Haahuilua hehkuvassa kesäyössä

En kykene vastustamaan alkukesän valoisien öiden vetovoimaa. Yöt tuppaavat kulumaan pihalla haahuillessa, tuomien tuoksua nuuhkiessa tai sisällä ikkunasta ikkunaan kulkiessa. On oltava tarkkana, että mikään ei menisi sivu silmien.

Lähes keskiyöllä aurinko paistaa taianomaisesti matalalta ja sävyttää maisemaan oranssin hetken. Taikaneilikka (tai kesäneilikka) on oikeasti syvän punainen, mutta yöauringon hehku tuo oranssin pintaan. Rakastan näitä hetkiä.

Jotkut tosin ovat oransseja päivälläkin, kuten tulikellukka. Yön kastepisara lehdellään senkin väri on kuitenkin kauneimmillaan. Tulikellukka on vaatimaton perenna, jonka pienten kukkien kukinta on ihastuttava, mutta kestää vain viikon verran.

Kirsikankukan herkkyys tulee sekin paremmin esiin yön tummana hetkenä kuin päivällä kirkkaassa auringonpaisteessa. Kirsikkapuu ehtii kukkaan ensimmäisenä hedelmäpuista. Olen niin otettu, että tämä anopin pihalta pari vuotta sitten isohkona siirretty kirsikka on juurtunut Toimelaan.

Lopultakin myös norjanangervot ovat puhkeamassa kukkaan. Pensaat värittyvät pikkuhiljaa valkoisiksi,  ainakin kaksi viikkoa normaalia kevättä myöhemmin. Nyt pitää pelätä, että ne eivät ehdi kunnolla kukkaan ennen kesälomareissua ja ovat sitten jo varistaneet kukkansa, kun palaillaan. Miten täältä raaskii mihinkään lähteä kesällä kun omenapuutkin ovat juuri nupuillaan?

Puikulat penkissä

Puikulaperuna on nyt penkissä kasvamassa. Kylmän toukokuun vuoksi pantiin peruna pari viikkoa viimevuotista myöhemmin. Satoa on odotettavissa vasta heinäkuun lopussa ja elokuussa, mutta hyvää kannattaa odottaa.

Bloggasin aiemmin puikulaperunan idättämisestä. Nostimme siemenet itämään maaliskuun seitsemäntenä päivänä. Joku postauksen kommenteissa kyseli, eivätkö idut kasva liian pitkäksi ja katkeile. Kuvassa vastaus: Puikulan idut eivät kasva pitkiksi ja idätysaika on todella pitkä. Reippaassa kahdessa kuukaudessa siemenet ovat onnistuneet kasvattamaan vain sentin idut.

Muuta ei kasvimaalla vielä ole kasvamassa, mutta lähipäivinä on tarkoitus kylpää porkkanat, salaatit, persiljat ja tillit sekä istuttaa sipulit.

Kesän lämpö on vihdoin saapunut viihtosvyöhykkeelle asti. Eilen kaivelin perennapenkkiä ja onnistuin saamaan jonkin ötökänpiston nenänpäähän. Olipas outo tunne, kun nenä "neulottui" ja rupesi pistelemään. Nyt nenänpää on punainen, turvonnut ja kutiava. Ei tee mieli ihmisten ilmoille.

Taimia tuli ulkoilutettua. Pablo vahti, että niillä on kaikki hyvin sillä aikaa, kun minä tongin kukkapenkkiä.

Kohta joutuu varmaan perustamaan taimikirppiksen, kun ei tiedä mihin näitä "harvennushakkuun" tuloksia lykkäisi :). Tekisi mieli istuttaa uusiakin lajeja, eikä pelkästään levitellä vanhoja paikasta toiseen.

Tällä erää on ylituotantoa tulikellukasta, päivänliljasta ja unkarinsyreenistä, muun muassa. Tulikellukka (punaisessa punkassa) on vaatimaton kasvi, joka kukkii alkukesästä oranssein pienin kukin. Loppukesällä se on matala ja vihreä. Päivänliljan (mustassa ämpärissä) kukat taas puhkeavat heinäkuulla kirkkaan keltaisin ja näyttävinä.