sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Työtä piisaa


On se hyvä, että tulee roiskaistua tällaisiakin kuvia kesällä. Eipä perennapenkki silmää hivele, kun sulassa sovussa sekaisin putkahtelee syysleimuja eri väreissä, iiriksiä ja vielä palavaa rakkauttakin. Keväällä ei muista, mitä penkissä viime kesänä tapahtui, ellei ole todistusaineistoa.


Iirikset ovat valloittaneet alaa leimujen keskellä, mutta ne eivät ole moneen vuoteen kukkineet. Tänä keväänä iirikset saavat toden totta vaihtaa majaa. Tämä oli lupaus.Vielä sieltä näyttää pilkistävän myös pieniä jaloangervoja kaiken keskeltä, vaikka luulin nekin viime keväänä siirtäneeni pois. Loputonta!

Valkoista syysleimua pitäisi hankkia lisää, kun se jostain syystä vähenee ja vähenee. Liilan taas voisi siirtää jonnekin muualle. Voi voi, ei tule aika pitkäksi, kun lumet sulavat. Mutta vielä on aikaa suunnitella ja hyvä niin.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Horteesta haaveisiin


Hurr...Olen meinannut unohtua tykkänään talvihorteeseen. Kevät tuntuu kaukaiselta pakkasen ja lumen keskellä. Kokemuksesta tiedän, että aika kuluu vuosi vuodelta nopeammin ja kesäkin on kohta jo ovella, mutta kaksi viikkoa on hurahtanut pimeän kourissa ilman blogipostauksia.


Nyt ajattelin viikonlopun kunniaksi vähän avata ajatusmaailmaa kesään. Varailin kirjastosta uusia puutarhakirjoja.

Päätin myös kokeilla sipulikukkien kasvattamista ruukuissa jo varhain keväällä. Iskin multiin narsisseja, pikkutulppaaneja ja krookuksia, kastelin ja siirsin ruukut kylmiöön odottamaan huhtikuuta. Sitten aioin ottaa ne valoon ja lämpöön sisälle.


Josko vaikka saisin vapuksi kukkivia sipulikukkia! En ole ennen kokeillut, mutta nythän tuo nähdään. Jostakin luin ohjeen, että sipuleita kannatta kylvää kerroksittain koon mukaan samaan purkkiin. Näin tein, saapas nähdä tuleeko sekava tuotos vai tuleeko mitään.

Löysin myös viehättävän ohjeen tulppaanin kasvattamisesta maljakossa. Jätinkin pari narsissia istuttamatta ja aioin yrittää kasvattaa ne maljakossa pääsiäiseksi. Tosi ihana siirtää ajatuksia uuteen kasvuun. Kyllä tämä kuulkaa tästä.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Veden lorinaa


Vesi on elämän eliksiiri, sanotaan. Välttämätöntä se tietenkin on, mutta joku raja sentään saisi olla. Joulun kauniit lumiset maisemat ja pakkaskelit vaihtuivat hetkessä veden lorinaksi ränneissä. Lumet sulivat, joka paikassa liukastellaan ja parhaillaan taivas kastelee kunnolla.

Pakenimme tyttären kanssa uudenvuodenaaton kelejä uimahalliin ja vuosi 2015 alkoi reippaasti aamujoogalla. Sisätiloissa eivät vesi ja liukkaus haitanneet, vaan olo oli rento ja seesteinen. Niinhän se lomalla pitää ollakin.



Näkymä keittiön ikkunalta on aika lohduton. Sitä eivät jouluvalot paljon paranna. Ja valkoinen hyasinttikin osoittautui vaaleanpunaiseksi, kun aukesi.  Tuli tehtyä valokuvausharjoituksia harmaan päivän ratoksi. Yritin tarkentaa välillä vesipisaroihin, välillä hyasinttiin :). Ensimmäisessä kuvassa tavoitteena oli pysäyttää virtaavan veden liike.

Hyvää alkanutta vuotta ja tulevaa loppiaista joka tapauksessa. Sunnuntaina pitäisi jo olla pakkasen puolella taas. Sitä odotellen!