Näytetään tekstit, joissa on tunniste paavalinkukka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paavalinkukka. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Saintpaulian variaatiot


Sorruin jälleen ostamaan saintpaulioita keittiön ikkunanlaudalle, vaikka parina viime vuotena en ole onnistunut niiden kasvattamisessa. Sitä ennen kyllä rehottivat vuosia samat kasvit, mutta jotakin tapahtui. No, joka tapauksessa yritän taas. Keittiön pohjoisikkunat olisivat periaatteessa niin otolliset saintpaulialle.

Tänä keväänä olen innostunut valkoisista. Ensimmäisen ostin työpaikan kahvihuoneeseen tammikuussa. Se on oikein terhakka, kukkiva tapaus.

Viikko sitten nappasin kauppareissulla marketin kaksi viimeistä valkoista saintpauliaa. Nekin kukkivat kauniisti, mutta ovat jotenkin erilaisia. Lehtien väri on hennompi vihreä ja lehdet ovat todella suuret suhteessa kukkiin. Paljon isommat kuin koskaan ennen saintpaulioissani. Ikkunanlaudalla todella vihertää!

Saintpauliaa on hyvin erilaisia lajikkeita jo luonnostaan ja jalostus siihen päälle. Mutta jäin miettimään, onko lehtien kokokin lajike/jalostuskysymys. Vai onko puutarhalla vain tehty jotain toisin tänä keväänä?

Kasvit, edes samat lajikkeet, eivät todellakaan ole veljeksiä. Hyvin erilaista tavaraa voi saada samalla nimellä.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Mullalla on väliä?


Löysin marketista vähän erivärisiä saintpaulioita eli paavalinkukkia, tällaisia kauniin syvän punaisia, ja tulin ostaneeksi kaksi. Eihän tämä tietenkään mikään upouusi väri ole, mutta minulla on vuosia ollut ikkunanlaudalla vain liilan sinisiä.

Olen pitänyt paavalinkukkaa helpoimmista helpoimpana kasvina. Siinä ovat kukkineet vuodesta toiseen pohjoisikkunalla, kun välillä on heittänyt vettä ja lannoitetta lautaselle. Samaa kasvia olen istuttanut uusiin multiin keväisin.

Mutta viime vuonna tapahtui jotain outoa: Paavalinkukkani näivettyivät yksi toisensa jälkeen. Ostin uudet samanlaiset ja istutin samalla tavalla kuin aina ennenkin. Näivetys- tai mädätystauti vei nekin. Ajattelin, että antaapi olla. Ei enää paavalinkukkia minulle, kun eivät kerran enää tykkää meillä elää.

Nyt kuitenkin sorruin jälleen näitä ihanuuksia hankkimaan. Haluaisinkin tietää, onko muilla ollut vastaavia ongelmia?

Olisiko mullassa voinut olla jotain vikaa tai kasvitautia? Ihan tavallista kaupan kukkamultaa olen kaikki nämä vuodet käyttänyt. Tuli vain mieleen, että jos mullassa oli jokin pöpö, joka sitten siirtyi samoista ruukuista uusiinkiin taimiin?


Nyt tein esivalmistelut huolellisesti. Pesin harjalla  ja suorastaan desinfioin ruukut ennen istuttamista. Pohjalle ruukkusoraa ja tavallista kukkamultaa kasvualustaksi. Aika näyttää, mten näiden punaisten käy. Jos vielä näivettyvät, luovutan ja siirryn muihin lajeihin.


Samalla, kun kerran ryhdyin mullan kanssa sotkemaan, iskin myös joulukukkien kimppuun. Yritin pestä mehitähdestä jouluhileet pois, mutta eihän niitä kaikkia saanut lähtemään. Toistaiseksi kasvi näyttää sen verran elinvoimaiselta, että kokeilin istuttaa multaan.


Otin varman päälle eli käytin kaktus- ja mehikasvimultaa. En tiedä onko mullan laadulla lopulta kovin suurta merkitystä, mutta onpa kokeiltu tätäkin. Muistaakseni olen kyllä aikaisemminkin käyttänyt kaktusmultaa kaktuksille.

Nyt vain odotellaan kasvun ihmeitä. Ja ensi viikolla isketään isomman mullanvaihdon kimppuun. Johan täällä vesi lotisee ulkona ränneissä ja linnut lrkuttavat kevättä.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Onnetar suosi...

