Ollako vai eikö olla kypsä?

Onnistuin kasvattamaan blogiarpajaisissa voittamistani siemenistä muutaman pienen munakoison (white egg). Jospa joku vielä kertoisi, milloin nämä ovat kypsiä. Onko hedelmien tarkoitus olla valkoisia vai keltaisia?

Yhden paistoin lihan lisukkeena uunissa. Se oli valkoinen ja niin pieni että melkein katosi paistuessaan. Ajan myötä munakoisot näyttävät muuttavan väriä, niistä tulee kirkkaan keltaisia. Ovatko siis syötäviä valkoisina ja ylikypsiä keltaisina vai miten se menee?

Samassa arvonnassa voitin myös chilin siemeniä (dorset naga black). En ole erityisesti chilinpurija ja siemenpussissa kerrottiin tämän olevan hyvin tulinen laji.

Mutta pitäisikö chilin olla vihreä vai onko se kypsä vasta muututtuaan suklaanruskeaksi? Vai onko ruskeakin välivaihe matkalla nimen mukaisesti mustaksi. Tässäpä on ihmettelemistä. Chili on joka tapauksessa hauska ruukkukasvi.

Munakoisoja ja paprika

Jestas! Ehdin jo muutama viikko sitten julistaa munakoison (white egg) kauniiksi, kukkivaksi huonekasviksi. Olin luopua toivosta, että kukista kehittyisi munakoisoja. Mutta mitäpä sanotte tästä?

Valkoinen muna ei ole peräisin kanasta vaan se kasvaa hitaasti, mutta varmasti minikasvihuoneessa. Ja viereisessä taimessa möllöttelee toinen saman moinen.

Kävi nyt sitten niin, että kasvihuoneessa taimet jäivät kooltaan pieniksi, mutta tekivät hedelmiä. Sisällä ikkunanlaudalla munakoiso sen sijaan venyi pituutta ja kukki komeasti violetein kukin, mutta toistaiseksi siellä ei näy hedelmiä. No, muutama kukinnon jämä on lupaavasti pullollaan, ehkäpä...

Jospa pölyttäjät ovat hoitaneet kasvihuoneessa hommansa kunniakkaasti. Sisällä ei minun pölytystoimistani ole ollut apua. Joksikin aikaa siirsin sisäkasvinkin ulos porraspäähän. Ehkä sielläkin alkaa syntyä vielä tulosta.

Chilillä (dorset naga black) asiat ovat toisinpäin. Kasvihuoneessa taimet eivät ole edistyneet juuri mihinkään sitten ulos siirron, eikä hedelmiä näy. Sisächili sen sijaan on lopultakin päättänyt tehdä yhden paprikan. Pienihän alku vielä on, mutta kyllä se taitaa kasvaa.

Eihän sitä tiedä, vaikka chilikin vielä innostuisi hedelmiä lisää kasvattamaan. Yritin lannoittaa ja pensselillä pölyttääkin. Nyt tarkkaillaan tilannetta. Kesää on vielä jäljellä.

Kesän hellimät kasvimaalla

Tämä kesä on todella hellinyt kasvimaata, kun on vain jaksanut kantaa viljelyksille vettä. Yltäkylläisen lämmön ja auringon kypsyttämää satoa on saanut kerätä lautaselle enemmän kuin on jaksanut syödä. Se on aina yhtä suuri ilo!

Punaiset tomaatit ovat kypsyneet jo pitkään, mutta lopultakin myös pienet, keltaiset Pear shaped yellow -tomaatit ovat alkaneet valmistua. Ne ovat kuin karamellejä. Voitin siemenet arvonnassa keväällä, joten tämä lajike on uusi tuttavuus. Mukava oli päästä maistelemaan.

Punaista Outdoor Girl -tomaattia on kasvattanut menestyksellä jo useampana vuotena. Se on aikainen ja helppo lajike.

