Syksyä ilmassa

Pakko uskoa, että syyskuu alkaa jo huomenna. Pihlajat notkuvat oransseja marjoja ja jälleen on yksi kesä ohi. Tekemättä jääneet projektit paljastuvat ja kesän vehreys ruskistuu.

Saniaiset ruskistuivat tänä kesänä etuajassa. Pitäisi katkoa pois ja laittaa pihavalot tilalle, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Onkohan näillä jokin "ruostetauti" vai ovatko viime viikkojen runsaat sateet ruskistaneet? Tai sitten niiden kuuluukin ruskistua jo elokuun puolivälissä, mutta olen vain aktiivisesti unohtanut ja kuvitellut, että kesä jatkuu...

Ajotielle oli suunnitelmissa hankkia jotakin isompaa kiviainesta kivituhkan päälle kesän aikana, mutta jotenkin se jäi taas. Tässä tulos. Vettä on tullut viime päivinä reippaasti ja lätäköitä löytyy, valitettavasti.

Vuoden päästä on kesä uusi ja onhan tässä vielä syksyäkin jäljellä, jos vaikka joku innostuisi kivihommiin. Toivossa on hyvä elää.

Tykkään syödä sieniä, mutta en oikein uskalla sienestää, kun en tunne kunnolla syötäviä ja myrkyllisiä. Kaipa sieniä olisi nyt metsissä, kun pihallekin putkahtelee monenmoista. Nämä näyttävät viihtyvän kuorikatteessa. Syksyltä näyttävät nämäkin.

Pikkuhiljaa olemme tyhjennelleet kasvimaalta perunat, sipulit, salaatit ja myös pinaattikiinankaalen (Pak Choi), joka osoittautui peltoetanoiden ylittämättömäksi herkuksi. Käytin loput käyttökelpoiset kaalilaatikon lisukkeena ja hyvin sopi sinne sekaan.

Pak Choin keltaisia kukintoja leikkasin vielä porraspään koristeeksi, kun olivat niin kivoja ja voimissaan. Sipulin kukat somistavat sisällä keittiötä.

Hyötykasveista pihalla sinnittelevät vielä tomaatit, kesäkurpitsa, avomaankurkku, kiekkokurpitsa ja sitruunakurkku. Tomaatit eivät taida ehtiä kypsiksi, vihreitä on vielä paljon. Kiekkokurpitsat taas näyttävät helposti homehtuvan päiviä jatkuneessa sateessa.

Kanna on lopettanut kukintansa jo ajat sitten, vaikka äitini pihalla samaan aikaan samasta paikasta hankitut vielä kukkivat. Tämän voisin yrittää ottaa ylös ja talvettaa kellarissa. Mahtaisiko onnistua samaan tapaan kuin daalia eli kuivana juurakkona?

Jotkut vielä sinnittelevät, esimerkiksi inkalilja. Tämäkin saa lähteä pian kellarin uumeniin. Ei mikään erityinen menestystarina ollut, mutta kukki kuitenkin koko kesän.

Harmaamalvikki on kiitollinen kukkija. Aina vain jaksaa puskea uutta kukkaa, vaikka siemeniäkin on jo tulossa.

Krassi on aina syksyn pelastus. Lehdet tosin näyttävät ja kellastuvan silläkin. Siemeniä pääsee pian keräilemään.

Pimenevissä illoissa on myös taikaa, kun ne sattuvat olemaan tyyniä ja kauniita. Tämä taianomainen näkymä löytyi ennallistetulta suolammelta muutama päivä sitten auringonlaskun aikaan.

Pohjanmaalla vietettiin venetsialaisia viime viikonloppuna. Sää oli sateinen ja tuulinen pitkälle iltaan, joten tulien polttaminen rannoilla oli haastavaa. Pihalyhdyt paloivat sentään. Valoilla tunnelmointi onkin syksyllä ihanaa.

