Keväällä lumien sulamisen aikaan harmittelin toisen alppiruusuni kohtaloa. Sen lehdet ja nuput olivat kuivaneet ruskeiksi, mutta pientä elonmerkkiäkin näkyi. Sain teiltä lukijoilta runsaasti kannustusta ja toivo heräsi. Annoin alppiruusuni rauhassa elpyä ja se jäi kuin jäikin henkiin.
Toinen puoli jopa kukki ja toisenkin puolen oksat ovat vihreät ja työntävät uusia lehtiä! Tilanne ei siis ole lainkaan toivoton.
Kiitos teidän, en keväällä hävittänyt tätä muotopuolta. Kasvit ovat yllättävän sitkeitä. Eihän sitä tiedä, vaikka tämäkin taas ensi keväänä loistaa kaverinsa lailla.
Vieressä toinen Marjatan alppiruusu nimittäin hehkui kaverinkin puolesta. Kukkia ei ole koskaan ollut yhtä paljon ja se selvisi talvesta täysin vihreänä ja hyvissä voimissa. Ehkä kylmä pohjoisen puhuri meinasi vieruskaverin viedä mennessään. Onnneksi ei ihan onnistunut.
Alppiruusut ovat lopulta yllättävän sitkeitä.
VastaaPoistaKauniisti kukkiva Marjatta.
Maltti oli siis valttia. Hienoa, että rhodo sai uuden mahdollisuuden. Eiköhän se sinua vielä kiitä.
VastaaPoistaUpea Marjatta!
Alppiruusut ovat niin kauniita. Kiva kun annoit rhodolle uuden mahdollisuuden. Söpö kissa! Mukavia kesäpäiviä sinulle!
VastaaPoista