lauantai 23. syyskuuta 2017

Kukkasipulit ajoissa, kerrankin!


Jälleen kerran kukkasipulien hankinta ryöstäytyi käsistä. Luettelosta tilaaminen on vähän liian helppoa ja houkuttelevaa. Ilokseni sain kerrankin sipulit ajoissa maahan, eikä tarvinnut pakkasen kanssa ryhtyä kilpasille.

Sipulipaketit eivät olleet mitenkään prameita, vaan kuvattomia muovipussukoita. Piti oikein kuvastosta sitten palauttaa mieleen, mitä tulikaan tilailtua. Sijoittelu multiin on helpompaa, jos tietää, mitä on odotettavissa.

Menneenä keväänä ja kesänä tulppaanit onnistuivat niin hyvin ja kukkivat niin pitkään, että into sipuleihin on taas huipussaan. Joskus huonon talven jälkeen on tuntunut, että kannattaako lainkaan satsata sipulikukkiin. Onneksi satsasin vuosi sitten ja nyt toivon, että tämä uusikin satsaus tuottaa runsaan kukinnan.

Istutin Violet-lajitelmaa (lilaa ja valkoista), mustaa Cafe Noirea, valkoista Tres Chiciä ja aniliininpunaista Aafkea. Vähän jännittää, nouseeko edellisen vuoden tulppaaneista kuinka monta näiden sekaan. Värikirjo saattaa yllättää.Tosin valkoista ja punaista oli edellisissäkin.
Ihana odottaa kevättä ja tulppaaneja!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Tomaatit muuttivat sisään



Neljä astetta lämmintä ja vettä sataa. Viikonloppuna siirsin ruukuissa avomaalla kasvaneet tomaatit sisätiloihin, "vilpolaan", joka on käytännössä kolmelta seinältä yhtä isoa ikkunaa. Vihreitä, isoja raakileita on aika reippaasti, mutta niiden kypsyminen ulkona jäi vain haaveeksi. Toivottavasti sisällä lämpö ja ikkunavalo toimivat.

Osa raakileista tipahteli matkan varrella ja jätin nekin ikkunalle koemielessä. Anoppi muistelee, että ennen vanhaan raakileet neuvottiin käärimään sanomalehteen. Mikähän taika siinä lie, eikö valokin olisi hyväksi?



Viikonloppuna sisään muuttaneissa taimissa tomaatit olivat pääosin täysin vihreitä, jossakin ehkä aavistus keltaista.


Mutta kas, kolmen päivän kuluttua osa on jo täysin kypsiä. Vau, miten kypsyminen vauhdittui lämpimässä! Muutaman olen jo syönyt ja nämä loputkin taitavat pian päätyä lautaselle.

Lehtien pilkut vähän huolestuttavat. Mikähän tuholainen niissä piilee ja tarttuu sisäkasveihin? Mitään elävää liikettä en lehdillä kuitenkaan havainnut.

Siemenistä aloitettiin keväällä yhteinen matka, minä ja tomaatit. Ei aivan turhaa, vaikka välillä jo turhauttikin.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Talikkohommia



Toisin kuin puutarhaohjelmista voisi kuvitella, pihahommat ovat usein aivan muuta kuin ruusuntuoksuista rapsuttelua olkihattu päässä. Tähän aikaan vuodesta kotipuutarhuri katselee muun muassa kompostin lieroja ja heiluttaa hiki hatussa talikkoa.

On nimittäin aika tyhjentää lehtikompostit ja tehdä tilaa uudelle tavaralle, joka kohta tipahtaa haravoitavaksi nurmikolle. Tässä kompostissa on toki muutakin kuin lehtiä, esimerkiksi vanhoja kukkia ja muuta maatuvaa puutarhajätettä.

Aika nopeasti lierot ja sateet tekevät jätteestä mullan tapaista mössöä, jota kärräsin jälleen pensaita höystämään.


Kahdeksan kottikärryllistä päätyi orapihlaja-aidan alle. Lähes koko aidan alus sai katteen. Vaikka tuli hiki ja lihakset kyykkimisestä kipeiksi, tykkään kompostoinnista kuin hullu puurosta. On niin ihanaa, kun roskasta tulee hyötytavaraa. Palkitsevaa, todellakin.

Talousjätekompostori saa vielä pari viikkoa muhia. Kun aika on kypsä, sekin päätyy hyötymaalle jälkikompostoitumaan.


On myös aika kerätä puutarhakalusteita talviteloille. Vaikka pakkaset vielä antavat odottaa itseään ja kukinta pihalla jatkuu, aurikovarjo joutaa jo varastoon.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Herkät sipulinkukat



Syyskesällä on kiva pelastaa sisälle maljakkoon erilaisia kukkia pihalta. Koskaan ennen en kuitenkaan ole leikkokukiksi ottanut sipulinkukkia. Tänä vuonna kukkia putkahteli sipuleihin normaalia enemmän. Ne yllättivät minut positiivisesti joka suhteessa.

Ensin kukat näyttivät pieneltä tulppaanikimpulta ja olivat minusta sellaisinakin kovin kauniita. Kun ne olivat muutaman päivän maljakossa, tajusin, että jokaisesta pikkuriikkisesti nupusta avautuu täydellinen, pikkuriikkinen, kelta-valkoinen kukka.