Samassa arvonnassa voitin myös White Egg -munakoison ja Dorset naga black -chilin siemeniä. Näitä olen kasvattanut sekä sisällä ikkunanlaudalla että ulkona minikasvihuoneessa. Toistaiseksi molempien satonäkymät ovat heikot.

Chili kukkii sisällä ja näyttää kohtalaisen hyvinvoivalta, mutta kukista ei näytä syntyvän hedelmiä. Kasvihuoneessa chili ei edes kasva, kukkimisesta puhumattakaan. Siinä vain paikallaan jököttää, eikä tykkää yhtään elämästään. lmeisesti on liian kuumaa.

Munakoisolla sama juttu. Se toimii ihan hyvin ikkunanlaudalla koristekasvina. Liilat kukat ovat kauniit ja kasvi näyttää viihtyvän, mutta hedelmiä ei synny. Kasvihuoneessa munakoisokin nyyrysi pitkään tekemättä mitään, mutta nyt sielläkin on ruvettu kukkimaan.

Hedelmistä ei ole tietoakaan. Pitäisikö näitä jotenkin pölyttää, eivätkö pörriäiset hoida hommaansa?

Mansikat sen sijaan yllättävät iloisesti, kun harakoilta on estetty pääsy apajille. Joka aamu olen saanut mansikat puuron päälle ja reippaasti ylikin. Uusia kukkia tulee koko ajan. Vettähän nämäkin kaipaisivat, jotta kokoa tulisi. Mutta makeita ovat.

Minikasvihuone

Minäpä kokeilen nyt lavakauluksen päällä minikasvihuonetta! Tomaatin taimet ehtivät kasvaa sisällä niin pitkiksi, että ne oli pakko saada ulos. Kun kevään säistä ei koskaan voi tietää, päätin kokeilla tällaista muovirakennelmaa.

Ei ollut hinnalla pilattu. Kestävyydestä en osaa sanoa mitään, mutta kuuma siellä ainakin on. Kun säät yllättivätkin helteillä, on tätä telttaa saanut ahkerasti tuuletella aamusta iltaan. Jännä nähdä, miten köyhän naisena kasvari toimii!

Siirsin seinien suojaan sisältä myös kurkkua, munakoisoa ja chiliä. Tomaaatteja on kahta lajia. Punaisessa runkotomaatissa on jo raakileitakin. Keltainen kukkii, mutta kukista ei näytä kehittyvät hedelmiä.

Tomaatteja oli niin monta, että muutama roipake päätyi myös leikkimökin terassille ruukkuihin. Viime kesänä tässäkin kypsyivät tomaatit, vaikka kesä oli viileä ja sateinen. Ehkäpä nytkin. Kaiken varalta piti viritellä harsosuojaa, vaikka se ei kaunistus olekaan.

Hyötykasvirintamalla alkaa olla sen verran valmista, että nyt odotellaan vain satoa. Ja sadetta. Kaikki kuivaa ja multa pölisee. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni saanut kevään pölyistä allergiaoireita. Silmäluomet turpoavat ja punoittavat, vaikka syön allergialääkettä. Saisi tosiaankin vähän sataa, mutta yöllä ja vain silloin tällöin.

Munakoiso ja chilit

Sain kuningasidean ja päätin koulia yhden munakoison sisäkasvatukseen ikkunalaudalle, pienehköön saviruukkuun. Näytti kivalta, kunnes tulin vilkaisseeksi siemenpussia tarkemmin. Siellä luki, että kasvaa 120 cm korkeaksi. Jaahas, ei taida tässä ruukussa ja tällä ikkunalla onnistua.

Katsotaan miten rupeaa menestymään ja siirretään laveammille kasvumaille, jos tarve vaatii. Eteläikkunalla munakoiso saa ainakin kaiken mahdollisen valon ja auringon. Varsinkin kun oikealla on iso ikkuna myös länteen.

Munakoison vieruskavereiksi pääsivät pikkuriikkiset chilit. Näiden luulisi mahtuvan tuossakin elämään. Ja ainahan ruukut voi tarpeen tullen nostaa pihalle, kun kelit lämpenevät.

