Kostean kevään etuja

 

Sateessa ja kevään viileydessä on ollut hyviäkin puolia, kun niitä etsimällä etsii. Esimerkiksi Alppiruujen kastelusta ei ole tarvinnut murehtia. Ovat varmasti saaneet riittävästi vettä, eikä aurinko ole päässyt tekemään polttavia tuhojaan.

Raparperi kasvaa ennennäkemättömällä innolla. Vesivartisena kasvina se helposti jää pieneksi tai nuupahtaa ennen aikojaan kevätkesästä, jos on kuivaa. Mutta nyt tulee satoa!

Kasvimaa on kylvetty. Siellä kosteassa muhivat  peruna, kehäkukat, porkkana, salaatti, valkosipuliruohosipuli, persilja ja sipulit. Saalatin ja yrittien päällä on harso. Sipuli ei sitä olisi lämmön puolesta kaivannut, mutta harso on pakko laittaa, koska harakat ja rätkät nykkivät istukassipulit ilmaan, jos ne jäävät taivasalle. Yksi laatikko odottaa kasvihuoneesta avomaankurkkua ja kesäkurpitsaa.

Niinhän sitä sanotaan, että sataa suoraan laariin, jos siemenkylvöjen jälkeen sattuu kostea keli. Huomaatteko, että yritän opetella positiivista ajattelua!

Kaiken positiivisen ajattelun keskellä on pakko hämmästellä yhtä asiaa. Jäi syksyllä ottamatta talteen krassin siemenet, enkä ole niitä vuosiin ostanut. Nyt ostin ja tässä ovat yhden pussin siemenet. Äkkiä laskien parikymmentä siementä. Kyllähän niistä muutamaan purkkiin riittää, mutta jotenkin määrä näyttää naurettavalta liotessaan pienessä lasimaljassa. Nämäkin ovat nyt muhimassa mullissa. Ja ensi syksynä kerään siemenet plakkariin.

Myöhäinen kevät

 

Kulunut kevät on ollut ennätyksellisen myöhäinen, viileä ja hitaasti etenevä. Pääsiäisistutuksenikin puhkesi kunnolla kukkaan vasta helatorstain helteissä ja hukkui sen jälkeen aika pian vesisateesen. Olihan se vähän aika nätti.

Tulppaaneja on saanut odottaa ja odottaa penkeistä nouseviksi. Aika heikosti niitä on noussut ja pieniäkin ovat. Mutta iloitsen jokaisesta, yhdessä ja erikseen.

Pieniä valopilkkuja on sentään näkynyt joukossa. Idänsinililjat ovat kukkineet sinivalkoisina mattoina. Ne näyttävät viihtyvän ja valtaavan vuosi vuodelta lisää tilaa. Joku kuitenkin menestyy, ilman ihmeellisiä toimenpiteitä. Hyvä niin.

Kasvihuoneen lämmitystä

 

Vettä on tullut viikonpäivät kuin saavista kaataen. Alamme pikkuhiljaa hukkua, sekä minä että kasvit, henkisesti ja fyysisesti. Kun helatorstain helleaaltoa seurasivat vielä helluntain hyytävät lämpötilat, on puutarhurin mieliala koetuksella. Taimet tuli siirrettyä uuteen kasvihuoneseen tietenkin turhan aikaisin ja nyt on riittänyt ihmettelemistä niiden kanssa arktisissa oloissa.

Muutaman yön polttelin kasvihuoneessa kynttilöitä taimien hengenpitimeksi. Kun päivälämpötilatkin putosivat pahimmillaan pariin kolmeen asteeseen ja aurinko katosi taivaalta päiväkausiksi, jouduin turvautumaan lämpöpatteriin. Näyttäisi siltä, että pahin on tällä konstilla ohitettu. Sähkölaskua ei kannata ajatella, harrastukset maksavat :).

Nyt näyttää sää lopultakin vähän kirkastuvan. Jospa illan mittaan aurinkokin jo hoitaisi osansa kasvihuoneen lämmittämisestä. Elämässä on jännitystä, kun sitä itse järjestää!

