Lomareissun jälkeen pihalla

Lomani alkoi juhannukselta ja lähdimme heti viikoksi tarpomaan Lapin vaelluspolkuja. Helpottaakseni kastelijan hommia, jätin ennen reissua hankkimatta kesäkukka-amppelit. Eipä varsinaisesti harmittanut, kun menin tänään paikalliselle puutarhalle tutkimaan, mitä vielä on jäljellä.

Amppelit olivat kasvaneet valtaviksi kasvihuoneen lämmössä ja viime viikon tuulelta suojassa. Hyvää kannatti näköjään odottaa. Ostin siis kaksi amppelia pation kehikoihin. Hyvä että autoon mahtuivat!

Petunia on niin tuiki tavallinen kesäkukka, että se ei ehkä saa ansaitsemaansa arvostusta. Nyppiähän näitä pitää, mutta petunian kukka on kuitenkin kaunis ja näyttävä. Ja kukkiahan riittää. Nämä muuten tuoksuvat hyvältä, kun patiolla istuskelee. Erikoisuuksia metsästäessä joskus unohtaa, että perinteinenkin on kaunista ja kiitollista.

Mitäpä muuta pihan kukille kuuluu puutarhurin viikon lomailun jälkeen?

Mukulabegoniat ovat tällä kertaa selvinneet mukavasti tuulisista säistä. Alkukesän myrsky katkoi näitä usampia, mutta nyt näyttävät olevan ok.

Samoin pelargoniat. Ei mitään hätää eteläisessä nurkkauksessa. Tämä kesä näyttää olevan myös orvokeille tarkoitettu. Kasvoivatpa sitten korissa, kengässä, ruukussa tai padassa. 

Oikeastaan kesän edistymisen huomaa paremmin, kun on viikon pois kotoa. Perennat ovat ottaneet kasvupyrähdyksen, kun kevään ja alkukesän kuivuuden jälkeen oli viime viikolla satanut.

Punainen mustasilmäsusanna ei tunnu viihtyvän Toimelassa. Ainakaan se ole juuri kasvanut mihinkään suuntaan istuttamisen jälkeen.

Palavarakkaus on puhjennut tuliseen hehkuunsa.

Alppiruusujen kukinta on mennyt ohi, mutta vuosikasvu on vallan komea. Jos nämä tätä tahtia jatkavat kasvua ja talvet pysyvät suotuisina, minullahan on muutaman vuoden kuluttua melkoisia puskia tässä. Toivossa on hyvä elää.

Saniaiset sen sijaan, voi sentään. Nämä nyykähtävät joka kesä jo alkumetreillä. Olen kovin kyllästynyt katsomaan ruskeita, tuulessa taipuneita lehtiä.

Arvasin kyllä, että näin on viikon aikana käynyt ja pohdin jo matkalla kotiin, mitä tekisin saniaisille. Mieli tekisi kaivaa nämä ylös ja hävittää. Haluaisin tilalle vaikkapa pieniä koristepuita ja niiden alle näyttävää aluskasvillisuutta. Mutta mikähän puu menestyisi pohjoistuulelle alttiissa, varjoisessa porraspäässä?

Tämä kesä on nurmikonleikkaajan unelma. Ruoho nimittäin kellastui kuivuudessa niin pahasti, että leikkaajaa on tarvittu vain pari-kolme kertaa ja viikon loman jälkeenkin pihalla kasvoi vain yksittäisiä "korsia" harvassa.

Eppu-kissa maastoutuu edelleen hyvin kellastuneeseen nurmikkoon. Päivän parin vesisade ei näköjään nurmikolle riitä. Ja nyt on helle, huomenna säätiedotuksen mukaan myös. Nautimme Epun kanssa lämpimästä, emmekä nurmikkoa sure.

Pohjoisesta tänne Länsi-rannikolle ajaessani olin muuten huomaavinani, että meillä kuivuus on vienyt muutakin kuin nurmikon. Koivuissa on jotenkin kitukasvuiset lehdet ja monien kasvien väri on jotenkin hailakka. Vai voisiko sekin johtua kuivuudesta?

Jättiamppelit

Minulla on yleensä tapana hankkia kesäkukat heti alkukesästä. Kesä kun on lyhyt ja pitää päästä heti nauttimaan kukinnasta. Tämä kesä oli poikkeus amppelien osalta. Kevät oli niin kylmä ja tiesin, että olemme juhannusviikon reissussa. Ei huvittanut ostaa amppeleita muiden riesaksi ja myrskytuulten riepoteltaviksi.