Vielä on puoli metriä lunta, joten kiirettä ei taimilla olisi. Helpostihan nuo sisällä kuvittelevat kesän tulleen ja rupeavat kasvamaan mittaa. Otetaanpa rauhallisesti siellä!

Taimikatsaus

Taimien kasvu edistyy hitaasti, mutta varmasti. Tässä tomaatteja. Edessä keltaisia, takana punaisia.

Siemenet itivät hyvin ja koulin taimista tiitterimmät reilu viikko sitten. Toistaiseksi niillä näyttää menevän kohtalaisen hyvin.

Chilit (oikealla) ja munakoisot kylvin samana päivänä tomaattien kanssa, mutta ne itivät huomattavasti hitaammin. Sieltä ne kuitenkin puskevat ja ovat pian koulimisvaiheessa.

En tiedä mitä näille lopulta teen. Molemmat varmaan kaipaisivat kasvihuonekasvatusta, mutta kasvihuonettahan Toimelassa ei vieläkään ole. Ehkä yritän kasvattaa chilit sisällä ja munakoisot suojattuina ulkona. Voitin siemenet arpajaisista ja halusin joka tapauksessa kokeilla mitä niistä tulee.

Begonian mukulat edistyvät vinttikamarin ikkunalla mukavasti. Tämä on suurin yksilö. Alkaa jo näyttää lajiltaan, vai mitä? Kirjavan begonian lehden voi tunnistaa.

Gloxinioissa ei ole vielä mitään kuvattavaa, valitettavasti. "Vilpolan" ikkunanlaudalla riittää päivisin aurinkoa ja valoa, mutta yöpakkaset pitävät ikkunanlaudan sen verran viileänä, että mukuloiden kasvu ei juuri edisty. Odottelen rauhassa.

Ensimmäiset kylvöt tehty

Siementen kylväminen alkoi Toimelassa lauantaina 3. maaliskuuta. Tästä se lähtee. Ulkona hohtavat vielä hanget korkeat nietokset ja meressä on 60 cm jäätä, mutta aurinko paistaa ja päivät pitenevät vauhdilla. Ihan kohta on kesä, uskokaa pois!

Aloitin näistä, paljon esikasvatusaikaa vaativista lajikkeista: Punainen runkotomaatti Outdoor Girl, keltainen tomaatti Pear Shaped Yellow, munakoiso White Egg ja chilipippuri Dorset Naga Black.

Punaisen tomaatin siemenet olivat viimevuotista jäännöstä, toivottavasti itävät. Muut siemenet voitin vastikään arvonnassa. Enpä olisi munakoison tai chilin siemeniä varmaan tullut itse ostaneeksi. Mielenkiintoista seurata, mitä näistä syntyy.

Kun pari viikkoa sitten vaihdoin huonekasveille multaa, jäivät nämä kolme aloen poikasta lojumaan vesipurkkiin. En raaskinut niitäkään hävittää, vaan istutin multaan samalla, kun kylvin siemenet. Jostakin nuokin varmaan paikkansa löytävät. Aloe on niin mahdottoman kova poikimaan.

Arpaonni suosi

Yhden käden sormilla ovat laskettavissa kerrat, jolloin arpaonni on minua elämäni aikana suosinut. Silti osallistun harvakseltaan arvontoihin. Yllätys olikin mieluisa ja suuri, kun voitin Tarjan Parasta aikaa -blogin arvonnasta siemeniä!

Kirjekuoresta löytyi Pear shaped yellow -tomaattia, erittäin vanhaa lajiketta, jonka luvataan tuottavan valtavan määrän keltaisia pikkutomaatteja sekä White Egg -munakoisoa ja Dorset Naga black -chilipippuria. Tuo chilipippuri on pussin mukaan yksi maailman tulisimmista, hui!  Hedelmiä kerätessä pitää ohjeen mukaan käyttää käsineitä.

