Rakkaat rannat

Viime päivinä on ollut aikaa retkeillä rakkailla lähirannoilla ja ihmetellä luonnon voimia. Vielä ei meren rannalla kasva piikkiäkään vihreää. Maisema on hiekanruskeaa ihan kirjaimellisesti.

En tiedä ovatko myrskyt lisääntyneet ilmastonmuutoksen vuoksi vai miksi, mutta lisääntyneet ne ovat. Vesi on talven aikana käynyt useamman kerran korkealla ja jäät ovat höylänneet rannat kasvustoineen.

Rannoilla leppien elinkaari on aina lyhyt. Ne kasvavat nopeasti, mutta jäiden ja meren kovassa käsittelyssä ne myös kuolevat nopeasti. Jos meri ei niittaa, laho iskee. Rannoilta kaatuu ja kaadetaan joka kevät lahoja leppiä. Näin sen kuuluu mennä.

Paju on leppää sitkeämpi rantojen uudisasukas, jota jäät ja myrskyt eivät kaada. Valitettavasti, sanon minä. Paju peittää tehokkasti maiseman ja vie elintilaa muilta rantakasveilta. Lepät ovat sympaattisia, eivätkä peitä koko maisemaa.

Olen viettänyt kesiä näillä rannoilla yli 50 vuotta ja on pakko ihmetellä, kuinka nopeasti maisema on muuttunut. Mihin on kadonnut vesi? Maankohoamisen myötä rantaviiva pakenee matalassa merenlahdessa. Tuon merimerkin vieressä vielä lapsena soudeltiin ja uitiin, nyt sinne pääsee kuivin jaloin.

Kulkupelitkin ovat päässeet sammaloitumaan. Kanoottia on käytetty vieläkin joka kesä, mutta veneellä ei rannasta enää helposti pääse liikkeelle. Varsinkin kauniilla ilmalla vesi on vähissä.

Luonnon muutoksille emme voi mitään. Rantakalliot, maisemat, mökit ja rakennukset ovat kuitenkin rakkaita ja voimaannuttavia. Niihin on kirjoitettu paljon inhimillistä historiaa ja omaakin historiaani. Toivottavasti rannat säilyvät kaikille avoimina, lähellä sijaitsevina voiman lähteinä. Niitä tarvitaan nyt.

Ei mörköjä vaan miinanköynnöksiä

Hiljalleen alkaa kesä hiipiä näillekin lakeuksille. Yöpakkasista on toistaiseksi selvitty säikähdyksellä, mutta kummajaisia on tullut ripusteltua iltaisin pitkin pihaa siltä varalta...

Eikä pelkästään pakkasen varalta, vaan myös tuulen. Helatorstai on kulunut rivakassa kaakkoistuulessa. Aika oudolta suunnalta nyt tuulee. Yleensä täällä tuuli tulee jäätävänä luoteesta, lännestä tai pohjoisesta. Nyt tuuli ei ole kylmää, mutta kyllä lämpimämpikin myrsky osaa kasveja riepotella.

Oli kuitenkin pakko siirtää kesäkukat sisänurkista pihalle. Jostakin syystä ne kasvoivat tänä keväänä tosi nopeasti ja korkeiksi. Siis aivan liian korkeiksi kestääkseen näitä arkitisia sääolosuhteita.

Tämän haamukaavun alla piileskelevät mahdottomat hujopit eli mukulabegoniat, joiden juurelle tueksi istutin jäljelle jääneet ahkeraliisat. Mutta en ole uskaltanut siirtää ruukkua tuuliseen porraspäähän suojaisalta autotallin seinustalta. Ehkä huomenna.

Tästä ruukusta löytyy aikanaan sama kattaus kuin edellisestä isommasta, mutta eri suhteissa. Pääosassa ovat ahkeraliisat, keskellä yksi mukulabegonia.

Portailla on sen verran pienet ahkeraliisaruukut, että ne on helppo napata tarpeen vaatiessa eteiseen turvaan. Helatorstain ne ovatkin viettäneet eteisessä koko päivän myrskyä paossa. On tämä touhua. Ovemme avautuu suoraan pohjoiseen ja kaikki, mitä sen ympärille laittaa on pohjoistuulen ja aamuauringon armoilla.

Köynnöskehikkoni sijaitsee valitettavasti myös pohjoisen tuulen mentävällä rei'ällä. Tämän päivän tuuli ei ole paha, mutta moni muu tuuli on tehnyt aiempina kesinä tuhojaan. Oikeastaan kelloköynnös on ainoa, joka on helteisenä kesänä tässä kunnolla menestynyt. Moni muu on jäänyt kituliaan pieneksi.

