sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Tyyntä myrskyn jälkeen


Eilisen myrskyn ja sateen jälkeen auringonpaiste hivelee, vaikka kylmä tuuli ei vielä paljon kesän tuntua anna. Kuvassa hyötymaa lintuperspektiivistä parvekkeelta. Katetut ja vähän vinot penkit eivät ole kovin kauniita, mutta kun kun siemenet alkavat itää, tilanne toivottavasti kohenee. Olen ihastunut kateviljelyyn ja talousjätteen kompostointi on parantanut huimasti hiekkaisen maan tuottoa.

Kuten kuvasta näkyy, hyötymaallani ei ole mitään vaikutusta ruokatalouteen. Korkeintaan saamme pieniä makuelämyksiä. Yhdessä laatikossa kasvaa sipuleita ja viime talvena omat sipulit riittivät pääsiäiseen saakka. Perunaa on kokonaiset neljä penkkiä takana, porkkanaa kolme. Sitten on siemenkukkia reunalla. Toisessa laatikossa on salaattia, tilliä ja persiljaa.


Mansikkamaa on lähinnä maistiaisia varten. Vaihdoin sen paikkaa ja ostin uudet taimet, kun viime kesänä marjat olivat jo aika pieniä.

Mies istutti puikulaperunat, jotka taas olivat itämässä maaliskuusta saakka. Istutettuaan totesi, että ensi talvi on turvattu :).


Herukat kukkivat ja mustikatkin näyttävät olevan nupuilla. Toivottavasti nyt eivät hallat iske, eikä enempää tule riepottelevia myrskyjä.  Oli muuten puutarhamyymälässä eilen väljää (ja kylmää), kun vettä vihmoi vaakasuoraan. Kalajoelta menivät sähköt, mutta puutarhan kassa pelasi agregaatilla.

Käytiin hakemassa humalaa köynnöskehikkoon ja syyshortensia havujen ja rodojen seuraksi. Vielä en ole pääsyt istutuspuuhiin, kun ruohon leikkaaminenkin jäi perjantai-iltana vähän vaiheeseen. Nyt täytyy lähteä jatkamaan kesän kuntoilupuuhaa.



Jouluinen luuta-akka odottelee seuraa leikkimökin portailla. Sinne taidan nyt laittaa amppeliin kuukausimansikkaa ja kasvatustorniin kurkkua. Tomaatteja en jaksanut tänä vuonna kylvää.

torstai 21. toukokuuta 2015

Narsissit avautuivat vihdoin


Joskus talvella innostuin istuttamaan sipulikukkia ruukkuun. Tarkoitus oli saada kukkaloistoa vapuksi tai viimeistään äitienpäiväksi. No, unohdin ruukut tietenkin kellariin. Kun huhtikuun puolivälissä tulin niitä vilkaisseeksi ruukuista kasvoi kymmeniä senttejä aneemisia huitukoita, narsisseja ja freesioita. Arvelin, että mönkään meni.

Vein ruukut ulos aurinkoon. Kukat alkoivat elpyä ja vihertää, mutta kyllä on ollut hidasta niiden kasvu. Vasta tänään ensimmäiset narsissit puhkesivat kukkaan. Freesiat ovat edelleen nupulla. Huonomuistisen ruukutuksesta ei ollut mitään apua, sillä penkissä nämä narsissit ovat avautuneet samaan aikaan. Ruukut olisi pitänyt tietenkin ottaa aikaisin lämpimään sisälle, varsinkin kun toukokuu on ollut niin mahdottoman kylmä.

Kokeilin myös narsissin vesikasvatusta maljakossa. Aluksi nousi muutama vihreä piikki sipulista, mutta kun edistymistä ei tuntunut tapahtuvan, heitin sipulin pois. Liekö pehmentynyt sisältä. Onko joku muu onnistunut kukittamaan narsissin maljakossa?

Pieni on kaunista, mutta tykkään myös suurista linjoista. Pakko hehkuttaa vielä tämän kevään kukkimisintoilijaa eli vuorenkilpeä...



 ...ja kevään syvintä vihertäjää eli saniaista.

