Ystävänpäivää!

Hempeää ystävänpäivää blogikaverit! Toivotukset tulevat leikkokukkien kera. Tässä neilikoita ja ruusuja.

Tämä kimppu tuli jo viikko sitten Lainan päivän kunniaksi anopilta, mutta on erityisen kestävää laatua. Kirjastoihmisenä saan paljon lukevalta anopilta kukkia kirjastojen juhlapäivänä. Tämä on jo vuosien perinne.

Leikkokimpuista on joskus iloa pitkään, kuten tästäkin. Talvella ne piristävät kummasti!

Uusi vuosi saapui rännän keskellä kukkien

Amaryllisten joulu jatkuu Toimelassa, vaikka ollaan jo uuden vuoden puolella. Se alkoi jo marraskuussa viimevuotisen joululahjan kukinnalla. Tämän kaunokaisen ostin itse ennen joulua ja se avasi kukkansa vasta uudeksi vuodeksi. Kukkaa mainostettiin kaksiväriseksi, mutta aika yksiväriseltä näyttää. Hento lohenpunainen väri miellyttää silti silmää.

Keittiössä laittelee parastaan pomolta lahjaksi saatu joulunpunainen amaryllis. Sekä vaaleamassa että tässä kirkkaanpunaisessa on tulollaan lisää kukkavarsia. Nämä ovat paitsi näyttäviä, myös siinä mielessä ihania, että niistä on iloa pitkään, parhaimmillaan vuosiksi.

Anopilta sain viikkoa ennen joulua kimpun, joka on vieläkin voimissaan. Uskomattoman kestävä tapaus tämäkin ja vaihteeksi myös leikkokukat ovat joulun aikaan mukavia.

Vaikea käsittää, että ylimääräiset pyhät ovat ohi ja huomenna alkaa arki talvisen lumimyräkän ja myskyn merkeissä. Joulu oli Toimelassa rauhallinen ja rento. Aikuiset lapset pyörivät viikon päivät kotipesässään ja nautin joka hetkestä.

Vaikka lapset asuvat kaukana ja pääsevät tänne saakka muilta kiireiltään harvoin, kuinka luontevasti he edelleen solahtavatkaan osaksi lapsuuden perhettä. Kun kuopus eilen vietiin junaan, jäi ihmeellinen hiljaisuus.

Pyykkikone laulaa ja jääkaapista syödään viimeisiä joulun jämäruokia. Ihana joulu joka tapauksessa. Eikä se vielä ihan ole ohi, kuten viimeisestä kuvasta näkyy. Perinteinen joulupalapeli on vielä vaiheessa, tällä kertaa ollaan safaritunnelmissa. Eiköhän tämäkin urakka loppiaiseen mennessä ole valmis.

Oikein hyvää uuden vuoden alkua teille kaikille! Toivotaan, että tänä vuonnakin onni potkii, säät suosivat ja saamme jälleen satoisan kauden iloksemme.

Sisäiloja

Leikkelin omenapuusta oksia viikkotoista sitten ja toin niitä maljakkoon sisälle.
Pian näyttäisi Sallan kukinta alkavan, mutta vain sisätiloissa. Kiva seurata kukinnan edistymistä keittiön ikkunanlaudalla.

Muitakin yllätyksiä ja ilonaiheita sisällä on tarjolla. Marraskuunkaktus on kukkinut pääsiäisestä saakka, samoin kiinanruusu. Viirivehka aloittelee kukintaansa.

Suurin yllättäjä on kuitenkin juoru, joka vaatimattomana vihertäjänä innostuu joskus kukkimaan. Herkkiä, valkoisia kukkahuntuja ei tosiaankaan ole tarjolla joka vuosi, ei edes joka toinen. En ole saanut selville, miksi juoru joskus kukkii, mutta yleensä ei ainakaan minulla.

Vanhat saintpauliani olivat talvella niin kärsineen oloisia, että hävitin ne tyystin. Ajattelin, että hankin tänä keväänä keittiön pohjoisikkunalle jotakin aivan muuta.

Kuinka ollakaan. Menin paikalliseen kukkakauppaan ja löysin nämä. Samana aamuna myyntiin tulleita freesejä santtuja ei voinut ohittaa. Väri ei istu ollenkaan keittiöni kesälookiin, mutta mitä siitä. Piristävät näin varhain keväällä, kun ulkona ei mikään oikein edes viherrä vielä.

Talvea uhmaten pääsiäistä kohti

Tuli hankittua pääsiäiskukat hiukan etuajassa, kun olivat niin kivasti jo viikko sitten tarjolla :). Nämäkin shampanjankeltaiset tulppaanit ovat jo parhaat päivänsä nähneet.

