Satujen koski

Eilen tulin kokeilleeksi kosken kuohujen valokuvaamista oikein jalustan ja kaukolaukaisimen kera. Ikään kuin ei olisi ollut muuta puuhaa. Mutta syksyinen Niskakoski oli auringon laskiessa taianomainen. Pehmeät kuvat kuohuista onnistuivat iltahämärissä hyvin. Tavoittelin satumaista tunnelmaa ja sitähän sieltä löytyi.

Eipä yhtään harmittanut, vaikka pihatyöt jäivät puolitiehen. Mies katseli sillä aikaa urakalla lentopalloa ja jalkapalloa televisiosta. Sekään ei yhtään harmittanut, oli niin kaunista.

Olisihan siellä ollut kuva-aiheita laajempaankin otokseen, mutta tällä kertaa keskityin kuohuihin. Sitten olivatkin jo sormet sen verran kohmeessa, että jäivät laajakuvat näpsimättä.

Saduista sitten vaatekaappeja tuulettelemaan. Iltapäivällä taas pihalle, kun aamun sumu hälvenee ja paikat kuivuvat. Ihmeen suppuiselta keli näyttää, vaikka sääennusteet povasivat kirkasta ja kaunista päivää. Mutta jospa se tästä vielä kirkastuu.

Veden lorinaa

Vesi on elämän eliksiiri, sanotaan. Välttämätöntä se tietenkin on, mutta joku raja sentään saisi olla. Joulun kauniit lumiset maisemat ja pakkaskelit vaihtuivat hetkessä veden lorinaksi ränneissä. Lumet sulivat, joka paikassa liukastellaan ja parhaillaan taivas kastelee kunnolla.

Pakenimme tyttären kanssa uudenvuodenaaton kelejä uimahalliin ja vuosi 2015 alkoi reippaasti aamujoogalla. Sisätiloissa eivät vesi ja liukkaus haitanneet, vaan olo oli rento ja seesteinen. Niinhän se lomalla pitää ollakin.

Näkymä keittiön ikkunalta on aika lohduton. Sitä eivät jouluvalot paljon paranna. Ja valkoinen hyasinttikin osoittautui vaaleanpunaiseksi, kun aukesi.  Tuli tehtyä valokuvausharjoituksia harmaan päivän ratoksi. Yritin tarkentaa välillä vesipisaroihin, välillä hyasinttiin :). Ensimmäisessä kuvassa tavoitteena oli pysäyttää virtaavan veden liike.

Hyvää alkanutta vuotta ja tulevaa loppiaista joka tapauksessa. Sunnuntaina pitäisi jo olla pakkasen puolella taas. Sitä odotellen!