 
Asiasta seitsemänteen: Oletteko muuten huomanneet, että Blogilista.fi lopettaa toimintansa 1.6.? Poistan linkin lähipäivinä Toimelasta. Että tiedoksi, jos sitä on joku sattunut käyttämään.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Yrttikeinu


Tällainen amppelisysteemi altakasteluruukkuineen tarttui talvella marketin allennuslaarista mukaan. Nyt siinä kiikkuvat pikkuriikkiset oreganoni keittiön ikkunalla.

Fiksumpi olisi tietenkin kylvänyt toiseen ruukkuun jotakin toista sorttia, mutta otin varman päälle ja tuikkasin molempiin oreganoa. Ajattelin, että jos toinen edes onnistuu niin hyvä.


En ole harrastanut yrttien viljelyä, enkä ole edes kovin hyvä niitä ruuanlaitossa hyödyntämään. Lipstikkaa mielelläni käyttäisin mausteena. Sitä olisi voinut kokeilla myös tässä, hmm... Ja olisihan noita, tarkemmin ajatellen, sitruunamelissaa, basilikaa, timjamia, rosmariinia. Mutta ensi vuonna sitten.



Oreganosta piti tietenkin napsia latvat maistiaisiksi pizzan päälle. Hyvin kelpasi. Joutuukohan syksyllä hankkimaan jo yrttikuivurin :).

torstai 14. toukokuuta 2015

Keltainen pikkukäenrieska, Suomen pienin lilja


Bloggarit ovat käveleviä tietopankkeja. Heitin eiliseen postaukseen tämän pienen keltaisen kevätkukkijan, jonka nimestä minulla ei ollut hajuakaan. Nyt tiedän, että se on pikkukäenrieska. Kiitos Riitalle tiedosta.
Googletin pikkukäenrieskan (Gagea minima) ja opin, että se on toukokuussa kukkiva, 7-15 cm korkea sipulikasvi, joka kesän tullen peittyy korkeampien kasvien alle ja katoaa. Kasvi kulketuuu paikasta toiseen suurempien hyöty- ja koristekasvien juuripaakuissa. Pikkukäenrieska on yleinen Etelä-Suomessa, mutta se on levittäytynyt paikoin pohjoisemmaksikin. Se on luontomme pienin lilja. (Lähde: Wikipedia)
Luonnossa pikkukäenrieska kasvaa rantalehdoissa, lehtimetsissä, pensaikoissa, pientareilla, kallioniityillä, puistoissa, nurmikoilla ja pensaikoissa. Useille luonnonkasveille nurmikot ovat tuhoisia, mutta pikkukäenrieska on onnistunut levittäytymään "rikkaruohona" myös hoidetuille viheriöille. Ilmeisesti se on niin pieni, että sitä ei ole vaivauduttu nurmikoilta hävittämään. Meidän luonnonkukkaniitylle se on enemmän kuin tervetullut tulokas.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Miniatyyri-iloja


Kukinnan ei aina tarvitse olla jättiloistavaa, isoa ja mahtavaa. Joskus pienimmistä pienimmät voivat tuottaa hyvän mielen hyrinää. Varsinkin, kun ne putkahtavat esiin tilaamatta ja odottamatta keväisestä ryteiköstä.

Niin tekivät nämä kaverit eli ilmeisesti idänsinililjat. En ole niitä tietääkseni pihalle istutellut, mutta jostain ovat tiensä nurmikoille ja pensaiden alle löytäneet. Tervetuloa vain, lisääntykää ja täyttäkää maa!



Idänsinililjat ovat pieniä, mutta ne sentään huomaa kauempaakin ilman suurennuslasia. Samaa ei voi sanoa tästä keltaisesta ilopilleristä. Pikkuriikkiset kukat leviävät mattona luonnonkukkaniityllämme.

Kasvin nimestä minulla ei ole hajuakaan. Liekö tullut niittykukkaseoksen mukana. Huomasin sen vasta, kun polvistuin viereen kuvaamaan idänsinililjoja. Nöyränä on valokuvaajan välillä oltava.




