukssta tiedän, että hennot kasvustot saavat valoisassa muutamassa päivässä väriä ja hortensia puhkeaa kukkaan sisällä, hyvissä ajoin ennen ulos pääsyä. Mukava seurata kasvua.

Ulospääsy ei nimittäin vaikuta lupaavalta. Meillä on lunta käsittämättömiä määriä ja viime yönä satoi taas lisää. Märkää ja raskasta suvilunta. Ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella lämpömittari meni plussan puolelle eilen.

Tänään pitäisi säätietojen mukaan iltapäivällä taas pakastaa. Lumi on mukavaa, mutta kyllä tämä nyt jo riittäisi. Maaliskuun puolta väliä sentään mennään. Ja minkähänlaiset tulvat saadaan, kun tuo kaikki lopulta rysäyksellä sulaa.

Sahalla halkaistu hortensia

Olen useampaan kertaan esitellyt blogissa pihahortensiaa, jota kuskasin vuodesta toiseen syksyisin kellariin talvehtimaan ja keväällä se palkitsi vaivan valtavilla kukilla. Viime kesänä ruukku oli jo niin turkasen täynnä ja painava, että emme enää jaksaneet raahata sitä kellariin.

Upotin hortensian ulos ja peittelin hyvin talveksi. Tiesin, etteivät sen maanpäälliset osat varmaan selviäisi näillä leveysasteilla ulkona talvea, mutta juurakko oli ennenkin selvinnyt. Kukkia ei olisi seuraavana kesänä odotettavissa, mutta minulla olikin toiset suunnitelmat.

Keväällä suojauksen alta ei näkynyt elävää piikkiäkään. Lopulta jotakin vihreää alkoi puskea maan alta. Nostin juurakon ylös ja sahasin sen kylmästi pistosahalla kolmeen osaan. Ei todellakaan mikään oikeaoppinen hortensian lisäys :).

Mutta temppu toimi. Nyt minulla on kasvamassa kolme virkeää pihahortensiaa. Ne ovat toispuoleisia, mutta ainahan ne voi fiksata istuttamalla uudelleen sopivaan kohtaan isompaa ruukkua. Raaka peli toimii joskus, uskokaa pois. Nämä jaksaa taas syksyllä heittää kellariin ja paapoa keväällä kukkimaan. 

Lecaharkoista allas havuille, rodoille ja hortensioille

Syyskesän urakkamme alkaa valmistua. Tammikuussa esittelin takapihan ryteikön postauksessa Uusia haasteita kohti. Vanhan, toispuoleisen vuorimännyn kupeeseen olivat pesineet poppelit ja unkarinsyreenit. Ajattelin, että pois koko roska kantoineen päivineen ja tilalle jotain kaunista kukkivaa, esimerkiksi lumipalloheisi.

Kuten kuvasta huomaatte, lapsen mieli muuttuu...Lumipalloheisi kuulosti monen mielestä olevan kirvamagneetti, enkä halunnut sellaista pihalle. Minua rupesi myös säälittämään vanha vuorimänty ja ajattelin, että viettäkööt siinä eläkepäiviään. Päätimme poistaa ylimääräiset asukkaat ja tehdä vuorimännyn ympärille istutusaltaan havuille, alppiruusuille ja hortensioille.

Reunuskivistähän olisi varmasti tullut kaunis allas, mutta lecaharkoista muuraamalla se saatiin aikaiseksi puolta halvemmalla. Kasvit tuskin valittavat. Toivottavasti ne innostuvat kasvamaan ja kukoistamaan niin, että peittävät ennenpitkää harkot :).

Pohjalta kaivettiin pois maata ja juuria niin paljon kuin irti saatiin. Sitten levitettiin juurieste koko altaan mitalle, myös vuorimännyn juurakon päälle (saa nähdä mätäneekö se). Multaa meni niin paljon, että en kehdannut laskea säkkejä. Sekä havu- ja rodomultaa että tavallista. Päälle vielä kuorikatetta. Keskelle jäi rumannäköinen möhkäle kankaalla peitettyä männyn kantoa, joka pitäisi keväällä jotenkin maisemoida. Ehkä siihen voisi lisätä multaa ja istuttaa jotakin maanpeitekasvia.

