Joulun odotusta

Pikku hiljaa alan minäkin päästä kiinni joulun odotukseen. Jostakin syystä tunnelma on tänä syksynä antanut odottaa itseään.

Myyjäisistä tarttui mukaan tällä kertaa näin yksinkertainen ovikranssi. Päätin, että pieni on kaunista, krimunkramut jääkööt muille. Vihreää kaipaan ulos nyt, kun koko ajan on pimeä tai hämärä.

Kun ripustin ikkunaan vanhat ja perinteikkäät pajupallot, joissa iltaisin lostavat ajastetut jouluvalot, alkoi joulu jo vähän pilkistää.

Eilen sohjoisella päivälenkillä ilahduin kuin pieni lapsi lumiukosta, jonka joku oli käynyt pyörittelemässä rakkaille kotirannoilleni. Tänään ukko oli kellahtanut nurin. Liekö joku töytäissyt :(.

Vielä on pakko hehkuttaa valkoista marraskuunkaktusta. Että joku voikin tuhlata kukkiaan tässä pimeydessä. Kukkia makaa monta kerrosta päällekäin ikkunanlaudalla. Pitäisi olla kaktukselle parempi paikka, jossa oksat pääsisivät riippumaan ja kukat oikeuksiinsa.

Joulu on jo kahden viikon kuluttua ja katkaisee hienosti pimeän talven. Odotan innolla isoja lapsia juhlapäivien viettoon. Joulutunnelmaa hiipii Toimelaankin kuin varkain.

Perinteistä Joulua!

Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän kaipaan näköjään jouluun kimallusta ja uusia krumeluureja. En jaksa innostua naistenlehtien esittelemistä joulupöydän uutuuksista ja koristelupuolellakin perinteinen linja alkaa miellyttää silmää.

Tänä vuonna Toimelan ovea koristaa pelkistetty havukranssi, muutamalla yksinkertaisella koristeella. Tämäkin on myyjäisistä ostettu, kun olen laiska väkertämään kransseja, vaikka niistä tykkäänkin kovasti.

Kaunis ja seesteisen valkoinen sisustus olisi rauhoittava ja ihana, mutta vanhassa talossa se vaatisi remontin ja koko sisustuksen uusimisen. Tyydyn vähempään, vaikka se näyttääkin vanhanaikaiselta. 

Viileä eteisemme on alunperin ollut kylmä kuisti, eikä siellä ole pistorasioita. Tähän saakka nämä pajupallot ovat riippuneet ikkunassa sellaisinaan, mutta tänä vuonna lisäsin niihin valot. Varsin mainio keksintö nuo patterilla toimivat, ajastetut ledit, joita kaupoissa on nyt tarjolla joka lähtöön. 

Valot on ajastettu tahtiin 6 h päällä, 18 h pimeänä. Näillä ajoilla samat patterit ovat kestäneet jo useamman viikon. Jouluna valaistaan enemmän ja silloin varmasti joutuu ottamaan uudet paristot kehiin. Mutta ilman pistorasioitakin saa nykyisin kivoja jouluvaloja.

Kukkarintamalla menään tänä jouluna myös perinteisellä, valkoisella linjalla. Amaryllis näyttää avaavan useamman kukkavanan lähes yhtä aikaa.

Hyasintin laitan joka vuosi lahjaksi saamaani maljakkoon. Sen tuoksu tuo minulle joulun. Huomenna kuopus tulee kotiin joulun viettoon. Hänen allergiansa ei siedä hyasinttia, joten joudun siirtämään joulutuoksuni ikkunanväliin. Sieltäkin se näkyy kivasti, vaikka ei tuoksukaan.

Vielä olisi yksi työpäivä jäljellä. Sen jälkeen on aika rauhoittua nauttimaan aikuisen jälkikasvun kotiinpaluusta ja nuorekkaasta seurasta. Vanhempaa polvea tapaamme toivottavasti jouluaterialla. Perinteet siis kunniassa silläkin rintamalla.

Toimela toivottaa blogiystäville rentouttavaa ja rauhallista Joulun aikaa!

Tunteita ja tuoksuja vuoden viimeisenä päivänä

Taas eletään vuoden viimeistä päivää ja samalla vuorotteluvapaani ensimmäisen jakson viimeistä päivää. Aika ja joulu kuluvat nopeasti, olipa sitten töissä tai vapaalla. Nuoriso on rientänyt tahoilleen eri puolille Suomea ja joulun "kuorrutus" on siivottu uuden vuoden seesteiseen tunnelmaan.

Hyasinttini olivat tänä vuonna todella hitaita kukkimaan. Joulunpyhät odottelin kukkien aukeamista. Vasta välipäivinä se tuli: huumaava tuoksu! Lopulta se huumasi niin, että alkoi tuntua kurkussa, silmissä ja nenässä.

 

Pakkasta uhmaten siirsin hyasintit ikkunanväliin, mistä tuoksu ei tule sisään. Ihan mukaviltahan nuo hajupommit näyttävät ikkunanvälissäkin, myös ulkoa katsottuna.

Tämä lienee mehitähti, joka on aikalailla runsaasti koristeltu. Sain kasvin lahjaksi, enkä heti hoksannut, että kysymyksessä on elävä kasvi. Saapa nähdä, jääkö mehitähti henkiin joulukoristeista selvittyään. Eipä ole kokemusta, mutta toivottavasti selviää.