Tänä vuonna ostin puutarhalta minulle ennestään tuntematonta miinanköynnöstä. On kuulemma suosittu köynnös, kukkii keltapunaisin kukin ja kasvaa jopa kolmemetriseksi. Suvaitsen epäillä, että tässä niin isoksi kasvaisi. Mutta kokeillaan. Istutin rohkeasti jo pihalle, mutta peiteltyä on tullut kylminä öinä miinanköynnöstäkin.

Toistaiseksi miinanköynnös näyttää tältä ilman hallahuppua. Mielenkiinnolla odotan, mitä tästä tulle. Ja milloin kesä toden teolla alkaa.

Mauri päätti tomaatin kasvatuksen

Mauri-18 päätti puolestani, että tomaattisadon kypsyttäminen minikasvihuoneessa loppuu nyt! Mauri-myrsky ei meillä erityisen pahasti riehunut, mutta voima riitti repimään auringon haurastuttaman muovin ja rullaamaan se pois kehikosta.

Eipä tämä minikasvihuone lavakauluksen päälle ollut mikään investointi ja hyvin hoiti hommansa yhden kesän. En enempää kolmella kympillä arvellut saavanikaan. Ja kehikkoa voinee hyödyntää esimerkiksi hallaharson alla tulevina keväinä. Joku taisi jo keväällä kertoakin, että kertakäyttöisiä nämä ovat ja se piti paikkansa.

Mutta tomaatteja minikasvari ehti kypsyttää kilotolkulla. Vihreiksi jäänetkin alkoivat saada sisällä parissa päivässä väriä pintaansa. Kyllä näistä vielä kypsiä tulee.

Työkaveri vinkkasi, että omena raakojen tomaattien vieressä nopeuttaa kypsymistä. Heittelin tomaattien sekaan nyt pikkuomenoita, katsotaan mitä tapahtuu.

Kesä muuttuikin vauhdilla syksyksi tämänpäiväisen myrskyn kourissa. Nyt tuuli oikein kunnolla ja meri velloi.

Vesi on ollut koko kesän todella matalalla, mutta yhtäkkiä yön aikana saimmekin saunarannan. Normaalisti tästä on kymmenen metriä vesirajaan. Nyt meri kolkuttelee saunan nurkalla. On sillä valtava voima!

Eilen illalla auringonlaskun aikaan ei tuullut vielä kovin lujaa, mutta myrskyn enteet olivat jo hyvin näkyvissä. Tuntuu, että myrskyt ovat kyllä lisääntyneet.

Tämänpäiväinen myräkkä ei enää pihalla kovin paljon pahoja pystynyt tekemään. Muutama kukkaruukku oli nurin ja mukulabegonian oksia katkeili. Eipä jaksa enää surettaa. Joka tapauksessa kukkaruukut on kerättävä pois ihan näillä hetkillä.

Ps. Huomasin, että 80 lukijan raja on paukahtanut rikki! Uskomatonta, kiitos Toimelan seuraajille!

Myrskytuhoja

Kesämyrskyistä on viime vuosina tullut arkipäivää. Tässä tulee ensimmäinen myrskytuhopäivitys tältä suvelta. Alkuviikosta tuuli ja kovaa pohjoisesta. Loppuviikko onkin sitten mennyt jälkiä selvitellessä ja koivun oksia keräillessä.

Pihakeinu luonnollisesti pötkähti jo ensimmäisenä myrsky-yönä angervojen joukkoon. Tämä tapahtuu joka kesä, kaikista varotoimista huolimatta.

Kukkapurkit lentelivät pöydiltä, mutta orvokit eivät lentomatkasta pahastuneet.

Vaivalla ja hartaudella kasvattamieni mukulabegonioiden kohtalo sen sijaan korventaa vieläkin. Uskokaa tai älkää, tämä ruukku oli täynnä taimia. Nyt on jäljellä pari taipunutta yrittäjää. Pohjoistuuli puhalsi jostakin pensaan raosta juuri tähän ruukkuun ja jatkaisi hauraat begoniat.

Omaa tyhmyyttä tietenkin, että vein ne jo ulos, enkä suojannut myrskyltä. Harmittaa silti. Kun oli niin kaunis toukokuu, ei enää usko riittänyt, että pohjoisviima voi iskeä.