Kaikki ovat minulle uusia tuttavuuksia. Jokohan nyt joutuu lähtemään kasvihuoneen ostoon. Ainakaan munakoiso tai chilipippuri eivät menestyne avomaalla. Hmm, jokin järjestely on tehtävä, että pääsee näitä kokeilemaan. Tai chilipippuri ehkä menestyisi myös sisällä ikkunanlaudalla.

Mielenkiintoisia aikoja on tulossa, mutta vielä ei siltä näytä. Elämme sydäntalvea, lunta ja pakkasta riittää. Kiitos joka tapauksessa Tarjalle!

Satoa hyötymaalta

Kesä on jo pitkällä. Sipulit alkavat olla nostokunnossa ja monenlaista satoa on maisteltu. Kuvassa olevaa keltaista kesäkurpitsaa emme vielä ole maistaneet, mutta sen vihreää "serkkua" on syöty senkin edestä.

Myös avomaankurkkuja tulee mukavasti ja ne maistuvat todella makoisilta suoraan maalta noukittuina. Avomaankurkkuun tuleekin helposti kitkerä maku, jos seisottaa jääkaapissa pitempään.

Piti ottaa oikein tällainen "ruokakuva", ennenkuin laitettiin kurpitsa grilliin ja kurkku salaattiin. Vihreät kesäkurpitsat kasvavat tosi isoiksi. Avomaankurkku on tässä muuttunut vihreästä kellertäväksi, mutta makua se ei haitannut.

Munakoisolla on huonompia uutisia. Se taitaa olla menetetty tapaus. Alkukesän taimi voi oikein hyvin ja kukki kauniisti. Pidin pitkään harsoa sen päällä, kun munakoiso kuulemma vaatii kasvaakseen parinkymmenen asteen lämpöä. Kun säät lämpenivät, jätin harson pois ja tässä tulos. Olisivatko yöt olleet sittenkin liian viileitä vai onko joku tauti iskenyt? Veden puutteestä tämä ei johdu. 

Tulipa kokeiltua. Etukäteen oli tiedossa, että munakoiso tarvitsisi kasvihuoneen. Elättelin ehkä turhia toiveita vuosisadan hellekesästä...

Katsaus kasvimaalle

Nytpä on aika kääntää katse kasvimaalle ja kurkata harsojen alle, mitä myrskyt ja sen jälkeiset aurinkoiset päivät ovat saaneet aikaan. Aloitetaan kuitenkin vaatimattomimmasta päästä. Ruosipuli kukkii oikeastaan parhaimmillaan kuin paraskin kukkanen.

Iloisin yllätys löytyi harson alta. Patiokurkku oli katkennut myrskyssä ja nahistunut, mutta munakoiso on vastoin kaikkia ennakko-odotuksia selvinnyt hyvin ja kukkii! Eihän sitä tiedä, ehtivätkö koisot syötäviksi saakka, mutta hyvältä näyttää.

Kesäkurpitsa on kasvattanut jättimäiset lehdet ja kukkii suurin keltaisin kukin. En kyllä muista, oliko tämä keltainen vai vihreä vai miten päin se  meni. Mutta hyvin pyykii kesäkurpitsoilla. Ensimäista kertaa kasvatan ja olen luottavainen, että satoakin saadaan.

Takaa pilkottavat porkkanarivit. En viitsi harventaa, joten kylvän aina nauhassa siemenet. Joinakin vuosina itäminen on ollut heikkoa, mutta nyt iti hyvin.

Mikäs se siellä möllistelee? No kymmensenttinen avomaakurkku. Nämä ovat varmaan jo liiankin kauan kärvistelleet harson alla, vähempikin lämpö olisi riittänyt.

Salaatin ja tillin laatikossa alkaa olla ahdasta, eikä etanoista tietoakaan! Se on kesän paras uutinen, että viime vuoden etanainvaasio näyttää olevan taakse jäänyttä elämää. Tai ehtiihän sitä vielä heinäkuussakin. Olen kyllä istuttaessa jo levitellyt Ferromolia etanoita vastaan.