Pääsiäiseksi joudun lähtemään uusille hankinnoille, mutta ei harmita. Tämä oli niin erikoinen ja kaunis väri, että sitä ihaili mielellään jo etuajassa.

Valkoinen helmililja oli viikko sitten ihan nupuilla, mutta sekin availee kukkiaan nopeaan tahtiin sisätiloissa. Pitänee siirtää viileään muutamaksi päiväksi, jotta iloa riittää vielä pääsiäisenä.

Hennoissa kukissa on hieno, mutta mieto liljan tuoksu. Tykkään näistä kovasti.

Tete-narsissit oli tarkoitus laittaa porraspäähän, mutta ei onnistunut vielä. Lunta on tullut joka päivä lisää ja pakkastakin on öisin parikymmentä astetta.

Siinäpä nuo kököttävät viileän eteisen nurkassa odottamassa pääsiäistä ja toivottavasti hieman lauhempia kelejä. Alle kymmenen asteen pakkasissa tetet vielä pärjäävät, mutta tämä on jo vähän liikaa.

Maarianpäivä tuli ja meni, mutta lumikasat vain kasvavat. Toisen mummon grillikodan katolta pudoteltiin eilen puolen metrin lumikerros. Toinen mummo taas muisteli vanhaa sanontaa, että se mikä on maariana katolla on vappuna vaossa. Näyttää siltä, että Toimelassa hiihdetään vielä vappunakin, jos sananlasku pitää paikkansa.

Taimenalut näyttävät lähes absurdeilta pihan lumista maisemaa vasten. Aurinko sentään paistaa ikkunasta, joten toivoa kesästä on.

Alan jo kyllästyä talveen, mutta ei auta. Hiihtämään on lähdettävä, kun on aurinkoinen vapaapäivä. Illalla on vielä tarjolla rentouttavaa joogaa. Ihan kiva vapaapäivä siis kuitenkin.

Kimppuja

Pihapuuhat ovat jääneet viime viikkoina vähiin, sattuneista syistä. Vähän olen etupihaa haravoinut ja kerännyt jorinin mukulat suojaan pakkasilta. Muuten kaikki on vaiheessa, toivottavasti talvi odottaa vielä hetken.

Ulkoilun sijasta olen leikkinyt floristia. Rakentelin kimppuja juhlapöytiin osin pihan, osin metsän antimista sekä reilun kaupan ruusuista.

Mukavaa puuhaa. Ja vuorenkilpi on monipuolinen koristekasvi!

Kimppujen tekeminen oli mukavaa, vaikka kyseessä olikin surujuhla. Isäni, 79 vuotta, nukkui pois sairastettuaan pitkälle toistakymmentä vuotta. Isän näköistä muistojuhlaa vietettiin eilen. Haudalla oli kuulas syyssää ja kukkakummusta tuli niin kaunis, että sekin melkein itketti.

Toivottavasti säilyvät jonkin aikaa, että voin käydä ihailemassa tätä hetken loistoa. Hautausmaan vieressä kun asun. Takana on tunteikas viikonloppu, paljon sukulaisia ja ystäviä, omat lapset kotona käymässä ja muutama päivä vapaata töistä. Nämä ovat niitä elämän hetkiä, jotka jäävät mieleen ja joista lopulta saa myös voimaa, kaiken surun keskellä.

Herkät sipulinkukat

Syyskesällä on kiva pelastaa sisälle maljakkoon erilaisia kukkia pihalta. Koskaan ennen en kuitenkaan ole leikkokukiksi ottanut sipulinkukkia. Tänä vuonna kukkia putkahteli sipuleihin normaalia enemmän. Ne yllättivät minut positiivisesti joka suhteessa.

Ensin kukat näyttivät pieneltä tulppaanikimpulta ja olivat minusta sellaisinakin kovin kauniita. Kun ne olivat muutaman päivän maljakossa, tajusin, että jokaisesta pikkuriikkisesti nupusta avautuu täydellinen, pikkuriikkinen, kelta-valkoinen kukka.

Kukat avautuivat hitaasti, mutta varmasti. Kukkapallo laajeni ja laajeni, varret kasvoivat pituutta ja sipulinkukat olivat todella kestäviä leikkokukkia. Niistä oli iloa useammaksi viikoksi. 

Kun lisäilin kukkia samaan maljakkoon muutaman päivän välein, minulla oli eri vaiheissa olevia kukkia yhtä aikaa. Osa oli vielä nupulla, osa jo avautunut. Tuli hienoja yhdistelmiä.

