Hyasintintuoksuista pääsiäistä!

 

 

Olen tähän saakka mieltänyt hyasintin joulukukaksi ja sen tuoksun joulun tuojaksi. Viime vuosina hyasintti on alkanut omaan nenään tuoksahtaa sisällä turhankin voimakkaalle, mutta kuinka ihanan keväiseltä sen tuoksu tuntuukaan pääsiäisenä kasvihuoneessa!

 

 

 

Talvi on ollut pitkä ja lunta riittää kinoksiksi asti edelleen kasvihuoneen ympärillä. Mutta sisällä on päivällä auringonpaisteessa jo yllättävän lämmin. Pikkuhiljaa alkaa kevät pyrkimään rintaan.

 

 

 

Tänä vuonna pääsiäinen vietetään Toimelassa matalalla profiililla ja vanhat koristeet kaapista kaivellen. Tyttären vuosia sitten maalaamat munat pääsivät myös kasvihuoneen koristeiksi.

 

Kevätkylvöt ovat pitkälti jääneet tekemättä, mutta rairuohoa sentään sain aikaiseksi vanhan kanaemon asuinsijaksi. Rauhallista, aurinkoista ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

Syksy vai sittenkin kevät venetsialaisviikonloppuna?

 

Yksi rungollisista Palibin-pikkusyreeneistä ei osaa päättää, olisiko jo syksy vai olisiko sittenkin alkukesä. Puolet kasvista alkaa olla syksyisen ruskan väreissä. Toinen puoli taas on edelleen syvän vihreä ja on viime viikkoina työntänyt esiin uusia kukkia. Hmm. Mistähän tämä kertoo?

Tämän keväisen kukkaloiston sain sen sijaan aikaan ihan itse. Ainahan kukkakauppiaat ovat suositelleet orvokin alasleikkaamista kesällä ja luvanneet uusintakukintaa syyskesällä.

En ole ennen raaskinut leikata, mutta tänä vuonna tein rajun operaation. Helteinen kesälomaviikko reissussa oli tehnyt orvokeille tepposet, eikä niissä juuri ollut kotiin palatessa säälimistä. Sakset vain soimaan.

Muutama viikko piti odotella, mutta elokuuksi orvokit ehtivät taas hehkeään kukkaan. Kyllä ammattilaisia on uskominen!

Sade on viime viikkoina pieksänyt ja ryvettänyt lähes kaikki kesäkukat, mutta johan tässä ollaankin syksyn kynnyksellä.

Vietimme eilen huvilakauden päättäjäisiä eli täkäläisittäin venetsialaisia veden äärellä tulien loimottaessa. Tunnelmalliset tulet ovat se perinteinen tapa viettää venetsialaisia. Itse en perusta ilotulitteista, joita niitäkin naapurustossa paukkui. Ne eivät kuulu minun venetsialaisperinteisiini, vaan hiljaisuus ja luonnon äänet rannoilla.

Sää suosi venetsialaisia. Tyyni ilta oli kaunis ja auringonlasku aloitti tuli-iloittelun.

Rantasauna hämärtyvässä, tyynessä illassa on nautinto. Muutama vesilintukin uskaltautui rannoille uiskentelemaan. Näistä tunnelmista on hyvä siirtyä kohti syyspuuhia.

Kimppuja

Pihapuuhat ovat jääneet viime viikkoina vähiin, sattuneista syistä. Vähän olen etupihaa haravoinut ja kerännyt jorinin mukulat suojaan pakkasilta. Muuten kaikki on vaiheessa, toivottavasti talvi odottaa vielä hetken.

Ulkoilun sijasta olen leikkinyt floristia. Rakentelin kimppuja juhlapöytiin osin pihan, osin metsän antimista sekä reilun kaupan ruusuista.

Mukavaa puuhaa. Ja vuorenkilpi on monipuolinen koristekasvi!

