Hyötymaan kaunokaisia

Onhan kasvien kanssa puuhastelu välillä turhauttavaakin. Tässä kukkii voimakkaana viime kesän siemenistä itsekseen kasvimaan käytävälle kivien väliin siementänyt kehäkukka. Komea on, mutta aivan muualle niitä ajattelin tänä kesänä saavani.

Nimittäin tähän kasvinmaan laidassa olevaan pitkään penkkiin kylvin sekaisin ruiskaunokkia ja kehäkukkaa. En mitään muuta. Ruiskaunokkia näyttääkin tulevan, kunhan ehtivät kukkaan. Sen lisäksi penkissä ilokoivat jotkut keltaiset rikkaruohot, joita en raaskinut kitkeä pois sekä tuo pieni valkoinen, jota kylvin penkkiin viime kesänä.

Kehäkukat ovat jääneet jalkoihin. Ne kyllä itivät, mutta kasvu tyssäsi 15 sentiin. Luultavasti kehäkukka tykkää voimakkaammasta lannoituksesta kuin nämä kaverinsa.

Tänä keväänä en levittänyt kompostia kukkapenkin kohdalle, enkä ilmeisesti tarpeeksi kanankakkaakaan. Näin siinä sitten kävi. Olen yrittänyt muutamana päivänä antaa kastelulannoitetta. Jospa kehäkukat vielä innostuisivat oikein penkissäkin ennen syksyä.

Sipuli on kohta nostokunnossa, mutta raaskiiko näitä ollenkaan nostaa? Kukkivat niin komeasti, että kaunistavat koko hyötymaan.

Jäävuorisalaattikin on kasvanut jättiläispöheiköksi ja rupesi myös kukkimaan. En ole ehtinyt sitä tarpeeksi syömään, mutta nyt täytyy vain katsella kukkia.

Tilli kuuluu myös hyötymaan kaunistajiin, kun sen kukinnot ilmestyvät. Tilliviljelmäni on vain kovin pieni, yksi ruutu kasvulavassa.

Omia perunoita odotetaan jo, mutta puikulaperuna on hidas kasvamaan. Ensimmäiset kukat ovat auenneet. Jokohan ensi viikolla uskaltaisi nykäistä kokeeksi pari vartta?

Varmuuden vuoksi ja vielä vähän lisää

Kun en omista kasvihuonetta, mutta haluan epätoivoisesti yrittää kasvattaa kurkkuja ja tomaatteja, valitsin lajikkeita, joiden kerrotaan menestyvän avomaalla. Sen lisäksi otan käyttöön kaikki keinot, jotka Suomen kesässä ovat sallittuja.

Ensin hankin lavakauluksiin tuet, joita vasten esikasvattamieni taimien on hyvä kasvaa. Nämä olivat muuten ihan käteviä. Tapit sai pisteltyä lavakauluksen reikiin, ei tarvittu kuin yksi insinööri, että se ymmärrettiin :).

Sitten köyttelin pitkäksi venähtäneet kurkut ja vähän lyhyemmät tomaatit paikoilleen. Kurkut kyllä innokkaasti ehtivät jo takertua toisiinsa ja vähän muuallekin ennen ulos pääsemistä.

Pessimistinä hankin myös kaksi tällaista kasvutunnelia lavakauluksiin. Muistelin nimittäin, kuinka surkeilta taimeni näyttivät viime kesänä, kun siirsin ne ulos. Nyt sattui kesän toistaiseksi lämpimin päivä ja yö, eikä taimille ainakaan tunneleissa pitäisi tulla vilu.

Kurkut (Cucumber la Diva), tomaatit (Tomato Outdoor Girl), sitruunakurkut (Cucumis sativus), kiekkokurpitsat ja jäävuorisalaatit multiin, päälle kuorikatetta ja kasvutunneli. Eikä tässä kaikki.

Pitihän taustakin suojata pohjoistuulelta ja tuiskulta. Lopulta sain aikaan melkoisia sarkofageja. Näillä keleillä saattaa jo tulla liiankin kuuma, ainakain kastelu vaatii taitoa ja varovaisuutta :). Mutta ei pitäisi paleltua, vai mitä?

Ja siltä varalta, että joku sittenkin paleltuu (tai paistuu tunnelissa), jäi onneksi muutama varakappale sisälle odottamaan. Tässähän ei ole mitään järkeä. Viimeistään lomaviikon aikana nämä ovat varmaan menetettyjä tapauksia, mutta tänä kesänä ajattelin yrittää tosissani. Jos sitten ensi keväänä se kasvihuone...

Ai niin. Hierojani kertoi tehneensä viime kesänä juuri näin. Tuloksena yksi (1) kypsä tomaatti. Muut eivät ehtineet kypsiksi ja taimet vielä kuivahtivat viikonloppureissun aikana. Että ei kovin toivoa herättävää, mutta yrittänyttä ei laiteta edes viitosvyöhykkeellä. Perästä kuuluu!

Ps. Esittelen näitä värmeitä aivan vain ilokseni, ei maksettuja yhteistyökumppaneita.

Taimia hyötymaalle

Hyötymaa on vasta muokkausvaiheessa, mutta sisällä ollaan jo pitkällä. Kurkut venyvät mittaa ja pelkään, että kesä lämpenee niille liian hitaasti. Lajikkeen pitäisi menestyä myös avomaalla. Olen kyllä hankkinut harsotunnelin, mutta mahtuvatkohan nuo enää tunneliin, kun uloslähdön aika koittaa?

