Harmi, ettei talon kattoa voi maalata talvella, ei harmittaisi yhtä paljon kuin heinäkuussa repiä pois räystäille ryöstäytynyttä villiviiniä :). Köynnöksellä on ihmeellinen kasvuvoima. Se on useamman kerran leikattu alas ja kerran kaivettu kokonaan ylöskin. Muutamassa vuodessa imukärhävilliviini kiertää puoli taloa ja katolle saakka.
Nyt vanha peltikatto ja räystäslaudat oli pakko maalata. Köynnös sai luvan väistyä maalarin tieltä. Tai maalarihan sen köynnöksen joutui nosturista käsin alas repimään.
Maalari ei onneksi maalannut meille punaista kattoa. Tässä vedellään vasta jonkinlaista ruostesuojausta.
Kun katto oli valmis, oli räystäiden vuoro. Nyt köynnös on jo aika murheellinen näky, mutta ei voi mitään.
60-vuotias katto on taas suklaanruskea ja räystäslaudat maalarinvalkoiset. Toivottavasti maali pysyy monta vuotta. Ennenvanhaan kattopeltikin oli kuulemma tukevampaa kuin nykyisin, joten hätiköiden ei kannata vaihtaa.
Päivän siistimisurakan jäljiltä käynnöksen tilannekin on siedettävä. Eiköhän se siitä taas innostu. Olemme jälleen kerran päättäneet, että se ei enää leviä tuosta etelänurkkauksesta, mutta vannomatta paras.
Rännityöt ovat edessä. Vanhassa talossa remonttia piisaisi useammaksikin kesälomaksi. Nyt on menossa autotallin maalaus ja portaatikin pitäisi päällystää uusilla laatoilla. Jotenkin aina alkaa maalataun vieressä näyttää kuluneelta.
Päivän siistimisurakan jäljiltä käynnöksen tilannekin on siedettävä. Eiköhän se siitä taas innostu. Olemme jälleen kerran päättäneet, että se ei enää leviä tuosta etelänurkkauksesta, mutta vannomatta paras.
Rännityöt ovat edessä. Vanhassa talossa remonttia piisaisi useammaksikin kesälomaksi. Nyt on menossa autotallin maalaus ja portaatikin pitäisi päällystää uusilla laatoilla. Jotenkin aina alkaa maalataun vieressä näyttää kuluneelta.