Ensimmäisen myrsky-yön jälkeen jo ymmärsin työnnellä belargonian ja hortensian portaiden alle suojaan. Begonioita ei enää auttanut siirtää. Harmillinen on myös saniaisten jokavuotinen kohtalo. Kun ne ovat komeimmillaan, tulee aina rankkasade tai myrsky tai molemmat, ja saniaiset painuvat lakoon. Niin kävi nytkin.

Kuivuus on muuten minusta haalistanut saniaisten vihreää. Myös punainen Makamik-omenapuu oli tänä vuonna jotenkin hailakka väriltään, vaikka se kukkikin runsaasti.

Olin mielestäni maltillinen kesäkukkien hankinnassa, vaikka toukokuun lämpimät houkuttelivat. Yksi amppelipelargonia tuli ostettua. Siitäkin sitten sain myrskyn jälkeen hakea leikkokukkia maljakkoon. Näyttää viihtyvän maljakossakin.

Jospa myrskyistä olisi vähäksi aikaa päästy. Ainakin säätiedot lupaavat parempaa ja tuhotkin on  pian paikkailtu.

Huumorintaju koetuksella

Huumorintajua koetellaan tänäkin keväänä. Tai kesä nyt pitäisi olla, kun kesäkuun toinen päivä on takana tällaisissa tunnelmissa. Vettä tuli vaakasuorassa, luoteismyrsky möyri nurkissa ja aamulla herätessä mittarissa +3 astetta. Iltapäivällä nähtiin jo aurinkoa ja päästiin +8 asteeseen, mutta tuuli edelleen kovaa. 

Toisesta ikkunasta ihailin jälleen myrskyn kaatamaa puutarhakeinua. Angervon oksa oli pamahtanut katoksesta läpi, mutta muuten keinu oli tällä kertaa ehjä. Ihan tuli déjà vu -olo, kun viime heinäkuussa näkymät olivat kovin samanlaisia kuin nyt, kaatuneine keinuineen.

Koivut ovat hädin tuskin hiirenkorvilla. Pihlajissa on ehkä suurimmat lehdet ja kukkanuput työntyvät esiin samaa tahtia lehtien kanssa. Rysähtääköhän kaikki kerralla, jos ensi viikon puolivälissä saadaan luvattua lämpöä?

Meillä ei sentään tullut lunta eikä rakeita, kuten Oulussa ja kai etelämmässäkin. Kesäkukista ei uskalla kuitenkaan edes haaveilla, kun orvokitkin nyyryävät samassa tilassa kuin istutettaessa.

 

Sisällä kurkut kukkivat ja työntyvät ahtaista ruukuistaan pitkin pöytää. Pitäisi jo päästä ulos, mutta ei puhettakaan mihinkään harson alle ainakaan viikkoon.

Kiekkokurpitsa työntää nuppua, vaikka kasvu muuten on maltillisempaa kuin kurkuilla. Tomaatitkin kaipaisivat jo aurinkoon. Ah, tule jo kesä!

Luonnon taidetta

Luonto rakensi taas yllätyksiä ja näytti voimansa. Tiistain myrsky kasasi meren rantaan Himangan ja Lohtajan edustalle "jäävuoret" salamannopeasti, yhdessä yössä. Kansa on pääsiäisen aikaan vaeltanut ihmettelemässä ja kiipeämässä toistakymmentä metriä korkeita jäärovia ylös ja ala.

Tällaiset röykkiöt eivät ole ennen näkemättömiä, mutta harvinaisia kuitenkin. Onneksi mökit säästyivät, vaikka läheltä piti. Jäillä on valtava voima, nostavat hetkessä isotkin kivet paikoiltaan.

Raikas ja hyvä lenkkeilykeli, vaikka tuuli olikin kylmää. Piti pukeutua kuin napajäätikölle ja siltähän se näyttikin :).

Ihmettelen, että pääsiäisenä sää on useimmiten kylmää ja taivaalta sataa jos mitä. Riippumatta siitä, juhlitaanko pääsiäistä maaliskuussa vai huhtikuun puolivälissä.

Pääsiäisen vietto on jo hyvällä mallilla. Trullit ovat tyhjentäneet munakoria ja koristellut vitsat täyttäneet maljakon. Tuoreena ja terveenä on hyvää jatkaa pyhien pitoa.

Voi tuota Hennaa!

Eilinen Hennan päivän myrsky otti taas luulot pois. Talo natisi koko illan ja yön liitoksissaan. Olin jo varma, että kohta Toimelaa viedään kuin korttipakkaa.