Tomaatin kasvu on maltillisempaa, mutta toistaiseksi tomaateillakin menee ihan hyvin. Tämä on runkotomaattia ja myös avomaalle menossa. Sekä kurkut että tomaatit itivät lähes sataprosenttisesti ja kasvavat vauhdilla.

Kokeilin myös sitruunakurkkua, mutta se iti heikosti. Vain kaksi tainta on tulossa ja nekin vielä kovin pieniä, verrattuna pitkulaisiin kurkkuveljiinsä. Toisaalta ei pienelle hyötymaalleni oikein monta tainta samaa lajia mahdukaan. Tomaateista ja kurkuista on jo reippaasti varakappaleitakin tulossa.

Myös kiekkokurpitsaa kasvatan ensimmäistä kertaa ja sekin iti heikohkosti. Roippulaisia taimia taitaa olla kasvamassa neljä. Tätä ei käsittääkseni tarvitse tukea vaan se kasvaa maata myöten. Tai paremminkin pöydälle, elleivät kelit pian lämpene.

Esikasvatan myös jäävuorisalaattia, mutta sen kasvu näyttää todella hitaalta. Ehkä se ulos päästyään innostuu.

Toistaiseksi syötävät on napsittava kaupan salaatista, jonka istutin tillin kanssa ikkunalle yrttikeinuun. Näillä mennään hyötymaan satoa odotellessa.

Hurjaa itämisvauhtia

Pääsin vähän hitaasti liikkeelle kevään siemenkylvöissä. Ensimmäiset heitin multiin vasta pääsiäispyhinä ja pohdin, mahtavatko ehtiä mihinkään. Olin vuorokauden "lomareissulla" ja kas, perjantaina minua tervehtivät kevätauringossa vihreät tulokkaat.

Olipas hurja kasvuunlähtö. Torstaiaamuna ei näkynyt mitään, perjantaina jo monen sentin kasvusto esimerkiksi kurkulla.

Myös tomaatit työntyivät tiitterinä tulijoita vastaan. Täältä tullaan kesä!

Jäävuorisalaatti ei ole ehtinyt ihan samoihin mittoihin kurkun ja tomaatin kanssa, mutta virkun  näköistä elämää sielläkin purkissa. Hienoa.

Pitänee piakoin kylvää lisää esikasvatettavia hyötykasveja. Vielä ehtivät sitruunakurkut ja kiekkokurpitsat.

Ilmat ovat olleet viime päivinä ihanan aurinkoisia, joskin viileitä. Pihalla on vielä lunta ja linnut viihtyvät edelleen ruokintapaikalla. Mustarastaat tepastelevat marjapensaiden juurella kuin kotonaan. Vähän epäilyttää, ovatko ne kesällä kuin kotonaan myös kasvimaalla näiden taimieni kimpussa, murr.

Toisaalta ihmettelimme pari päivää, mihin linnut katosivat, kun mitään elämää ei näkynyt. Selitys istui eilen moriusangervon keskellä: Joku pieni haukka, olisiko ollut varpushaukka seillä vaani lintujen tirppaa. Saaliit olivat kaikonneet parempiin piiloihin. Haukka ei kauan odotellut, vaan lensi paikalta ennen kuin ehdin hakea kameran.

Tänään palasivat pikkulinnut, joten ilmeisesti haukka luovutti. Luonto on mielenkiintoista seurattavaa. Tänään näin pihalla ensimmäistä kertaa myös punakylkirastaan.

Mukuloita ja siemeniä

Tulipa taas hankittua mukuloita ja siemeniä, vaikka aivan ajattelin tänä keväänä jättää väliin. Sitten rupesi tuntumaan, että olisihan ikkunanlaudalla mukava olla muutama suppilokukka, Toimelan perinteiseen tapaan. Niinpä tilasin punaisen gloxinian (Etoile de Feu) mukulat. Niistä lähtee tämän kevään kukkatouhu tänä viikonloppuna käyntiin. Aurinkokin helottaa kirkkaalta taivaalta jo kovin keväisesti.

Samalla tilasin kokeeksi myös paketin pieniä, herkkiä heinäliljoja (Zephyranthus Robustus). Niitä pitänee esikasvattaa sisällä ja siirtää sitten ulos. Jos menestyvät kesän, tulee syksyllä taas lisää kellariin kerättäviä talveksi.

Kasvimaalle intouduin kokeilemaan pyöreää, keltaista sitruunakurkkua (Cucumis sativus), jonka pitäisi menestyä myös avomaalla.

Perin amerikkalaisen oloista kiekkokurpitsaa mainostettiin maukkaana, annoskokoisena kurpitsana, jota voi käyttää kesäkurpitsan tapaan. Saapas nähdä onnistuvatko nuo hauskan näköiset hedelmät.

Sitten tavallisempaa kurkkua (Cucumber la Diva) ja runkotomaattia (Tomato Outdoor Girl). Toivotaan lämmintä kesää, kun edelleenkään en omista kasvihuonetta.

Salaateista ajattelin kokeilla jäävuorisalaattia sekä pieniä keriä muodostavaa Lettuce Tom Thumbia. Lisäksi tuli tilattua Pak Choin siemeniä. Sen lehtiä käytetään kypsennettyinä, mutta sisemmät lehdet maistuvat myös raakoina. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

Tästä se lähtee. Lajikkeet on hyvä kirjata blogiin muistiin. Syksyllä ja seuraavana kesänä tulee aina ihmeteltyä, että mitähän se taas olikaan, jota viime kesänä kokeilin.

Ai niin, meinasi unohtua! Hännänhuippuna vielä ruusunätkelmää pation köynnöskehikkoon.