Pak Choi ja muut hyötymaan vihertäjät

Pak Choi eli pinaattikiinankaali on minulle uusi tuttavuus. Se tuli meille tilaamassani siemenlähetyksessä muistaakseni kaupantekijäisinä. Hyvänen aika, mikä kasvuvauhti tällä idän ihmeellä onkaan! Olipa muutama siemen roiskahtanut laatikon ulkopuolelle kivien väliin ja sieltäkin keräsin salaattiainekset.

Netin mukaan Pak Choi sopii tuoreena salaattiin (erityisesti pienet lehdet) sekä wok-tyyppisiin ruokiin kypsennettynä. Löytyi myös reseptejä kastikkeelle. Kukintoja en ole vielä nähnyt, mutta nekin ilmeisesti ovat syötäviä. Samoin juuri, onhan kasvi nauriin sukulainen. Vitamiineja ja terveellisiä ravintoaineita on vaikka muille jakaa.

Ja valitettavasti lehdet näyttävät maistuvan muillekin kuin minulle. Reikiä on ilmestynyt.

Maku ei ole mitenkään voimakas, mutta kuitenkin täyteläisempi kuin yleisissä salaateissamme. Kun suomenkielinen nimi on pinaattikiinankaali, mietin, voisikohan siitä tehdä myös "pinaattikeittoa"? Tai kaalikääryleitä?

Mielelläni ottaisin vinkkejä vastaan, miten Pak Choita kannattaisi hyödyntää, reseptitkin kelpaavat. Materiaalia nimittäin näyttää riittävän.

Kesäkuun viimeisenä päivänä uskalsin lopulta ottaa harsotunnelit pois kurkku- ja tomaattilaatikoista. Vielä jätin ritilän taakse pohjoispuolelle harson tuulensuojaksi. Kesäkurpitsa on lähes syötävän kokoista, avomaankurkkuja näyttää tulevan. Onpahan muutama pikkuriikkinen kurkunalku myös patiokurkussa.

Tomaatit vasta kukkivat, samoin sitruunakurkut ja kiekkokurpitsat. Saapas nähdä, riittääkö kesä ja lämpö kaikille. Heinäkuu on alkanut sateisena ja kylmänä, ehkä harso olisi pitänyt vielä ainakin yöksi laittaa. Mutta viikonlopuksi jo lupaa lämpimämpää taas.

Katteesta huolimatta vesiheinä työntyy helposti kasvimaan kivien koloihin ja lavojen reunamille. Piti oikein kuva ottaa, kun sain nykittyä ne pois. Hetken rauha rikkaruohoilta.

Pian saadaan mansikoita. Kukkia on runsaasti ja karttejakin jo. Jatkuvasatoiset lajikkeet tuottavat marjoja pitkälle syksyyn.