Tai sitten ei saa, mikäli tämä herra saa päättää. Pihallamme asustelee lihava harakka, jolta joku on vienyt pyrstösulat. Olemme odottaneet, kasvavatko tilalle uudet. Toistaiseksi harakka tepastelee kuin pingviini vajavavaisen pyrstönsä kera.
Mansikkamaata harakka kuitenkin vahtii silmä kovana. Kyllästyin puoliksi syötyihin marjoihin ja hilasimme viimekesäisen suojan mansikkapenkin päälle. Vaikka siellä ei runsas sato olekaan tulossa, haluan se kuitenkin itse syödä.
Siinäpä harakalla on miettimistä, uskaltaisiko pitsiverhon alle mennä. Viime vuonna se ei ainakaan uskaltanut. Sain itse syödä marjat.
Maurin makea vadelma on kukkinut runsaasti ja karttejakin on ihan terttuina. Mutta kameran linssin läpi huomasin, että vadelmankarteissakin on kutsumattomia vieraita. Muurahaiset näyttävät niissä kuljeskelevan. En tiedä imevätkö jo tuossa vaiheessa marjoista jotain vai vasta marjojen kypsyttyä. Joutaisivat pysyä muuaalla, mokomat!
Pitää käydä tutkimassa, onko luonnonvadelmaa tulossa yhtä runsaasti kuin puutarhavadelmaa. Viime vuonna luonnonvadelmia tuli hyvin ja marjat olivat puhtaita.
Jännitän, ehtiikö mustikka kypsyä lomani aikana. Olisi mukava, jos ehtisi. Vielä näyttävät mustikat Toimelan leveysasteilla aivan vihreiltä.