Joulun säät ovat vaihdelleet vesisateesta kipakkaan pakkaseen. Jouluaattona meillä oli jopa maa valkoisena. Tämä kuusipuu tuli myös lahjaksi ja sen sisältämä vaalea glögi on kotoisin Hammaslahdelta, missä se sitten lieneekin. Glögi on saanut arominsa mustaherukan lehdistä. Lämpimikseni ja orastavaa flunssaa torjuakseni olen sitä hörppinyt. Koriste on minusta oikein hauska ja jouluinen.

Meillä on tapana miehen kanssa rakennella palapelejä jouluna. Kellarin seinät jo pullistelevat aiempien vuosien satoa. Tänä jouluna rakensimme peräti 1500 palan pelin. Kuva on Pariisin Montmartrelta ja se valmistui yllättävän nopeasti miniän avustuksella.

No, ei hätää. Joululahjaksi saatiin toinen, joten näpertämistä riittää vielä loppiaisenakin. Kuva saattaa olla edellistä haastavampi.

En oikein itsekään ymmärrä, miten olen palapeleihin hurahtanut. Homma vain koukuttaa ja rentouttaa, mutta ei sitä ympäri vuoden jaksaisi tehdä.

Pablo ei muuten yhtään tykkää palapeleistä. Onhan se äärimmäisen tylsää, että toiset kököttävät tuijottamassa jotakin kuvaa illasta toiseen. Varsinkin, kun koirapojan keväthormonit alkoivat jouluna hyrräillä ja ulkona olisi ollut niin mahdottoman hyviä hajuja.

Muuten Pablon joulu oli mukiinmenevä. Valitettavasti maanantaina alkavat taas pitkät päivät yksin, kun kaikki muut lähtevät töihinsä ja opiskeluihinsa.

Mutta ensin juhlitaan vuoden vaihtumista. Hyvää uutta vuotta Toimelan lukijoille!

Jouluvalmistelut loppusuoralla

Säät vaihtelevat, mutta joulu jolkuttelee lähemmäksi oli keli mikä hyvänsä. Olen nostatellut paitsi pullataikinaa, myös joulutunnelmaa pala kerrallaan. Yllä olevan palasen eli ovikranssin hain Hohde-Kukasta. Itse olen laiska värkkäämään piikkisiä kransseja ja tähän sain itse valita koristeetkin.

Kranssi näyttää katajalta, mutta tuoksusta ja näppituntumasta päätellen materiaali on jonkin sortin sypressiä. Kysyin kyllä kauppiaalta, mikä kasvi on kyseessä, mutta en enää kotiin päästyäni muistanut vastausta :).

Jotkut ulkokoristeetkin ovat niin kestäviä, että ne puolustavat vuosia paikkaansa. Tämä lahjaksi saatu pukkisydän on toivottanut tervetulleeksi Toimelaan ja useamman vuoden, eikä ole moksiskaan edes ilmastonmuutoksesta.

Vesisadetta ja surkeita kelejä voi surkutellan loputtomiin. Välillä äkkinäiset lämpötilan vaihdokset tuottavat myös kaunista. Yhtenä aamuna puut olivat saaneet luonnon kimallekoristeet, kun illan sadepisarat olivat jäätyneet pieniksi jääpalloiksi salamannopeasti. Tietysti ne myös sulivat nopeasti, mutta hetkestä on otettava kiinni.

Viikonloppu on vienyt monta askelta joulua kohti: Tortut, toskakakut ja laatikot paistettu, kotikalja käymässä, joulusiivous tehty, viimeiset joululahjat valmisteltu ja hirvenlihapyörykät paistettu. Kukkia on tarkoitus vielä hankkia amarylliksen ja hyasinttien kavereiksi.

Kyllä joulu tulla saa minun puolestani, ihan milloin huvittaa. Herkuttelukin on jo ajat sitten alkanut.

Joulutunnelmia

Joulu alkaa olla pulkassa ja uutta vuotta odotellaan. Toimelassa joulu sujui rauhallisesti lapsuudenkodissa vierailevasta jälkikasvusta nauttien. Myös vanhemman sukupolven kanssa tuli vietettyä joulua eri tavoin. Muistisairas vaari asuu ensimmäistä joulua hoivakodissa, mutta hänkin pääsi pyörätuolilla tapaninajelulle kotiin.

Kukkia meillä oli tänä vuonna tosi vähän. Edustakoon niitä valkoinen amaryllis. Lisäksi löytyy vaalenapunainen hyasintti ja koristeltuja minitulilatvoja. Kuopuksen allergiaoireiden vuoksi luovuimme kokeeksi aidosta joulukuusesta. Kun muovista piti lähteä hankkimaan, päädyin tekokuusten äärilaidalle eli valkoiseen muovikuuseen. Vihreät eivät mielestäni näyttäneet yhtään enempää aidoilta ja tämä valkoinen on jotenkin valoisa. Kaikkia se ei miellytä, mutta kompromissina se meni. Allergioita ei ole vielä näkynyt.

Tänä syksynä olen ollut sen verran kiireinen, että käsityöt ovat jääneet vähälle. Innostuin sentään väsäämään paperinarusta valokransseja. Itselle jäi ikkunaan punainen. Valkoiset päätyivät jälkikasvun jolulahjoiksi.

 

Joulun hauskin tervehdys oli poroksi naamioitu joulupöydän ruokaviini :). Kiitos siitä.

Antoisia välipäiviä blogivieraille.Ja tervetuloa Maatuska, uusi Toimelan seuraaja!