Sipuleista ehtisi varmaan kasvattaa toisenkin sadon samassa laatikossa tälle keväälle. Niin hyvältä näyttää kasvu. Olen ennenkin huomannut, että sipuleita eivät koleat säät tai myrskyt häiritse, eikä toisaalta pieni kuivuuskaan.

Ja mansikanmöllykät alkavat olla jo aika isoja, kun vielä punastuisivat ja säästyisivät harakan suulta.

Puikulaperuna ei koolla tai varrenmitalla komeile, eikä nopeudellakaan kisaa. Mutta hyvässä kasvussa on, eiköhän siitäkin syötävää loppukesästä saada.

Tämähän alkaa näyttää suorastaan lupaavalta. Mukava, että ei ole tullut turhaan pakerrettua hyötymaalla. Täytyy tunnustaa, että peruna on täysin miehen hoivissa ja kasvimaan rikkaruohottomin paikka tänä kesänä.

Hyötymaa, osa 2: Yltiöoptimismia

Sanonta kuuluu: pessimisti ei pety. Kääntäen: optimisti pettyy varmasti. Ainakin pelkään pahoin.

Viime viikonloppuna kävin hamstrausreissulla puutarhan tungoksessa. Viimeinen kasvatuslaatikko odotti muhevine multineen taimia ja niitähän tuli. Ostin avomaankurkkua (Harmonie), patiokurkkua, keltaista (Gold Rush) ja vihreää (Zucchini Diamant) kesäkurpitsaa ja huippuna munakoison (Patio Baby) taimen. Oikein itsekin hämmästyin, kun sen kotona laatikosta kaivoin.

Että oikein munakoiso! Tarvitsee näemmä +20 astetta ja kasvihuoneen. Pitäisi tulla vuosisadan kesä, että saisin avoviljelmältäni kerätä munakoisoja.

Miehelle yritin esittää, että munakoiso kaipailisi kasvihuonetta. Tässä tulos. Maalitahrainen hallaharso saa nyt kelvata.

Toistaiseksi taimet voivat erinomaisesti harson alla. Johtunee kuitenkin käsittämättömän lämpimistä säistä, joista viikon verran olemme saaneet täälläkin nauttia. Saapas nähdä mitä tapahtuu, jos ja kun sääennusteet viikonvaihteen hyytävistä keleistä toteutuvat.

Luonto on uskomaton. Ensin tuntui, että kaikki kasvit ovat joko kuolleet talven aikana tai niiden kasvu junnaa kylmyydessä. Kun helle alkoi, kasvu suorastaan räjähti. Nyt aika kuluu pihalla ja ikkunassa ihmetellen.

Miten syreenitkin voivat jo täällä kukkia, kun yleensä juhannuksena niistä nautiskellaan? Ja raparperi pitäisi kiireesti säilöä. Sekin kukkii yhtä aikaa morsiusangervojen kanssa.

Mansikan taimet olivat niin kitukasvuisia kovan talven jäljiltä, että kyllästyin odottamaan niiden virkoamista ja hain uudet. Voila: Nyt mansikkakin kukkii! Kohta maistellaan remontoivan lajikkeen lupaamia marjoja koko kesä.

Pari viikkoa sitten kylvetyt salaatit, tillit, porkkanat ja siemenkukat ovat komeassa kasvussa. Sipulin istukaisista puhumattakaan. Voi tätä kasvun ihmettä taas kerran.

Lupaan lopettaa kasvimaan hehkutuksen vähäksi aikaa. Olen vain niin onnellinen, kun saimme sen tänä keväänä uuteen, siistiin kuosiin.

Sen verran haipakkaa on viimeisen viikon aikana pitänyt pihalla, että en ole tietokoneen ääreen iltaisin ehtinyt. Monenlaista raportoitavaa olisi mielessä ja kamerassa, mutta vuorokauden tunnit loppuvat kesken. 

Sadepäivää odotellaan, minä ja kuivuvat kasvustot.

Ps. Omenapuutkin kukkivat. Miten tämän kaiken ehtii havaita ja nautiskella?