Entäpä sitten tämä? Työnsin viime syksynä huvikseni maahan vanhat jouluhyasinttien sipulit. Eipä niistä tullut isoa kukinnan riemuvoittoa, mutta kukkia kuitenkin. Pieniä, hauskoja ylläreitä.


Vuorenkilvet eivät jaksa joka vuosi kukkia yhtä runsaasti kuin nyt. Tämä näyttää olevan vuorenkilpien kevät.



Kevätvuohenjuuri sen sijaan ei petä koskaan: Vuodesta toiseen samaa aurinkoista hehkua.
Se ei paljoa pyydä, vaatimattomampaa keltaista ystävää saa etsiä.


Kevään ensimmäiset orvokit hivelevät silmää samettisina. Tässä pikkuorvokki. Ne eivät ole keväällä yhtä näyttäviä kuin isommat veljensä, mutta kukkivat vauhtiin päästyään uskollisesti koko kesän. Pikkurorvokkien kanssa pääsee vähemmällä nyppimisellä.


Asiasta toiseen, jotta ei käy pitkäveteiseksi. Tämä veikeä västäräkki piti vahtia satamassa ja tuijotteli merelle. Liekö ollut pesäpuuhissa jossakin rantakivikon kolossa.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Liebster Award -haaste äitienpäivän kunniaksi


Sain Satupuutarhan Sadulta Liebster Award -haasteen. Haasteella tehdään tunnetuksi blogeja, joilla on alle tuhat lukijaa. Ensin vastataan haastajan keksimiin 11 kysymykseen, sitten keksitään 11 uutta kysymystä ja haastetaan (5-)11 uutta bloggaajaa mukaan.

Kiitos Satu haasteesta. Vastaanpa kerrankin kysymyksiin heti tuoreeltaan, äitienpäivän kunniaksi Olen saanut viikkoja sitten pari muutakin samantapaista "kysymyshaastetta", joihin vastaaminen on kiireen keskellä jäänyt. Vastailen nyt näihin Sadun kysymyksiin ja kuittaan muutkin haasteet samoilla vastauksilla.

1. Miksi pidät blogia?

En ole erityisen aktiivinen sosiaalisessa mediassa, mutta blogimaailma tuntui omalta. Tykkään kirjoittaa ja valokuvata ja halusin oppia blogin tekniikan. Lisäksi halusin tallentaa jonnekin pihani kasveista tietoa ja kuvia.

2.Kuinka usein bloggaat?

Ensimmäisen talven bloggasin kaksi kertaa viikossa ja ideoita tuli aivan itsekseen. Kuluneen talven olen opiskellut työn ohella ja aika on ollut todella kortilla. Bloggaaminen on harventunut kertaan viikossa. Kesällä tahti varmaan taas tihenee.

3.Päivän paras hetki?

Riippuu päivästä. Jos olen iltavuorossa, aamuhetki koiran kanssa lenkillä ja sen jälkeen lehdenluku kahvikupposen äärellä. Jos taas olen aamuvuorossa, paras hetki on varmaan se, kun pääsee kotiin, syö ja voi rauhoittua hetkeksi. Samalla voi vaikka kiertää pihan ympäri ja tutkailla, mitä kukkapenkeissä on tapahtunut. Sen teen kyllä usein aamuisinkin :).

4. Jos nyt perustaisit blogin, mitä tekisit toisin?

Tjaa, enpä tiedä. Harkitsin blogin perustamisen aika tarkaan. Ulkoasua varmaan viilailisin, mutta sitähän pitää joka tapauksessa tehdä aika ajoin.

5.Teetkö yhteistyötä joidenkin toimijoiden kanssa?

Ei ole mitään kaupallisia partnereita, jos kysymyksellä sitä tarkoitettiin.

6.Lukeeko puolisosi blogiasi?

Kukkajutut eivät erityisemmin puolisoa inspiroi. Puhun kyllä hänelle paljon blogista, että hyvin on perillä.

7.Mitä muuta harrastat bloggaamisen lisäksi?

Luen, lenkkeilen koiran kanssa, soitan huilua ja välillä joogaan. Käsitöitäkin teen kausittain.

