Vielä jaksaa...osa 2

Kasvukausi ei suinkaan ole ohi, vaikka syyskuu on kääntynyt loppupuolelle. Tomaattisato jatkaa kypsymistään minikasvihuoneessa. Punaiset runkotomaatit kypsyvät jo aika hitaasti, vaikka isoja raakileita on vielä paljon.

Pienet keltaiset sen sijaan saavat väriä pintaansa hetkessä. Joka päivä käyn keräämässä pari kourallista kypsiä herkkuja. Niitä näyttää vain riittävän. Osa jää todella minikokoisiksi, mutta suurin osa on juuri suuhun sopivia. Todella makoisa ja sastoisa lajike tämä Pear shaped yellow.

Mutta jos nälänhätä uhkaisi, kasvattaisin ehdottomasti kesäkurpitsaa. Aivan hurja sato tänä vuonna kahdesta taimesta. Luulin jo, että hedelmien tulo tyrehtyi ja annoin huvikseni viimeisen kasvaa jättikokoon (3,2 kg ja 48 cm). Se kasvoi aika puisevaksi, ei ollut enää syötävän hyvää.

Kelien jatkuessa suotuisina kurpitsa on alkanut jälleen kukkia ja kasvattaa hedelmiä. Nyt löytyy taas sopiva kokoisia syötäväksi. Alka jo kyllästyttää kurptsan syönti.

Yksi työkaveri joskus sanoikin, että kesäkurpitsaa ei voi monta siementä kylvää, ellei halua hukkua kurpitsoihin. Näin on.

Tuoretta hernettä

En ole moneen vuoteen kasvattanut hernettä, vaikka se on kiitollinen ja helppo puutarhan hyötykasvi. Herneenpalot ovat monen herkkua, mutta meillä niistä ei oikein kukaan ole koskaan välittänyt. Herneen kasvattaminenkaan ei sen vuoksi ole innostanut.

Tänä keväänä päätin kuitenkin kylvää kokeeksi kasvulavaan yhden rivin hernettä. Lähinnä oli ajatus harrastaa viljelykiertoa ja maan parannusta, mihin herne ja muut palkokasvit ovat omiaan.

Hyvin herne kasvoikin. Kukki komeasti ja teki myös kohtalaisesti satoa. Keräsin kaikki talteen. Eihän sitä paljon tullut, mutta jotakin kuitenkin kertyi laariin.

Kävi mielessä, että ei herneenkasvattajan urakaan mikään helppo olisi, jos siitä pitäisi leipä saada. Onneksi ei tarvitse, vaan huvikseni kaivelin herneitä palkojen sisältä astiaan.

Mutta mitä herneistä sitten tekisi, kun en mikään herneensyöjä ole. Hernekeitosta en ole koskaan välittänyt. Mikä neuvoksi?

Netti on pullollaan tuorehernekeiton ohjeita. Kokeilin yhtä. Yritti-kasvisliemessä keitetyt herneet soseutettiin, lisäsin creime fraichea ja vähän kinkkuakin heitin joukkoon.

Ensimmäisellä keittokerralla herneet olivat vielä pieniä ja pehmeitä. Keitto syntyi käden käänteessä ja siitä tuli herkullista. Ei muuten maistunut ollenkaan tavalliselle hernekeitolle, joka on inhokkiruokaani.

Toisen kerran keitin samalla ohjeella keiton, kun herneet olivat jo pulleita ja kovia. Lopputulos muistutti huomattavasti enemmän perinteistä hernekeittoa sekä koostumukseltaan että maultaan. Ei niin minun mieleeni, mutta mies tykkäsi toisesta versiosta enemmän.

Tuorehernekeitosta voisi tulla uusi lempiruokani, siis siitä pienistä ja pehmeistä herneistä keitetystä.

Kesän hellimät kasvimaalla

Tämä kesä on todella hellinyt kasvimaata, kun on vain jaksanut kantaa viljelyksille vettä. Yltäkylläisen lämmön ja auringon kypsyttämää satoa on saanut kerätä lautaselle enemmän kuin on jaksanut syödä. Se on aina yhtä suuri ilo!