Myrsky ei sitten vienyt taloa, mutta roskakatoksen se kyllä pisti suurin piirtein päreiksi. Oli kesä- tai talvimyrsky, niin aina jotakin tuhoja tulee. Kyllä tuon kasaan vielä saa mutta katto pitää asentaa uusiki.

Meillä tuulee vieläkin aika kovaa, mutta myrskystä ei sentään enää voi puhua. Kaikki tiet ovat jäätikköä. Piikkikengille on tilausta.

Siemenet talteen

Pihalta voi löytää syötävän lisäksi monenlaista. Näinä aikoina tulee kerättyä siemeniä. Krassin siemenet ovat suorastaan herkullisen näköisiä, ennenkuin ne kuivuvat koviksi kiviksi kevättä odottamaan.

Lähdin pihalle oikein useamman kipposen kanssa ja kuvittelin kerääväni myös kehäkukan siemeniä. Ne olivat kuitenkin vielä yllättävän tuoreita ja vihreitä. Jätin kypsymään.

Kehäkukathan kylvävät itse itseään kiitettävästi pitkin kasvimaata, mutta olisi mukava itse keväällä päättää, missä niiden paikka on. Tiedän, että ensi kesänä kehäkukkia taas tupsahtelee mansikan välistä ja porkkanarivistä. Sitten en tietenkään raaski nyppiä niitä pois. Usein tuntuu, että itsekseen tupsahtavat ovat isompia ja voimakkaampia kuin kaupan siemenpussista kylvetyt.

Mutta kehäkukkien sijasta keräilinkin harmaamalvikin siemeniä. Ne näyttivät osin jo sopivan ruskeilta ja kuivilta.

Tosin minulla ei ole aavistustakaan, mihin siemeniä ripottelisin. Harmaamalvikkia kasvaa pihalla jo useammassa paikassa. Sehän kasvattaa ensimmäisenä kesänä vain vihreää vartta ja kukkii vasta vuosi kylvön jälkeen. Alkuunpäästyään harmaamalvikki ilahduttaa kesästä toiseen, eikä mahdottomasti itsekseen leviä. Kukkiessaan se on ihan nätti.

Rauli-myrsky teki tuhojaan lauantaina. Tarkoitus oli juhlia venetsialaisia ja levitellä soihtuja rannoille ja pihalle. Toisin kävi.

Rauli pauhasi siihen malliin, että puita kaatui mökkitiellä, eikä rannoille ollut asiaa. Aamulla keräilin pihalta Raulin "satoa": portailta pudonneita ja haljenneita kesäkukkaruukkuja, risuja ja katkenneita kukkia.

Pallokrysanteemikin pyöri purkkeineen pitkin pihaa. Napsin katkeilleet kukat maljakkoon ilahduttamaan.

Tämä oli nyt kolmas kesämyrsky ja joka kerta uutisissa on puhuttu "harvinaisesta" kesämyrskystä. Eivät nämä enää minusta ole harvinaisia. Tuulet ja myrskyt ovat oikeasti lisääntyneet, johtuipa se sitten ilmastonmuutoksesta tai jostakin muusta.

Ai niin, pihakeinukin pyllähti taas nurin, vaikka kaksi isoa laattakiveä oli painoina. Pensaan oksa meni katoksesta läpi, pah. Ei enää myrskyjä kiitos.

Voihan Salomo minkä teit!

Eipä jäänyt tällä viikolla päällämme riehuneesta Salomo-myrskystä hyviä muistoja. Kolme päivää tuuli puhalsi kovaa pohjoisesta. Emme sentään saaneet lunta, mutta hyytäviä kelejä vuosidan kesämyrsky toi tullessaan. Pari astetta lämmintä ja rutkasti tuhoja.

Pihakeinun tuuli paiskasi norjanangervojen syleilyyn. Ei onneksi mennyt tällä kertaa rikki. Katos on jo kerran tälle kesälle korjattukin. Ikkunoista hädin tuskin läpi näkee. Puista on lentänyt lehtiä, oksia ja käpyjä kuin syksyllä.

Vieläkään ei ole lämmin, mittari näyttää kahdeksaa astetta. Onneksi sade sentään on hetkeksi tauonnut. Pari iltaa menikin vilteissä ja villasukissa.

Keräsin kesäkukkia suojaan, mutta kaikkea kasvavaa ei voinut pelastaa. Myrskyn raatelemia pensaita ja perennoja joutuu loppukesän katselemaan. Ei auta mikään.