Altaan asukkaaksi pääsi pihahortensia, jota olen monta vuotta kuljettanut talveksi kellariin. Nyt se on jo niin iso ja raskas, että en enää viitsi raahata. Kokeilen, jos se menestyisi tässä talven yli suojattuna. Jos ei, hankin tilalle vaikkapa syyshortensian.

Sitten kävin puutarhalta hamstraamassa syksyn viimeisiä istukaisia.

Yakushimanalppiruusu Morgenrot.

Yakushimanalppiruusu Sneezy.

Lamosinikataja Juniperus squamata Blue Carpet.

Timanttituija Thuja occidentalis Smaragd.

Mustilanhortensia

Lisäksi vielä mustilanhortensian oikealle puolelle pieni kiinankatajan alku. Ja sipulikukkia väleihin.

Nyt odotellaan jännityksellä, mitä altaasta keväällä löytyy vai löytyykö mitään. Näen silmissäni haavekuvan kukkivista alppiruusuista ja kaksimetriseksi kasvaneesta mustilanhortensiasta.

Lopuksi vielä kuva ryteiköstä viime syksyltä. Ei kehitys ainakaan huonompaan suuntaan ole mennyt.

Oi ihana syyskuu

Onpa ihania syyskuun säitä, lämpö hellii ja aurinko paistaa. Hyvä niin, sillä amppelitomaatti on vasta nyt innostunut tekemään kunnolla hedelmiä. Ehkä vielä ehtivät kypsyä, osa on jo punastunut lupaavasti. Jaksaisipa paistaa vielä muutaman päivän.

Sama juttu kuukausimansikalla, jonka pääsato on kypsynyt vasta elo-syyskuussa. Kylmä alkukesä viivästytti kukintaa.

Syyskuun lempeässä auringossa kasvien värit ovat syviä ja  pehmeitä.

Läheltä katsoen keijunmekon kukat ovat varsinaisia taideteoksia. Näillä mekoillahan on alus- ja päällyshameet!

Pihahortensia on ehtinyt availla uusia kukkia keväisen kukinnan jatkoksi. Se on harvinaista. Yleensä syksyllä muodostuneet nuput avautuvat seuraavana keväänä. Jääköhän ensi kesäksi yhtään kukkaa. Olen joka tapauksessa ajatellut talvettaa pihahortensian ensi talvena pihalla uudessa istutusaltaassa. Se kun on kasvanut ja täyttänyt ruukkunsa siihen malliin, että kasvia ei enää meinaa jaksaa kantaa kellariin. Monta vuotta sitä on edestakaisin kiikuteltukin. Nyt kokeillaan talvisuojausta ulkosalla. Kerron keväällä, miten kokeilun kävi.

Hups, tästähän tuli vahingossa vaalenpunainen postaus :). Syysleimut kuuluvat syyskesän värihehkuun. Nämä jaksoivat vielä nostaa nenänsä pystyyn viime viikon rankkasateiden jälkeen.

Nautitaan lämmöstä ja syksyn väreistä!

Terveisiä hortensialta ja keisareilta

Pihahortensia pääsi eilen kellarista Vilpolan valoon. Uudet versot kukkanuppuineen ovat jo kymmensenttisiä, mutta ymmärrettävästi hailakoita. Vihreä väri ilmestyy valossa nopeasti ja lehdet puhkeavat. Ihana seurata päivittäisiä muutoksia, vaikka vielä kukka näyttääkin kauempaa risukasalta.

Gloxiniat, jotka istutin kolme viikkoa sitten, eivät enää näytä veljeksiltä, vaikka sellaisia ovatkin: Kaiser Wilhelm vasemmalla on päättänyt ryhtyä kasvamaan. Siinä olikin jo pienet alut istutettaessa. Kaiser Friedrich taas ei osoita mitään elonmerkkejä. Kuinkahan kauan sitä kannattaa odotella?

