Kurkkua ja kurpitsaa

Melkein vielä tarvitaan suurennuslasi, mutta kurkunkasvatukseni ilman kasvihuonetta näyttäisi onnistuvan ainakin jollakin tavalla. Lajikehan oli patiokurkku eli pitäisikin soveltua myös avomaan kasvatukseen, mutta olen silti otettu kurkkuvauvoistani.

Näillä on mittaa vasta viitisen senttiä. Katastrofit ovat yhä mahdollisia ja muutama kurkun alku onkin kellastunut jo aivan pienenä. Ehkäpä elokuussa päästään maistamaan.

Avomaankurkkua löytyy jo syöntikoossa, pituutta reilut 10 cm. En ole vielä raaskinut poimia, mutta varmaan kannattaisi. Menevät väkeviksi, jos kasvavat liian isoiksi.

Myös tomaateista löytyy vähän peukalonpäätä isompia raakileita. Toivottavasti kukista tulee lisää ja lämpöä riittää, että tomaatit myös punastuvat.

Satoisin on silti vihreä kesäkurpitsa. Tuntuu, että kurpitsat venyvät päivässä senttejä. Syömään vain!

Sen sijaan serkut eli kiekkokurpitsat kyllä kukkivat, mutta hedelmiä ei näy. Sama juttu sitruunakurkuilla. Mikä lie ongelma?

Pak Choi ja muut hyötymaan vihertäjät

Pak Choi eli pinaattikiinankaali on minulle uusi tuttavuus. Se tuli meille tilaamassani siemenlähetyksessä muistaakseni kaupantekijäisinä. Hyvänen aika, mikä kasvuvauhti tällä idän ihmeellä onkaan! Olipa muutama siemen roiskahtanut laatikon ulkopuolelle kivien väliin ja sieltäkin keräsin salaattiainekset.

Netin mukaan Pak Choi sopii tuoreena salaattiin (erityisesti pienet lehdet) sekä wok-tyyppisiin ruokiin kypsennettynä. Löytyi myös reseptejä kastikkeelle. Kukintoja en ole vielä nähnyt, mutta nekin ilmeisesti ovat syötäviä. Samoin juuri, onhan kasvi nauriin sukulainen. Vitamiineja ja terveellisiä ravintoaineita on vaikka muille jakaa.

Ja valitettavasti lehdet näyttävät maistuvan muillekin kuin minulle. Reikiä on ilmestynyt.

Maku ei ole mitenkään voimakas, mutta kuitenkin täyteläisempi kuin yleisissä salaateissamme. Kun suomenkielinen nimi on pinaattikiinankaali, mietin, voisikohan siitä tehdä myös "pinaattikeittoa"? Tai kaalikääryleitä?

Mielelläni ottaisin vinkkejä vastaan, miten Pak Choita kannattaisi hyödyntää, reseptitkin kelpaavat. Materiaalia nimittäin näyttää riittävän.

Kesäkuun viimeisenä päivänä uskalsin lopulta ottaa harsotunnelit pois kurkku- ja tomaattilaatikoista. Vielä jätin ritilän taakse pohjoispuolelle harson tuulensuojaksi. Kesäkurpitsa on lähes syötävän kokoista, avomaankurkkuja näyttää tulevan. Onpahan muutama pikkuriikkinen kurkunalku myös patiokurkussa.

Tomaatit vasta kukkivat, samoin sitruunakurkut ja kiekkokurpitsat. Saapas nähdä, riittääkö kesä ja lämpö kaikille. Heinäkuu on alkanut sateisena ja kylmänä, ehkä harso olisi pitänyt vielä ainakin yöksi laittaa. Mutta viikonlopuksi jo lupaa lämpimämpää taas.

Katteesta huolimatta vesiheinä työntyy helposti kasvimaan kivien koloihin ja lavojen reunamille. Piti oikein kuva ottaa, kun sain nykittyä ne pois. Hetken rauha rikkaruohoilta.

Pian saadaan mansikoita. Kukkia on runsaasti ja karttejakin jo. Jatkuvasatoiset lajikkeet tuottavat marjoja pitkälle syksyyn.

Hyötymaa, osa 2: Yltiöoptimismia

Sanonta kuuluu: pessimisti ei pety. Kääntäen: optimisti pettyy varmasti. Ainakin pelkään pahoin.

Viime viikonloppuna kävin hamstrausreissulla puutarhan tungoksessa. Viimeinen kasvatuslaatikko odotti muhevine multineen taimia ja niitähän tuli. Ostin avomaankurkkua (Harmonie), patiokurkkua, keltaista (Gold Rush) ja vihreää (Zucchini Diamant) kesäkurpitsaa ja huippuna munakoison (Patio Baby) taimen. Oikein itsekin hämmästyin, kun sen kotona laatikosta kaivoin.

Että oikein munakoiso! Tarvitsee näemmä +20 astetta ja kasvihuoneen. Pitäisi tulla vuosisadan kesä, että saisin avoviljelmältäni kerätä munakoisoja.

Miehelle yritin esittää, että munakoiso kaipailisi kasvihuonetta. Tässä tulos. Maalitahrainen hallaharso saa nyt kelvata.

Toistaiseksi taimet voivat erinomaisesti harson alla. Johtunee kuitenkin käsittämättömän lämpimistä säistä, joista viikon verran olemme saaneet täälläkin nauttia. Saapas nähdä mitä tapahtuu, jos ja kun sääennusteet viikonvaihteen hyytävistä keleistä toteutuvat.

Luonto on uskomaton. Ensin tuntui, että kaikki kasvit ovat joko kuolleet talven aikana tai niiden kasvu junnaa kylmyydessä. Kun helle alkoi, kasvu suorastaan räjähti. Nyt aika kuluu pihalla ja ikkunassa ihmetellen.

Miten syreenitkin voivat jo täällä kukkia, kun yleensä juhannuksena niistä nautiskellaan? Ja raparperi pitäisi kiireesti säilöä. Sekin kukkii yhtä aikaa morsiusangervojen kanssa.

Mansikan taimet olivat niin kitukasvuisia kovan talven jäljiltä, että kyllästyin odottamaan niiden virkoamista ja hain uudet. Voila: Nyt mansikkakin kukkii! Kohta maistellaan remontoivan lajikkeen lupaamia marjoja koko kesä.

Pari viikkoa sitten kylvetyt salaatit, tillit, porkkanat ja siemenkukat ovat komeassa kasvussa. Sipulin istukaisista puhumattakaan. Voi tätä kasvun ihmettä taas kerran.

Lupaan lopettaa kasvimaan hehkutuksen vähäksi aikaa. Olen vain niin onnellinen, kun saimme sen tänä keväänä uuteen, siistiin kuosiin.

Sen verran haipakkaa on viimeisen viikon aikana pitänyt pihalla, että en ole tietokoneen ääreen iltaisin ehtinyt. Monenlaista raportoitavaa olisi mielessä ja kamerassa, mutta vuorokauden tunnit loppuvat kesken. 

Sadepäivää odotellaan, minä ja kuivuvat kasvustot.

Ps. Omenapuutkin kukkivat. Miten tämän kaiken ehtii havaita ja nautiskella?