Ison, vanhan morsiusangervon pohjoistuuli halkoi melkein kahtia. Jakauksen näyttää saaneen ja lehdet ovat siitäkin lentäneet.

Viikko sitten hehkuttamani saniaiset lakosivat tänä kesänä ennätysaikaisin. Olivat sopivasti pohjoistuulen mentävällä aukolla, eivätkä tästä enää nouse. Kokemusta on aikaisemmilta vuosilta. Mitenkähän näitä kestää porraspäässä?

San Pablo 17.4.2004-9.6.2016

Pahin isku tuli kuitenkin kesken myrskyisän yön. Säällä ei tosin ollut sen kanssa mitään tekemistä, mutta öinen matka päivystävälle eläinlääkärille jäi mieleen myrskyisänä. Bichon frise -poikamme Pablon maallinen taivallus päättyi 9.6.2016 vuoden vaivanneiden sisäelinongelmien äkilliseen pahenemiseen.

Tyhjältä tuntuvat koti ja pihamaa, kun 12 vuotta on tämän perheenjäsenen lenkkiaikojen tahtiin elelty ja nelijalkainen ystävä on ollut vastassa töistä tullessa. Tähän oli ehditty varautua, mutta luopuminen ottaa silti koville.

Eloa kirsikkapuun juurella

Hyytävän kylmä viikko takana, mutta siitä huolimatta näkökenttään iskee kirsikkapuun juurelta jotakin valkoista...

...ja jotakin liilaa. Sitkeitä ovat, kevään ensimmäiset kukkijat näillä leveysasteilla.

Ilmeisesti on tullut työnnettyä krookusten kavereiksi tulppaanin sipuleitakin syksyllä. Mitähän lienevät? Ei minkäänlaista muistikuvaa, mutta tervetuloa joka tapauksessa! Viileämmällä pihan nurkalla sipulikukista ei näy vielä piikkiäkään, mutta jospa nekin vielä heräisivät eloon. Toivossa.

Nyt alkoi tuulla kovaa, aurinko katosi pilviharson taakse ja taivaalla leijailee styrox-pallon näköistä valkoista ja vetistä räntää. Takatalvi taitaa lähestyä Pohjanmaata eteläisestä Suomesta. Viikon päästä pitäisi lämmetä, jos sääennusteet pitävät paikkansa. Sitä odotellessa.

Oi havupuu, oi havupuu...

Tykkään kovasti pienistä luonnonhavuista, jotka ovat virkistyneet ja lähteneet kasvuun muutaman koivun ja poppelin kadottua vierestä. Tämäkin pikkumänty on kertakaikkiaan söpö, melkein joulumänty. Varsinkin kun takaa pilkottavat punaiset pihlajanmarjat. Luonnonkatajakin on pihalla ihan kaunis. Aina ei ole pakko lähteä puutarhamyymälään, kun vain jättää luonnonkasveille sijansa.

Mutta entäpä sitten, kun pienestä söpöstä männystä kasvaa pitkänhuiskea runko, jonka ainoat oksat huitelevat taivaalla sähkölankojen yläpuolella. Näkökentässä ei juuri näy vihreää, mutta roskaa riittää vuodenajasta toiseen: käpyjä, neulasia, oksia ja pihkaakin auton katolle.

Autoista puheenollen. Minun kauppakassini asustaa tuon männyn alla ja kuukausi sitten autolle oli käydä hassusti. Ensin satoi monta kymmentä senttiä raskasta tykkylunta ja sitten tuli myrsky. Mäntyjen oksat eivät kestäneet lumen painoa, vaan alas repesi valtavia karahkoja. Muutama osui sitten autooni, joka muistuttaa nyt joulurusinaa.

Olin vielä niin yksinkertainen, että menin kesken myrskyn keräilemään oksia. Ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta olisi voinut käydäkin. Nimittäin, kun pääsin sisään ja katsoin ikkunasta, lisää paksuja oksia tipahteli taivaista juuri siinne, missä olin hetkeä aikaisemmin kyykkinyt.

Nytpä odottelen mielenkiinnolla uusia myrskyjä, joita lupaavat viikonvaihteeksi. Samalla mietin, pitäisikö isoista männyistä pihalla luopua. Tähän saakka ovat kaatuneet koivut, mutta oliskohan jo aika mäntyjenkin päästä sukupolvenvaihdokseen?