Kukat avautuivat hitaasti, mutta varmasti. Kukkapallo laajeni ja laajeni, varret kasvoivat pituutta ja sipulinkukat olivat todella kestäviä leikkokukkia. Niistä oli iloa useammaksi viikoksi. 


Kun lisäilin kukkia samaan maljakkoon muutaman päivän välein, minulla oli eri vaiheissa olevia kukkia yhtä aikaa. Osa oli vielä nupulla, osa jo avautunut. Tuli hienoja yhdistelmiä.

Toivottavasti onnistun tulevinakin kesinä kasvattamaan sipuleihin näin paljon kukkia. Eivät edes tuoksuneet sipulilta sisällä.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Sikaa säkissä...



Näitä pieniä söpöläisiä kasvaa nyt hyötymaan kasvulavoissa. Kuten olen aiemminkin maininnut, minulta menivät sitruunakurkun ja kiekkokurpitsan taimet sekaisin, kun muistuttivat niin kovasti toisiaan.

Nämä pienet ovat halkaisijaltaan vain 5-7 cm ja näyttävät malliltaan minusta lähinnä kiekkokurpitsalta. Siemenpussin kuvissa olivat kyllä värikkäämpiä, mutta hermo ei enää kestä jättää niitä odottamaan kypsymistä. Syksy etenee ja pakkaset voivat olla jo nurkan takana.




Sitten on tällaisia vähän pyöreämpiä ja kooltaan edellisiin verrattuna kolminkertaisia möllisköitä. Nämäkin ovat keltaisia ja malli muistuttaa kurpitsaa. Sitruunakurkkujen pitäisi olla kirkkaamman keltaisia ja ehkä vähän piikkisiä.


Halkaisin pari hedelmää ja ne näyttivät sisältä tällaisilta. Isompi ainakin vaikuttaa kurpitsalta. Mutta tuon pienemmän siemenet voisivat olla myös kurkun siemeniä. Molemmat maistuvat kuitenkin lähinnä kesäkurpitsalta.

Äh. Olivat mitä olivat. Pistelen salaattiin ja leivän päälle. Tuskin ne ainakaan myrkyllisiä ovat. Mutta vähän jäi vaivaamaan, että mihin ne sitruunakurkut katosivat, jos nämä molemmat ovat kiekkokurpitsaa eri koossa?

Oli siellä kyllä yhdessä taimessa tummanvihreäkin hedelmän alku, mutta se mätäni alkuunsa. Muutenkin nämä kurpitsat ovat kovin helposti pilaantuvaa laatua syyssateissa.

Mitä tästä opimme? Kannattaa merkitä taimet kunnolla jo kylvövaiheessa, eikä olettaa, että kyllä ne hedelmät sieltä erottuvat.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Villiviinin saartamat


Villiviini on ihana, varsinkin syysvärissään, joka alkaa jo hehkua. Toisaalta se on varsinainen riesa, joka leviää imukärhillään salamavauhtia, jos sitä ei koko ajan ole rajaamassa. Rännit täyttyvät ja kasvustot valloittivat aina vain uusia seiniä ja ilmansuuntia.

  
Tänne köynnöksen ei olisi tarkoitus levitä, mutta eipä se säänöistä välitä, Korkeassa talossa kitkeminen ylhäältä ei ole aivan yksinkertaista. Köynnös tarttuu tiukasti rapattuun seinään.

Täällä ollaan kohta kuin siilit talvipesässä, eikä ikkunoitakaan enää tarvitse pestä.


Toisaalta eivätkös englantilaiset aatelisartanot ole kokonaan villiviinin peitossa? Että mitäpäs tässä valittelemaan :).

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Kaksihaarainen aloen kukka


Tässähän tulee jo "deja vu -olo", kun katselee portailla kehittyvää aloe veran nuppua. Viime syksynä jännitettiin, ehtiikö aloe ulkona kukkaan ennen pakkasia. Ei ehtinyt, vaan yhtenä lokakuun puolivälin yönä se nuupahti. Viime vuonna aloe oli ulkona niin isossa ruukussa, että sitä ei jaksanut sisälle siirrellä. Tässä linkki viime syksyn postaukseen.

Tänä kesänä istutin aloen pieneen ja kevyempään ruukkuun. Nupun kehittyminenkin alkoi edellisvuotta aikaisemmin. Nyt aion olla skarppina ja nostaa kukan sisälle ennen ensimmäistä yöpakkasta.

Pidän ulkona niin kauan kuin mahdollista, sillä keväällä minulla teki aloe sisällä kukkaa, mutta se kukinto ei kunnolla auennut. Kasvoi kyllä pitkäksi ja isoksi, mutta oranssi loisto jäi puuttumaan. Jospa se tarvitsee enemmän ulkoilmaa ja aurinkoa... Tästäkin löytyy muuten kuvia ja tarinaa.

Nyt nuppu on kaksihaarainen! Ennen en ole nähnyt, että samassa varressa olisi tulossa kaksi kukkaa. Jännittävää. Olen jotenkin juuttunut aloen kukintaan. Ehkä pääsen asiasta yli, jos tämä nyt onnistuu :).