lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kurkkua, tomaattia ja rucolan reikiä




Innostuin kokeilemaan amppelikurkkua. Sepäs vasta vaikuttaakin satoisalta ja kiitolliselta lajikkeelta! Ensimmäiset kurkut ovat jo syötävän kokoisia, vaikka kasvi on säiden armoilla vanhan leikkimökin verannalla. En ole vielä maistanut, mutta kurkut ovat kuulemma makoisia.

Ensimmäiset tomaatitkin ovat minikasvihuoneessa ehtineet jo muhkeiksi raakileiksi. Kylvin kolmen eri lajikkeen siemeniä, mutta vasta punaiset runkotomaatit ovat ehtineet hedelmiksi asti. Olen luottavainen, että muutkin vielä kasvattavat satoa, kun kesä joutuu.

Ostin puutarhalta paprikan taimen. Ensimmäiset raakileet ovat nyrkin kokoisia ja vihreitä. Minulla ei ole mitään käsitystä, minkä värisiä näistä pitäisi tulla. Ovatko kenties vihreitä, punaisia vai keltaisia...Odotellaan ja katsellaan.


Kesäkurpitsa on aina yhtä varma tapaus. Kukkaa ja satoa pukkaa tasaista tahtia.


Rucolasta tykkää näköjään joku muukin kuin minä. Ja se joku on minua nopeampi. Jokainen lehti on rei'itetty. Vieressä kasvaa kolmen sortin salaattiseosta, mutta se ei rei'ittäjille kelpaa.


Tavallinen sipuli menestyy Toimelan kasvimaalla hyvin. Ensimmäistä kertaa kylvin myös purjoa tänä keväänä. Ilokseni se iti hyvin suoraan kasvimaalle kylvettynä. Taimet ovat vielä pieniä, mutta eivätköhän nuo tuosta vahvistu.

torstai 27. kesäkuuta 2019

Lamohietakirsikka ei selvinnyt talvesta


Pettymyksiä riittää. Vuosi sitten elokuulla istuttelin suurin odotuksin etupihalle, entiseen saniaispenkkiin pikkupuita ja kuunliljoja. Valitettavasti kaksi vartettua lamohietakirsikkaa paleltui talvella ja jouduin kaivamaan ne keväällä ylös penkistä.

En raaskinut heittää kuolleita puita pois, kun ne olivat niin kivan näköiset talvella jouluvaloilla koristettuina. Rangat saavat toimittaa valopuun virkaa myös ensi syksynä.


Lamohietakirsikoiden keskelle istutettu pikkusyreeni sen sijaan selvisi talvesta ja pohjoisen viimoista. Niinpä päätin korvata reunoilla olleet lamohietakirsikat samanlaisilla pikkusyreeneillä. Jos ne kerran tuossa paremmin menestyvät, niin olkoot syreeniä. Vaikka pihalla on kyllä erilaisia syreeneitä jo niin paljon, että tuoksu välillä meinaa ylittää kestokyvyn. Tämä pikkupuu on kuitenkin ihan oma lukunsa.

Lamohietakirsikat olivat syksyllä istutusvaiheessa voimallisia ja näyttivät hyviltä, mutta koskaan ei voi tietää mikä menestyy. Jos veikata olisi pitänyt, olisin veikannut syreenin paleltuvan ennen lamohietakirsikoita.

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Kevätkesän päivitys 2


Keväällä lumien sulamisen aikaan harmittelin toisen alppiruusuni kohtaloa. Sen lehdet ja nuput olivat kuivaneet ruskeiksi, mutta pientä elonmerkkiäkin näkyi. Sain teiltä lukijoilta runsaasti kannustusta ja toivo heräsi. Annoin alppiruusuni rauhassa elpyä ja se jäi kuin jäikin henkiin.

Toinen puoli jopa kukki ja toisenkin puolen oksat ovat vihreät ja työntävät uusia lehtiä! Tilanne ei siis ole lainkaan toivoton.

Kiitos teidän, en keväällä hävittänyt tätä muotopuolta. Kasvit ovat yllättävän sitkeitä. Eihän sitä tiedä, vaikka tämäkin taas ensi keväänä loistaa kaverinsa lailla.





Vieressä toinen Marjatan alppiruusu nimittäin hehkui kaverinkin puolesta. Kukkia ei ole koskaan ollut yhtä paljon ja se selvisi talvesta täysin vihreänä ja hyvissä voimissa. Ehkä kylmä pohjoisen puhuri meinasi vieruskaverin viedä mennessään. Onnneksi ei ihan onnistunut.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Kevätkesän päivitys


Juhannus alkaa olla paketissa. Keskikesän juhla sujui meillä äärettömän rauhallisesti ja mukavasti. Aattona oli upea rantasaunakeli, mutta juhannuspäivänä tuli ukkosmyrsky. Sen jälkeen onkin tuullut ja kovaa. Mutta tänään ei sentään enää satanut ja sain kasvimaasta kitkettyä rikkaruhot.

En tiedä mikä tässä alkukesässää on mättänyt, mutta en ole juuri ehtinyt blogia päivitellä. Ehkä olen vain vanhemmiten hidastunut. Toisaalta en ole jaksanut pihallakaan puuhastella yhtä suurella innolla  kuin aikaisempina kesinä, jonkinlainen turnausväsymys on iskenyt.

Ihmettelette varmaan, miksi postaan juhannuksena tulppaaneja. No, kun kevät tuli hitaasti ja ajattelin, että tulppaanit eivät tänä keväänä erityisemmin loistaneet. Mutta nousihan niitä lopulta jonkin verran.

