Kulunut kevät on ollut ennätyksellisen myöhäinen, viileä ja hitaasti etenevä. Pääsiäisistutuksenikin puhkesi kunnolla kukkaan vasta helatorstain helteissä ja hukkui sen jälkeen aika pian vesisateesen. Olihan se vähän aika nätti.
Tulppaaneja on saanut odottaa ja odottaa penkeistä nouseviksi. Aika heikosti niitä on noussut ja pieniäkin ovat. Mutta iloitsen jokaisesta, yhdessä ja erikseen.
Pieniä valopilkkuja on sentään näkynyt joukossa. Idänsinililjat ovat kukkineet sinivalkoisina mattoina. Ne näyttävät viihtyvän ja valtaavan vuosi vuodelta lisää tilaa. Joku kuitenkin menestyy, ilman ihmeellisiä toimenpiteitä. Hyvä niin.