Punaiset tomaatit ovat kypsyneet jo pitkään, mutta lopultakin myös pienet, keltaiset Pear shaped yellow -tomaatit ovat alkaneet valmistua. Ne ovat kuin karamellejä. Voitin siemenet arvonnassa keväällä, joten tämä lajike on uusi tuttavuus. Mukava oli päästä maistelemaan.

Punaista Outdoor Girl -tomaattia on kasvattanut menestyksellä jo useampana vuotena. Se on aikainen ja helppo lajike.

Samassa arvonnassa voitin myös White Egg -munakoison ja Dorset naga black -chilin siemeniä. Näitä olen kasvattanut sekä sisällä ikkunanlaudalla että ulkona minikasvihuoneessa. Toistaiseksi molempien satonäkymät ovat heikot.

Chili kukkii sisällä ja näyttää kohtalaisen hyvinvoivalta, mutta kukista ei näytä syntyvän hedelmiä. Kasvihuoneessa chili ei edes kasva, kukkimisesta puhumattakaan. Siinä vain paikallaan jököttää, eikä tykkää yhtään elämästään. lmeisesti on liian kuumaa.

Munakoisolla sama juttu. Se toimii ihan hyvin ikkunanlaudalla koristekasvina. Liilat kukat ovat kauniit ja kasvi näyttää viihtyvän, mutta hedelmiä ei synny. Kasvihuoneessa munakoisokin nyyrysi pitkään tekemättä mitään, mutta nyt sielläkin on ruvettu kukkimaan.

Hedelmistä ei ole tietoakaan. Pitäisikö näitä jotenkin pölyttää, eivätkö pörriäiset hoida hommaansa?

Mansikat sen sijaan yllättävät iloisesti, kun harakoilta on estetty pääsy apajille. Joka aamu olen saanut mansikat puuron päälle ja reippaasti ylikin. Uusia kukkia tulee koko ajan. Vettähän nämäkin kaipaisivat, jotta kokoa tulisi. Mutta makeita ovat.

Hedelmäsatoa nuuskimassa

Heinäkuun alkupuolta elellään, mutta syksyn merkit alkavat näyttäytyä. Vai mitä tuumitte koristeomenapuu sallan satonäkymistä? Eikö näissä ole jo hiukan syksyn tunnelmaa? 

Kaunista, mutta haikeaa. Kesä kuluu niin mahdottoman nopeasti.

Makamikin raakileet näyttävät kirsikoilta. Valmiina makamikin hedelmät ovat kirkkaanpunaisia ja pahanmakuisia. Ne eivät kelpaa edes linnuille. Makamik on kuitenkin vaaleanpunaisin kukin kukkiessaan aivan upea. Kukkien vuoksi sitä kannattaa istuttaa puutarhaan.

Pieni kirsikkapuun alkumme kukki tänä keväänä runsaammin kuin aiempina vuosina. Kaikki kukat  eivät päätyneet hedelmiksi asti. Kyllä siellä silti jokunen kirsikkanraakilekin on!

Kesä kuluu pihaa kierrellessä ja kasvua seuratessa. Syksy on nopeammin kuin uskoisi, vaikka toisin toivoisi.

Harakka vahtii mansikoita

Mansikkamaa kaipaa lannoitusta ja uusimistakin kasvettuaan katteen alla niine hyvineen muutaman vuoden. Löytyy sieltä sentään muutama marja, joilla saa suun makeaksi.

Tai sitten ei saa, mikäli tämä herra saa päättää. Pihallamme asustelee lihava harakka, jolta joku on vienyt pyrstösulat. Olemme odottaneet, kasvavatko tilalle uudet. Toistaiseksi harakka tepastelee kuin pingviini vajavavaisen pyrstönsä kera.

Mansikkamaata harakka kuitenkin vahtii silmä kovana. Kyllästyin puoliksi syötyihin marjoihin ja hilasimme viimekesäisen suojan mansikkapenkin päälle. Vaikka siellä ei runsas sato olekaan tulossa, haluan se kuitenkin itse syödä.

Siinäpä harakalla on miettimistä, uskaltaisiko pitsiverhon alle mennä. Viime vuonna se ei ainakaan uskaltanut. Sain itse syödä marjat.