Toivottavasti onnistun tulevinakin kesinä kasvattamaan sipuleihin näin paljon kukkia. Eivät edes tuoksuneet sipulilta sisällä.

Naistenpäivän jälkimakuja

Käyn jälleen vähän hitaalla, mutta pakkohan nämä on tänne laittaa vaikka sitten myöhässä. Sen verran ihania ovat, nimittäin naistenpäivänä saamani ruusut. Punaiset mieheltä ja keltaiset anopilta :)

Ennen en ole näin ruhtinaallisesti naistenpäiväruusuja saanutkaan. Siinä se on mennyt ystävänpäivän ja äitienpäivän välissä omalla painollaan koko naistenpäivä.

Miksiköhän minusta tuntuu, että tänä vuonna naistenpäivästä puhuttiin joka puolella enemmän kuin ennen. Mahtaisiko arvostus jonakin päivänä näkyä myös naisten tilipussissa, ruusukimppujen lisäksi?

Kyllähän naisen sielua kukkakimputkin hivelevät, silloin tällöin. On muuten ihanan keväinen pääsiäisen hehku näissä keltaisissa ruusuissa.

Syksyisiä puuhia ja vapaata

Kesäkukat alkavat nuupahtaa, onhan jo aikakin. Vielä voi poimia kimppuja muistuttamaan päättyvästä kesästä. Tässä astereita, revonhäntiä ja unikoita. Ja mukana tietenkin pieniä mustia ötököitä :). Mutta sehän on vain elämää.

Juuri tänään pienet ötökät eivät haittaa. On nimittäin vuorotteluvapaan ensimmäinen päivä. Vähän outo olo, mutta eiköhän tähän totu pian.

Puolukkasato on tänä syksynä ainakin Toimelan suunnilla hyvä. Ensimmäinen reissu puolukkamättäille tuli tehtyä ja saalista maisteltua.

Sainpa myös kairattua maahan kukkasipuleita. Kovin paljon en laittanut. Toivon, että viime keväänä hienosti kukkineet sipulikukat jaksaisivat vielä toisenakin keväänä sulostuttaa pihaa. Lannoittelin niitä vain. Samalla heittelin syyslannotteita perennoilla, pensaille ja omenapuille.

 

Pakkasta ei ole vielä nähty, mutta villiviini on innostunut hehkumaan ruskan väreissä. Puihin ei kovin kummoista ruskaa oleo dotettavissa, kun lehdet jo lentelevät.

Ihana ajatus, että on aikaa tehdä rauhassa pihan syyshommia ja selvitellä paikkoja sisälläkin. Alkusyksy olikin sen verran hektinen, että kaikki työt kotona ovat jääneet rästiin. Opiskelu tosin nielaisee aikaa tästäkin syksystä, mutta toisaalta mukava keskittyä siihenkin kunnolla. Hyvät hallitusherrat: Älkää lopettako vuorotteluvapaata! Se auttaa jaksamaan ja keräämään ideoita myös tuleviin töihin.

Kevään aavistus

Lämpömittari näyttää +5 astetta. Tuuli kiillottaa jäiset tiet ja lumipenkat lytistyvät. Ensimmäisen kerran tuntuu, että tämänkin talven selkä on taitettu ja kevät tuoksuu!

Puutarhablogi on elänyt hiljaiseloa, eikä pihalla ole oikein mitään katsottavaa. Ellei Laina-myrskyn riipimiä oksia lasketa.

Sisällä sen sijaan kukat elävät elämäänsä kohti kesää. Ensimmäistä kertaa minulla puhkesi uudelleen kukkaan viime kesänä ostettu orkidea ja toinenkin on jo nupullaan.

Työpaikkani seinän taakse on avattu kukkakauppa. Nyt on entistäkin vaikeampaa vastustaa sesongin kukkakuningattaria, joita tällä hetkellä ovat tulppaanit. Tässä teillekin muutama viime viikonvaihteen kimpuista alkavan kevään toivotukseksi.

Samalla toivotan lämpimästi tervetulleiksi Toimelan uudet seuraajat!

Terttuneilikoita ja mitalisadetta

Onnittelut Toimelasta Suomen hiihtäjille ja kiekkoleijonille Sotsiin!

Aivan pakko poiketa vaatimattoman penkkiurheilijankin aiheesta eli puutarhasta tällaisena päivänä. Sen verran jännitystä ja mitalisadetta oli tänään tarjolla Sotsin olympialaisissa, että oksat pois. Onnittelut tulevat reilun kaupun terttuneilikoiden kera. Ovat muuten aika kivan näköisiä, nuo terttuneilikat :). Kiitos kukkasista äitille!