Kasvihuoneen rakennuspuuhia

 

Eipä ollutkaan ihan pieni projekti pystyttää pikkuriikkinen viiden neliön kasvihuone. Siinäpä meillä on vierähtänyt useampi toukokuun tovi. Muiden kevätkiireiden lisäksi, kun on kasvihuonetta kasailtu, en ole juuri tietokoneelle ehtinyt tilannetta päivittää. Mutta nyt tule päivitystä.

Omin voimin en olisi kasvihuonetta onnistunut pystyttämään. Onneksi oli avulias kaveri, kiitos hänelle. Jo nurmikon kaivaminen pois rakennuksen alta ja paikan tasoittaminen hiekalla oli haastava tehtävä.

Päätimme rakentaa kasvihuoneelle kunnon perustuksen. Niinpä hankittiin 63 betonilaattaa.

 

Kivien naputteluun tarvittiin vatupassin lisäksi kuminuijaa. Ja varmaan vähän muitakin työkaluja.

Kasvihuoneen mukana tuli kevyt sokkeli, jonka päälle rakennus nousee. Mietimme pitkään, miten kasvihuone tuohon myrskyjen varalta ankkuroidaan. Muovinen kasvari kun ei paljoa paina. Päädyimme käyttämään asennusliimaa ja silikonia poraamisen sijasta. Tosin tämä vaihe tehtiin vasta valmiille rakennelmalle. Aika näyttää, miten liima kestää talven haasteet.

 

Aika makealta tuntui jo tässä vaiheessa, kun mökki oli harjakorkeudessa. Tosin osa seinistä ja katto vielä puuttuivat kuvaushetkellä. Kasvihuoneen toimituksesta muuten puuttui 6 kpl pieniä "nippeleitä", joilla seinäpaneelit kiinnitetään sokkeliin. Onneksi rakennelman sai pystyyn ilman niitäkin täydennystoimitusta odotellessa. Nippelit tulivatkin kohtalaisen nopeasti, kiitos nettikaupan asiakaspalvelun.

 

 

Tadaa! Sitten päästiin jo astumaan ovesta siään omaan kasvariin. Upeaa!

 

Moni vinkkasi, että automaattinen tuuletusluukun avaaja on välttämätön ja siihen käsitykseen itsekin päädyin. Automaattinen avaaja ei ollut kovin kallis investointi, eikä asentaminenkaan haastanut. Nyt suurin huvimme on tarkkailla luukun avautumista ja sulkeutumista.

Kun rakennustyöt olivat loppusuoralla, pääsin kasailemaan Biolanin altakastelualtaita kasvusäkeille. Tila alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Eihän sitä huikean paljon ole, mutta tällä hetkellä riittävästi. Altakastelu helpottanee elämää, kun 30 litran vesisäiliö riittää jopa viikon tarpeeseen. 

Oma hommansa oli vettä kuljettavien putkien täyttäminen mullalla säkin sisältä, mutta onnistui sekin lopulta. Tosin en suostunut uskomaan, että istutusreiät kannattaisin leikata säkin laitaan. Uhmasin ohjeita ja leikkasin reiät keskelle säkkiä. Meni sitten syteen tai saveen.

 

Kasvihuoneessa killistelee nyt neljä pellen nenää, joiden olisi tarkoitus ilmaista veden määrä kastelualtaissa. Katoavatkohan ne kokonaan, kun vesi vähenee? Toistaiseksi kurkkivat hyvin esillä.

 

Lopulta säkkeihin pääsivät jo tomaatit, ananaskirsikat ja paprikat. Kasvihuonekurkun siemenistä ei itänyt yksikään, joten kurkun taimet joudun hakemaan puutarhamyymälästä.

Aiemmin keittiön ikkunalla palvelleet yrttiruukut sopivat paremmin kuin hyvin kasvihuoneseen. Ajattelin kylvää niihin paria lajia salaattia, se kun tuntuu ulkona maistuvan monille öttiäisille.

Näin pitkällä siis ollaan kasvihuoneen kanssa. Seuraavaksi joudun ehkä viemään kasvihuoneeseen kynttilöitä yöksi. Lupaavat aamuyölle viileimpään hetkeen neljää lämpöastetta. Aika vilpoista vasta kasvihuoneeseen siirretyille taimille. En vain malttanut olla siirtämättä, vaikka riskit olivat hyvin tiedossa. Kuten Kiti Kokkonen Instagramissa asian ilmaisi, "en vain voinut itselleni mitään".