Vasta kesäkuun viimeisinä päivinä sään lämmettyä (ja kun sain reissun aikana pitkäksi venähtäneen ruohon leikattua ja trimmattua) lähdin epäillen lähipuutarhalle valikoimia katsastamaan. Epäilin, että amppeleista ei ole jäljellä kuin muistot. Epäilys oli aiheeton. Amppeleissa löytyi, niin että vieläkin tuli valinnan vaikeus.

Ja kuinka valtaviksi kukat olivatkaan kasvihuoneen lämmössä kasvaneet. Hyvä että autoon mahtuivat.

Valitsin pation reunaan tänä vuonna pelargonioita. Isolle pihalle mielellään laittaa näkyvää ja isokokoista, kun ostamaan lähtee. Eipä harmittanut ollenkaan, että vasta nyt hankin amppelit.

Mantsuriankärhö on voimallisesti nousemassa köynnöskehikön keskelle. Laatikoihin ostamani aitoelämänlangat ovat myös terhakoita taimia, mutta taisin tarjoilla niille liikaa kanankakkaa. Kasvu on jotenkin hiipunut, vaikka hissukseen eteneekin, ja lehdet harmaantuvat. Harmillista! Toivottavasti kasvu vielä pääsee kesän edetessä vauhtiin. Eipä liialle lannoitukselle ole oikein mitään tässä vaiheessa tehtävissä, vai onko?

Kehikon "oviaukkoihin" ripustin kokeeksi pari siemenistä kasvattamaani kurkkua amppeleissa. Tuskinpa tuosta satoa tulee, mutta jäivät kasvimaalta yli. Ainahan saa kokeilla.

Kannaa olisi pitänyt ostaa useampi taimi, niin hienosti se kukkii ja näkyy korkeana kauas. Tämä pitää ensi kesänä pitää mielessä. Viime vuonna minulla oli keltainen kanna, mutta tämä punainen on vielä kauniimpi. Tai makuasia, tietenkin.

Kesäkukkia

Tuskin koskaan olen tehnyt kesäkukkaostoksia niiin myöhään kesällä kuin tänä vuonna. Hain kyllä taimia kesäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta homma jäi vähän kesken Salomon-myrskyn, Lapin reissun ja viikon rankkasateiden tiimellyksessä. Viikko sitten eksyin paikallisen puutarhan alemyyntiin ja mukaan lähti kaksi miljoonakelloamppelia.

Patio kaipasi kukkivia, kun humala ja muut köynnökset tuntuvat kasvavan niin hitaasti. Nyt sitten kukkii ja viime päivien lämpimät säät ovatkin olleet omiaan näille.

Patioruusut valitettavasti kärsivät härmästä. Nuppuja on vain muutama, eikä elo näytä ollenkaan ruusuiselta.

Myös aloe vera näyttää kesäkukkaistutuksessa lievästi sanoen voipuneelta. Uuden Guinean Liisat ja verbenat voivat paremmin. Koristeheinä pääsi jossakin välissä kuivahtamaan, mutta sitä ei näytä saavan helposti hengiltä.

Äitienpäiväksi saamani runkoatsalea on vehreä ja pukkaa kovasti uutta lehteä. Odotan mielenkiinnolla, voisiko se vielä kukkia uudestaan tälle suvelle. Ei ole mitään kokemusta. Myös maahumala ja poutapilvi näyttävät pärjäilevän atsalean juurella.

Jos joku kukka on tänä kesänä viihtynyt niin orvokki. Ainakin Toimelassa orvokit porskuttavat vielä heinäkuussakin, kun ne yleensä nuupahtavat nyppijän laiskuuteen jo alkukesästä. Orvokkien keskellä kasvavat joriini ja ihan tilaamatta taas lintujen kylvämät auringonkukat.

Filosofointinurkkaus on saanut uuden päivänvarjon. Apinankukat (Lapin orvokit) ovat kärsineet rankkasasteista ruukuissa.

Tässäpä viimeisin kukkaostos. Halpahallin viimeinen Canna tarttui mukaan, kun oli myynnissä poistohintaan. Ihanhan tuo näyttäisi hyvinvoivalta. Kokeilen nostaa juurakon kellariin talveksi.

Tässäpä se aika menee, pihalla kävellessä ja ihmetellessä. Milloin mitäkin. Välillä istun ihmettelemässä filosofointinurkan vesiaihetta ja kukissa pörrääviä mettisiä. Mitäpä sitä muuta, kesällä.