8. Jos et pääsisi bloggaamaan tai lukemaan toisten blogeja yli viikkoon, olisiko se sinulle katastrofi vai pikku loma?

Pikku loma varmaan. Kovin helposti näin ei nykyisin pääse käymään, kun puhelimellakin voi blogeja luurailla.

9. Mistä on hyvä blogi tehty?

Lyhyistä ja ytimekkäistä teksteistä, hyvistä kuvista, sopivasta sekoituksesta persoonaa ja asiaa.

10. Mitä blogin pitäminen sinulle antaa?

Tosi paljon. Tykkään kirjoittaa ja tallentaa pihan tapahtumia ja sitähän tässä saa tehdä. Blogin myötä tulleet virtuaalikaverit ovat luku sinänsä, en olisi uskonut kuinka paljon samanhenkisiä ihmisiä blogin kautta löytyy.

11.Montako synttäriä blogisi on juhlinut?

Vasta yhdet.

En jaksa keksiä uusia kysymyksiä ja haastettavia, kun näitä kysymyshaasteita on jo aika paljon kierrellyt. Jääköön tämä tällä erää tähän. Hyvää äitienpäin iltaa meille kaikille äideille!

lauantai 2. toukokuuta 2015

Kodinonneako?

En ole taikauskoinen, mutta minua on vuosien varrella ruvennut lievästi huolestuttamaan yksi asia huonekasvien hoidossa: Olen onnistunut järjestelmällisesti ottamaan hengiltä useita kodinonni -nimisen, vaatimattoman viherkasvin alkuja, jotka meille tullessaan ovat voineet aivan hyvin.
Nyt on toivottavasti kotimme onnessa tapahtunut käänne parempaan. Sain pääsiäisenä lahjaksi munalla koristellun kodinonnen ja olen onnistunut toistaiseksi pitämään sen vehmaana ja vehreänä.

Taika näyttää olevan runsas kastelu alusastialle. Ette usko, kuinka paljon vettä tämä pieni pallerokasvi imee sisuksiinsa vuorokaudessa!
Wikipedian mukaan kodinonnea voi leikellä saksilla ja se jopa saattaa kukkia vaatimattomin kukinnoin touko-elokuussa. En kyllä ole eläissäni nähnyt kukkivaa kodinonnea, mutta odotan mielenkiinnolla. Kunhan en innostu lannoittamaan liikaa tätäkin...
Kodinonni (soleirolia soleirolii) kuuluu olevan monivuotinen nokkoskasvi, joka on kotoisin Välimeren läntisiltä saarilta, muun muassa Korsikalla sitä voi tavata luonnonvaraisena. Karkulaisia voi löytää myös  Manner-Euroopasta, Ranskasta, Alankomaista, Briteistä.
Kodinonnea voi muuten lisätä jakamalla juuripaakusta. Ai niin, ne mahdolliset vaatimattomat kukat ovat vihreitä, valkoisia tai jopa punaisia.

Vaihteeksi katsaus hennon ja herkän kodinonnen vastakohtaan, raskastekoiseen ja jykevän eläimelliseen aloe veraan. Tämä jättiyksilö vietti viime kesän ulkona. Tarkoitus oli hävittää se syksyllä.

Kasvi oli kuitenkin niin hyvinvoiva, että raahasin sen pakkasten tullessa vintin käytävän nurkkaan, pienen ikkunan eteen. Siis kirjaimellisesti raahasin: aloe vera on pelkkää mehua ja painaa kuin synti. Jos katkaisee aloen oksan, se itkee pitkään tahmeaa, pahanhajuista mahlaa.
Jättiläinen on ollut vaatimattomiin oloihinsa yllättävän tyytyväinen ja tehnyt poikasia. Kai se täytyy kesän tullen taas kantaa pihalle. Kasvi kasvaa sen verran vinossa valoon päin, että voi olla haastavaa löytää riittävän painava, pystyssä pysyvä ruukku.
Jotkut kasvit kasvavat liikaa ja toiset liian vähän, on se niin kummallista. Viime keväänä jaoin huonekasvien vaihtopäivässä kymmenkunta aloen poikasta, eikä poikimiselle näy loppua.