100 päivän vuorotteluvapaan jälkeen aloitan huomenna uudessa työpaikassa aivan toisessa ilmansuunnassa. 20 vuoden työrupeama entisten asiakkaiden ja työkaverien kanssa on ohi. Uudet kuviot edessä, vaikka samalla kirjastoalalla pysynkin. Syksy on aina ollut minulle uuden alku, vaikka olo onkin kesän päättyessä vähän haikea.

Ruokaa joka puolella

 

Olen tullut julistaneeksi, että valoisa alkukesä on sitä parasta kesää. Ja niin se onkin, kun kaikki vihreys puhkeaa ja valoisat yöt hellivät. Mutta ei elokuussakaan mitään vikaa ole, nautin tästäkin aivan suunnattomasti. Varsinkin, kun ruokaa voi hakea pihalta suoraan lautaselle ja näkee työnsä tuottavan satoa.

Punainen eli tomaatit vielä puuttuvat lautaselta, mutta kolmenlaista vihreää salaattia ja kesäkurpitsaa löytyy yllin kyllin. Olen myös puputtanut pois kurkkuja, jotka pullistuvat ja pullistuvat, mutta eivät enää näytä kasvavan mittaa.

Ei kurkkuja tule mahdottomia määriä, mutta muutamalle sormelle kuitenkin löytyy 15 senttisiä hedelmiä. Lisäksi avomaankurkkuja. Kesäkurpitsa kasvaa niin, ettei meinaa perässä pysyä.

Sitten on näitä kasvimaan "viherkasveja" eli kiekkokurpitsa ja sitruunakurkku. Molemmat kukkivat komeasti keltaisin kukin ja kukkia on paljon. Mutta hedelmistä ei näy vilaustakaan. Mikähän näissä meni pieleen?

Pak choi eli pinaattikiinankaali kukkii kauniisti ja kukinnotkin olisivat kuulemma syötäviä. Itse olen muutaman kerran paistanut wok-ruokaan pak choita, mutta enimmäkseen popsinut lehtiä salaatissa sellaisenaan. On todella makoisa lisä vihersalaattiin. Nyt harkitsen kaalilaatikkoa tästä.

Mutta mikäs se tämä herkkä kaunotar on? Sehän on tietenkin perunankukka, puikula eli piekonmuikku, kuten täälläpäin sanotaan. Että on kaunis tuo kukka, kun läheltä katsoo. Ketähän varten peruna maailmaa kaunistaa.

Lämpimän elokuun ihanuuden täydentävät marjat sekä puutarhasta että metsistä. Puutarhamarjoja on tulossa ihan kohtalaisesti, mansikkaa löytyy puuron päälle joka päivä. Mustikat ovat täälläkin kypsyneet ja sato on mielestäni hyvä.

Vadelmat ovat vielä aivan raakoja, mutta niitä tulee aivan älyttömästi sekä luontoon että puutarhaan. Oksat suorastaan notkuvat kartteja. Muutaman mesimarjankin olen vuosien tauon jälkeen löytänyt lenkkipolun varrelta. Kyllä meidän kelpaa, kun ruoka kävelee poluilla vastaan.

Pak Choi ja muut hyötymaan vihertäjät

Pak Choi eli pinaattikiinankaali on minulle uusi tuttavuus. Se tuli meille tilaamassani siemenlähetyksessä muistaakseni kaupantekijäisinä. Hyvänen aika, mikä kasvuvauhti tällä idän ihmeellä onkaan! Olipa muutama siemen roiskahtanut laatikon ulkopuolelle kivien väliin ja sieltäkin keräsin salaattiainekset.

Netin mukaan Pak Choi sopii tuoreena salaattiin (erityisesti pienet lehdet) sekä wok-tyyppisiin ruokiin kypsennettynä. Löytyi myös reseptejä kastikkeelle. Kukintoja en ole vielä nähnyt, mutta nekin ilmeisesti ovat syötäviä. Samoin juuri, onhan kasvi nauriin sukulainen. Vitamiineja ja terveellisiä ravintoaineita on vaikka muille jakaa.