Myös karviaisten sato on jo pitkälle kehittynyt. Vielä ovat marjat kovia, mutta kypsyvät koko ajan. Toivottavasti tämän viikon vesisateet kasvattavat myös karviaisten kokoa.

Maurin makea vadelma on kukkinut runsaasti ja karttejakin on ihan terttuina. Mutta kameran linssin läpi huomasin, että vadelmankarteissakin on kutsumattomia vieraita. Muurahaiset näyttävät niissä kuljeskelevan. En tiedä imevätkö jo tuossa vaiheessa marjoista jotain vai vasta marjojen kypsyttyä. Joutaisivat pysyä muuaalla, mokomat!

Pitää käydä tutkimassa, onko luonnonvadelmaa tulossa yhtä runsaasti kuin puutarhavadelmaa. Viime vuonna luonnonvadelmia tuli hyvin ja marjat olivat puhtaita.

Jännitän, ehtiikö mustikka kypsyä lomani aikana. Olisi mukava, jos ehtisi. Vielä näyttävät mustikat Toimelan leveysasteilla aivan vihreiltä.

Minikasvihuoneen ja hyötymaan kuulumiset

Tomaatit eivät ole erityisen innostuneita keväällä hankkimastani minikasvihuoneesta. Kyllä sieltä on joka päivä saatu lautaselle tomaatti tai pari, mutta lehdet näyttävät kovin käppyräisiltä ja pilkullisilta. Tämähän on oikeastaan muoviteltta, jossa kosteusolosuhteet ja ilmanvaihto ovat varsin puutteelliset.

Eipä sillä sinänsä väliä, miltä lehdet näyttävät. Pääasia, että muutama tomaatti tulee. Punainen tomaatti on aikainen lajike, josta on tosiaan jo korjattu satoa. Pienet keltaiset sen sijaan näyttävät kypsyvän hitaasti.

Munakoiso ja chili kasvavat sisällä eteläikkunalla paremmin kuin minikasvihuoneessani. Niissä on vain kukkia, hedelmiä ei ainakaan vielä näy.

Esittelin minikasvihuoneen hankintaa keväällä täällä. Taitaa muuten olla kertakäyttöinen tämä hankintani. Ohut muovi ratkeilee samoistaan tuulessa.

Kasvimaa on muuten tänä kesänä kasvanut yllättävän nopeasti, kun alkuun on päässyt. Normaalisti meillä kasvaa puikulaperunaa tuossa etualalla, mutta tänä vuonna peruna siirrettiin kasvimaan reunaan ja tilalle heittelin kukansiemeniä. Ainakin ruiskaunokki työntyy voimalla.

Huvittavaa kyllä, mutta voroviljelystämme huolimatta kukkarivistöjen seassa kasvaa myös perunaa. Talvi oli leuto ja viime vuonna maahan jääneet muutamat perunat ovat itäneet itsekseen. Näköjään monivuotinen kasvi tuo perunakin...

Kesäkurpitsan taimia laitoin kasvulaatikkoon herneen viereen kaksi. Kukkivat mahdottomasti ja satoakin taitaa kohta olla lautasella. Kesäkurpitsa on yksi kiitollisimmista hyötytarhassa viljeltävistä lajeista.

Myös sipuli on jo syötävää ja se voi erittäin hyvin. Hyvää ja mietoa lajiketta, ei tule itku silmään tätä pilkkoessa.

Kylvin myös salaattisekoituksia ja rucolaa. Enpä muista, koska olisin saanut syödä näin puhtaita salaatinlehtiä. Kukaan ei ole ehtinyt niitä nakerrella ennen minua tänä kesänä!

Tillikin on vielä voimissaan ja rehevää. En tiedä mikä meidän maassa on vikana, mutta useimmiten tillini nyykähtää alkuinnostuksen jälkeen, kellastuu ja näivettyy. Saapas nähdä, olisiko tämä kesä poikkeus myös tillin suhteen. Toivottavasti.

Hyötymaalla siis toistaiseksi kaikki hyvin. On palkitsevaa keräillä oman maan satoa lautaselle. Muutaman päivän lämmin sade ovat tehneet tehtävänsä.