Kimppujen tekeminen oli mukavaa, vaikka kyseessä olikin surujuhla. Isäni, 79 vuotta, nukkui pois sairastettuaan pitkälle toistakymmentä vuotta. Isän näköistä muistojuhlaa vietettiin eilen. Haudalla oli kuulas syyssää ja kukkakummusta tuli niin kaunis, että sekin melkein itketti.

Toivottavasti säilyvät jonkin aikaa, että voin käydä ihailemassa tätä hetken loistoa. Hautausmaan vieressä kun asun. Takana on tunteikas viikonloppu, paljon sukulaisia ja ystäviä, omat lapset kotona käymässä ja muutama päivä vapaata töistä. Nämä ovat niitä elämän hetkiä, jotka jäävät mieleen ja joista lopulta saa myös voimaa, kaiken surun keskellä.

Pääsiäistä

Joku pyysi edellisen postauksen kommenteissa laittamaan kuvaa avautuneesta narsissista, Apricot Whirlista, kun ennen pääsiäistä otetussa kuvassa se oli vasta nupulla. No, tässä tulee. Kukka on kovasti kerrottu ja "ryppyinen", joskin kaunis. Ja väri on ihana.

Ihan pyytämättä ja tilaamatta laitan otoksen myös avautuneista helmililjoista, joita esittelin niinikään nuppuisina viime viikolla. Näissä on mukana tuoksu ja ovat niin pieniä ja söpöjä. Vieressä olevat velipojat kasvavat nihkeästi jostain syystä.

Kissanohraa löytyy Eppuli-kissan iloksi yllättävistä paikoista, esimerkiksi takan reunalta lyhdystä. Ohra tuo keväisen olon. Tosin asiaa auttavat myös aurinkoiset ja lämpimät päivät.

Ei uskoisi, että viikko sitten hiihtelimme vielä kantohangilla reilun kymmenen asteen pakkasessa. Nyt en enää meren jäälle menisi. Kevätauringolla ja kahdeksalla plusasteella on uskomaton voima. Kyllä vuodenaikojen vaihdokset ovat nykyisin nopeita!

Pääsiäinen on kulunut perinteisesti hyvin syöden ja voimia keräillen. Trulleille varattiin reippaasti munia ja karkkeja ja pikkunoitia kävikin enemmän kuin viime vuosina yleensä. Kokkosavu tuoksui, mutta meillä ei enää pääsiäiskokkoja poltella. Ehkä sitten joskus, jos lapsenlapsia meille suodaan.

Tytär piipahti pari päivää pääsiäisen vietossa. Anoppia on käyty katsomassa sairaalassa ja isää käytetty dementiakodista kotikäynnillä. Huomenna pitäisi vähän pakertaa opiskeluhommia.

Huomenna ajattelin myös leikellä omenapuita. Muita keväthommia ei pihalla vielä pysty tekemään, sen verran korkeat ovat lumikinokset. Mutta voi hyvänen aika miltä ikkunat näyttävät, kun aurinko paistaa...

Kissanohrat kylvetty

Tämä kevät on poikkeuksellisen kiireinen, kun opiskelut pitäisi työn ohella saattaa päätökseen. Olenkin ajatellut hurauttaa pääsiäiset ja vaput valmistelujen suhteen "kevyellä otteella".

Sen verran annoin periksi, että kylvin kissanohraa. Siitä tykkää kissa ja se on myös kaunista katsella. Siemenkylvöt olen tänä keväänä ajatellut jättää muuten väliin, mutta tämän verran on mullan kanssa sotkettava :).

Eihän sitä tiedä miten ajatukset muuttuvat, kun aurinko näyttäytyy hienosti ja jo aamulenkillä tuntee kasvoilla sen lämmön. Ehkäpä kaivan viime keväältä jääneet siemenet esiin ja teen hätäkylvöjä.

No, tulin kyllä tilanneeksi yrttien ja jouluruusujen taimia....Eiköhän tämä tästä taas ryöstäydy. Mutta ensin kasvatetaan kissalle ohrat ja nautitaan pääsiäisen odotuksesta. Jännitän, saammeko nuorisoa pääsiäisen viettoon.