Ja valitettavasti lehdet näyttävät maistuvan muillekin kuin minulle. Reikiä on ilmestynyt.

Maku ei ole mitenkään voimakas, mutta kuitenkin täyteläisempi kuin yleisissä salaateissamme. Kun suomenkielinen nimi on pinaattikiinankaali, mietin, voisikohan siitä tehdä myös "pinaattikeittoa"? Tai kaalikääryleitä?

Mielelläni ottaisin vinkkejä vastaan, miten Pak Choita kannattaisi hyödyntää, reseptitkin kelpaavat. Materiaalia nimittäin näyttää riittävän.

Kesäkuun viimeisenä päivänä uskalsin lopulta ottaa harsotunnelit pois kurkku- ja tomaattilaatikoista. Vielä jätin ritilän taakse pohjoispuolelle harson tuulensuojaksi. Kesäkurpitsa on lähes syötävän kokoista, avomaankurkkuja näyttää tulevan. Onpahan muutama pikkuriikkinen kurkunalku myös patiokurkussa.

Tomaatit vasta kukkivat, samoin sitruunakurkut ja kiekkokurpitsat. Saapas nähdä, riittääkö kesä ja lämpö kaikille. Heinäkuu on alkanut sateisena ja kylmänä, ehkä harso olisi pitänyt vielä ainakin yöksi laittaa. Mutta viikonlopuksi jo lupaa lämpimämpää taas.

Katteesta huolimatta vesiheinä työntyy helposti kasvimaan kivien koloihin ja lavojen reunamille. Piti oikein kuva ottaa, kun sain nykittyä ne pois. Hetken rauha rikkaruohoilta.

Pian saadaan mansikoita. Kukkia on runsaasti ja karttejakin jo. Jatkuvasatoiset lajikkeet tuottavat marjoja pitkälle syksyyn.

Mukuloita ja siemeniä

Tulipa taas hankittua mukuloita ja siemeniä, vaikka aivan ajattelin tänä keväänä jättää väliin. Sitten rupesi tuntumaan, että olisihan ikkunanlaudalla mukava olla muutama suppilokukka, Toimelan perinteiseen tapaan. Niinpä tilasin punaisen gloxinian (Etoile de Feu) mukulat. Niistä lähtee tämän kevään kukkatouhu tänä viikonloppuna käyntiin. Aurinkokin helottaa kirkkaalta taivaalta jo kovin keväisesti.

Samalla tilasin kokeeksi myös paketin pieniä, herkkiä heinäliljoja (Zephyranthus Robustus). Niitä pitänee esikasvattaa sisällä ja siirtää sitten ulos. Jos menestyvät kesän, tulee syksyllä taas lisää kellariin kerättäviä talveksi.

Kasvimaalle intouduin kokeilemaan pyöreää, keltaista sitruunakurkkua (Cucumis sativus), jonka pitäisi menestyä myös avomaalla.

Perin amerikkalaisen oloista kiekkokurpitsaa mainostettiin maukkaana, annoskokoisena kurpitsana, jota voi käyttää kesäkurpitsan tapaan. Saapas nähdä onnistuvatko nuo hauskan näköiset hedelmät.

Sitten tavallisempaa kurkkua (Cucumber la Diva) ja runkotomaattia (Tomato Outdoor Girl). Toivotaan lämmintä kesää, kun edelleenkään en omista kasvihuonetta.

Salaateista ajattelin kokeilla jäävuorisalaattia sekä pieniä keriä muodostavaa Lettuce Tom Thumbia. Lisäksi tuli tilattua Pak Choin siemeniä. Sen lehtiä käytetään kypsennettyinä, mutta sisemmät lehdet maistuvat myös raakoina. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

Tästä se lähtee. Lajikkeet on hyvä kirjata blogiin muistiin. Syksyllä ja seuraavana kesänä tulee aina ihmeteltyä, että mitähän se taas olikaan, jota viime kesänä kokeilin.

Ai niin, meinasi unohtua! Hännänhuippuna vielä ruusunätkelmää pation köynnöskehikkoon.