Hortensia heräilee horteesta

Kävin hakemassa kellarista perunoita ja huomasin, että talvehtimassa oleva pihahortensia (Hydrangea macrophylla 'Bella') kuvittelee kevään jo koittaneen. Ihmeellistä, mistä kasvit tietävät kevään etenevän, vaikka asustavat ikkunattomassa kylmiössä, missä on koko ajan jääkaappilämpötila!

Eihän tuo vielä kovin kummoiselta näytä, mutta ainakin muutamana aiempana keväänä hortensia on puhjennut innolla kukkimaan samantien, kun olen nostanut sen (tai siis miehen kanssa yhdessä raahannut) kellarista valoon.

Hortensiani on jo ainakin seitsemänvuotias. Pari ensimmäistä talvea peittelin sen pihalle penkkiin. Se säilyi täällä viitosvyöhykkeelläkin ulkona hengissä, mutta ei kukkinut. Kun siirsin sen purkkiin ja talvehtimaan kylmiöön, muuttui ääni kellossa ja kukkaa riittää.

Olisihan se saattanut ulkona talvehtimisen jälkeenkin kukkia, ellen olisi leikellyt sitä syksyllä niin railakkaasti. En aluksi ymmärtänyt, että hortensian seuraavan kesän kukat ovat syksyllä jo viittä vaille nuppuina versojen päissä. Ei kumma, ettei kukkinut, kun leikkelin ne nuppuset pois :)

Ruukku alkaa olla melkoisen täynnä. Olenkin harkinnut, että tämän talven jälkeen se ehkä saa taas jäädä talveksi ulkoilemaan, leikkaamatta. Jos suostuu lähtemään ruukusta irti....

Jonakin keväänä innostuin kuvaamaan hortensiasta kuvasarjaa.

Harmillisesti ensimmäinen sade tai tuuli pieksää hortensian ulkona parhaimmasta paraatikunnostaan. Kukat kestävät kuitenkin lähes koko kesän.

Samalla systeemillä olen saanut kukkimaan uudestaan myös jalohortensian, jota myydään keväällä äitienpäiväkukkana. Se vain vaihtoi kukinnon väriä sinisestä liilaksi.

Yritän nyt kuitenkin pitää tuon pihahortensian vielä aisoissa kellarissa jonkin aikaa, jotta kukinta olisi parhaimmillaan keväällä ulos vietäessä.

Kuusi kuvaa kesästä 2013

Sain haasteen Satupuutarhan Sadulta kuudesta kesäisestä valokuvasta menneeltä suvelta. Hmm. Olipas aika hankala valita, mutta pitäydyn etupäässä puutarhateemassa, viimeistä kuvaa lukuunottamatta.

Tervetuloa taloon!

Alkukesän saniaisten heleä vihreys on aina ollut kesän väreistä suosikkini. Siihen kun lisää monivuotisen ystäväni pihahortensian (Hydrangea macrophylla 'Bella') kukinnot parhaimmillaan -  ennen ensimmäistä myrskyä ja vesisadetta - niin jopas alkaa tuntua K-E-S-Ä-L-T-Ä.

Kukaan ei oikeasti saa syötyä tällaista määrää raparperia, vaikka keittää mehut, pakastaa ja leipoo piirakat. Yleensä napsin raparperin kukat jo nuppuina pois, mutta tänä kesänä kukat ehtivät pitkälle lomareissun aikana. En sitten enää halunnutkaan niitä pois, kukkikoot, vaikka sato nahistuisikin.

Lepolasse odottaa lukutoukkaa, joka taitaa taas kerran piileskellä jossain ruohonleikkurin ja rikkaruohojen välissä.

Kesä oli siinä mielessä erikoinen, että lähes kaikkia marjoja saattoi löytää kypsinä samaan aikaan.

Ja pisteenä iin päälle yöttömän yön aurinko Äkäslompolossa heinäkuun alussa, vähän puolen yön jälkeen.

Lähetän kuuden kesäkuvan haasteen eteenpäin Mummelin puuhamaahan.