                    

Toimelan arvonta on suoritettu.  P niin kuin puutarha - kirjan uusi omistaja on Tuulikki Kukkia ja koukeroita -blogista, onnittelut voittajalle! Lähetäthän osoitteesi sähköpostiin lukujuttu@gmail.com, niin panen kirjan postiin.

Lämmin kiitos teille kaikille, jotka osallistuitte arvontaan. Sydämellisesti tervetuloa uudet Toimelan lukijat. Oli hienoa huomata, että arvonta rohkaisi monia liittymään "julkisesti" lukijoiksi. Samalla bongasin itse monta uutta, mielenkiintoista blogia. Teillä kaikilla on omintakainen tapanne käsitellä puutarha-aiheita ja blogeista saa mahdottomasti ideoita ja vinkkejä. Kiitos niistä! Kun vain ehtisi kaikki ideat toteuttaa.

Jatketaan yhdessä eteenpäin kohti kevään ja kesän kasvua. Ihanaa kun alkaa jo valo voittaa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Juoruja ja valopilkkuja

Yksi syksyn sitkeimmistä kukkijoista on tällä kertaa onnenapila, toiselta nimeltään onnenkäenkaali (Oxalis tetraphylla tai Oxalis deppei). Useimmiten se on kukkinut runsaasti keväällä ja kesällä uudelleenistutuksen ja jakamisen jälkeen. Juhannukselta kukkanen on jo osoittanut uupumisen merkkejä ja loppukesä on kulunut kellastuneiden lehtien nyppimisessä. Talvensa onnenapila on viettänyt verhon taakse piilotettuna kehäraakkina, jonka ainoa tavoite on ollut (emännän tavoin) talvesta ja piemästä hengissä selviäminen.

Jostakin syystä tämä valopilkku on tänä syksynä pysynyt vihreämpänä kuin koskaan ja työntynyt jopa uusia kukkia pitkälle syksyyn. Opetus: Koskaan ei pidä lannistua, eikä lopettaa ihmeisiin uskomista. Nyt onnenapila saa jo siirtyä ansaitulle talvilevolle.

Kuluneen vuoden ihmetyksen aiheita on ollut myös juoru, jota on samasta emosta kasvatettu tässä talossa samalla paikalla keittiössä vuosikymmeniä. Lienee nimeltään arkijuoru (Tradescantia albiflora)Paikka itä- ja pohjoisikkunoiden välisessä nurkkauksessa on otollinen ja juoru onkin kasvanut amppelista lähes lattiaan saakka kauniin vihreänä ja voimallisena.

Tänä vuonna se myös kukki pienin, hennoin kukkasin. Kukintoja ilmestyi ympäri kasvia, joka alkoi muistuttaa morsiushuntua. Myös työpaikallani varsin pimeässä paikassa elävä juoru kukki tänä vuonna runsain kukin ensimmäistä kertaa elämässään. Taisi olla juorujen suvi.
Kerran ennen juoruni poikanen on kukkinut syksyllä viileässä eteisessä, lähes pakkaseen unohdettuna. Mutta ei keittiössä. Kukinnasta innostuneena aion etsiä käsiini purppurajuorun (Tradeschantia ballida), jonka lehdet ovat punertavat ja kukinnot vaaleanpunaiset. Myös herrasjuoru, brasilianjuoru ja juorukki kiinnostaisivat tätä juorujen harrastajaa.

Nyt kukassa on kaktusten lisäksi enää aina kiitollinen paavalinkukka eli saintpaulia. Nämä kyllä kukkivat ja viihtyvät nekin keittiön pohjoisella ikkunalla. Kun jaksaa kukintojen välissä katsoa sen pienen kukattoman kauden ja istutella keväisin uuteen multaan, niin paavalinkukka palkitsee vuodesta ja kerrasta toiseen.

Lannoiteltua tulee ehkä turhan reippaasti, kun vihreitä lehtiä on niin runsaasti. Välillä napsin niitä pois kukkien edestä, eikä kukka näytä pahastuvan. Vesi on vain muistettava antaa lautaselle, eikä juurelle.


Opetus: Tunnelin päässä on aina väriä ja valoa.