Joulun odotusta

Pikku hiljaa alan minäkin päästä kiinni joulun odotukseen. Jostakin syystä tunnelma on tänä syksynä antanut odottaa itseään.

Myyjäisistä tarttui mukaan tällä kertaa näin yksinkertainen ovikranssi. Päätin, että pieni on kaunista, krimunkramut jääkööt muille. Vihreää kaipaan ulos nyt, kun koko ajan on pimeä tai hämärä.

Kun ripustin ikkunaan vanhat ja perinteikkäät pajupallot, joissa iltaisin lostavat ajastetut jouluvalot, alkoi joulu jo vähän pilkistää.

Eilen sohjoisella päivälenkillä ilahduin kuin pieni lapsi lumiukosta, jonka joku oli käynyt pyörittelemässä rakkaille kotirannoilleni. Tänään ukko oli kellahtanut nurin. Liekö joku töytäissyt :(.

Vielä on pakko hehkuttaa valkoista marraskuunkaktusta. Että joku voikin tuhlata kukkiaan tässä pimeydessä. Kukkia makaa monta kerrosta päällekäin ikkunanlaudalla. Pitäisi olla kaktukselle parempi paikka, jossa oksat pääsisivät riippumaan ja kukat oikeuksiinsa.

Joulu on jo kahden viikon kuluttua ja katkaisee hienosti pimeän talven. Odotan innolla isoja lapsia juhlapäivien viettoon. Joulutunnelmaa hiipii Toimelaankin kuin varkain.