Kukinta on toki ohi, mutta tuleville vuosille muistin virkistykseksi laitan muutaman tulppaanikuvan. Toivottavasti kestätte vielä keskikesällä katsella niitä. En ole merkinnyt muistiin tulppaanien lajikkeita ja nyt niitä onkin kertynyt pihalle sekalainen lajitelma eri vuosilta. Siinähän kukkivat ja eri väreissä leiskuivat.







Kuvia olen räpsinyt pitkin kesää, mutta vasta juhannuksena tuli istuttua koneelle niitä katselemaan. Päivittelen lisää lähipäivinä. Muuten, viimeiset sipulikukat - tilaajalahjana tulleet freesiat - ovat vasta nupuillaan!

torstai 6. kesäkuuta 2019

Hyötymaan kevätpuuhien kimara


Minullahan ei vieläkään ole kunnollista, oikeaa kasvihuonetta. Eikä tule täksi kesäksikään. Sen sijaan kokeilin viime kesänä muovista minikasvaria lavakauluksen päällä. Hyvin sielläkin tomaatit kasvoivat.

Kasvihuone ei paljon maksanut ja kertakäyttötavaraa se olikin. Syksyllä sai kerätä auringon haurastamat muovit roskiin. Mutta viime kesänä menestyksestä innostuneena tilasin hyvissä ajoin täksi kesäksi uuden samanlaisen. Mökki pystyyn ja kasvit kehiin vain.




Maanmuokkauksen ja mökin pystytyksen jälkeen näytti tältä. Ei muuta kuin istutuspuuhiin. Mökki tuettiin muuten viime kesästä viisastuneina tiilisikivillä ja laattakivillä tuulisten säiden varalta. Ja tarpeen olikin.



Myös tomaatintaimeni kasvoivat tänä vuonna valitettavan pitkiksi hoippuroiksi. Kokeilin kuitenkin siirtää ne jo pari viikkoa sitten minikasvihuoneeseen ja toistaiseksi ne ovat siellä menestyneet. Tämä kuva on istutuspäivältä.

Viereisessä lavakauluksessa kasvavat kesäkurpitsat eivät mitoilla komeile. Mutta ehkä ne siitä vielä innostuvat.



Sipulille laitoin hallaharsosta tunnelin ihan räkättirastaiden ja harakoiden vuoksi. Ne nimittäin luulevat istukassipuleita matosiksi ja nykkivät sipulit maasta. Harson alta puuha on hankalampaa.

Pieni mansikkamaani meni tänä keväänä uusiksi. Tavallisten mansikoiden lisäksi istutin pari kuukausimansikkaa. Niistä saa syötävää nopeasti ja satokausi kestää koko kesän.

Porkkana- ja kesäkukkapenkkeihin levittelin jälleen kuorikatetta, vaikka se ei varmaan paras mahdollinen kateaine tähän olekaan. Olen kuitenkin huomannut, että kate helpottaa kasvimaan hoitoa. Ei tarvitse rikkaruohoja kitkeä ja kastelussakin pääsee vähemmälle.

Mietin, että sopisikohan merenrantaan kevällä ajautuva edellisen kesän meriheinä kasvimaan katteeksi? Sitä riittää ja toisaalta se on jo valmiiksi aika lailla maatunutta. Säkitin muutaman jätesäkillisen ja ajattelin kokeilla salaatille ja sipulille myöhemmin. Onko jollakin kokemuksia?

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Balkaninvuokko


Pahasti likinäköisenä minun piti oikein hieraista silmiäni, kun yhtenä kevätpäivänä bongasin kukkapenkin laidasta sinisiä, pikkuriikkisiä tähtösiä. Mitä ihmettä tuossa kasvaa?

Likinäön lisäksi minua vaivaa ilmeisesti myös pätkittäin palaileva muisti. Kun oikein mietin, muistin, että taisin minä pimenevässä syysillassa jotakin kivennäköisiä kökkäreitä tuonne multiin työnnellä. Kellot soivat, että joku vuokko se taisi olla.

Ja niin olikin. Kun aikani googlettelin kuvia, niin löytyihän tuo tähtönen sieltä: Balkaninvuokko. Mättäinä leviävä reunuskasvi, joka kukkii sinisenliiloin, valkoisin ja vaaleanpunaisin kukin.

Eipä mitään, tervetullut olet Toimelaan balkaninvuokko! Leviä rauhassa penkinreunaan.

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Sitkeimmistä sitkeimmät orvokit


On pakko ihailla pikkuorvokkien sitkeyttä. Mistä ihmeestä näitä oikein putkahtelee itsekseen talven jälkeen? Pation laattakiven sementtisaumoista...



Perennapenkistä kuin riviin istutettuina...



Kuivana viime kesänä keltaiseksi palaneelta nurmikolta. Miten nämä kasvavat sammaleen seassa, kun nurmikko kärsii pälvikaljusta?

Kauniitahan orvokit ovat, mutta kaikkia ei voi ruohonleikkurilla kiertää eikä säästää. Harmillista sinänsä. Joskus tuntuu, että orvokit viihtyvät paremmin aivan jossain muualla kuin siellä, mihin ne istutetaan.



Mutta kukka kuin kukka. Pääasia, että on kukkia ja nämä kaverit näyttävät ehtivän jokaiseen kukkaan. Kevätvuohenjuuri on erityisen suosittu pörriäiskukka keväällä.