Satujen koski

Eilen tulin kokeilleeksi kosken kuohujen valokuvaamista oikein jalustan ja kaukolaukaisimen kera. Ikään kuin ei olisi ollut muuta puuhaa. Mutta syksyinen Niskakoski oli auringon laskiessa taianomainen. Pehmeät kuvat kuohuista onnistuivat iltahämärissä hyvin. Tavoittelin satumaista tunnelmaa ja sitähän sieltä löytyi.

Eipä yhtään harmittanut, vaikka pihatyöt jäivät puolitiehen. Mies katseli sillä aikaa urakalla lentopalloa ja jalkapalloa televisiosta. Sekään ei yhtään harmittanut, oli niin kaunista.

Olisihan siellä ollut kuva-aiheita laajempaankin otokseen, mutta tällä kertaa keskityin kuohuihin. Sitten olivatkin jo sormet sen verran kohmeessa, että jäivät laajakuvat näpsimättä.

Saduista sitten vaatekaappeja tuulettelemaan. Iltapäivällä taas pihalle, kun aamun sumu hälvenee ja paikat kuivuvat. Ihmeen suppuiselta keli näyttää, vaikka sääennusteet povasivat kirkasta ja kaunista päivää. Mutta jospa se tästä vielä kirkastuu.

Luonto ja ihminen illan viilentyessä

Luonnonkukkien kauneuden äimistely jatkuu. Toissapäivän helteen jälkeen, illan viilentyessä ja auringon paistaessa matalalta, pyöräilin kameran kanssa Lestijoen rantaa. Oi että oli kauniita näkymiä. Lumpeet lisääntyvät vuosi vuodelta, ehkä se kertoo veden puhdistumisesta? Jos pihalla olisi isompi koristeallas, lumme olisi kyllä kiva siellä kellumassa.

Ps. Kuten Savea ja papuja alla kommenteissa ansiokkaasti huomauttaa, tuo kuvan keltainen kukkanen on ulpukka, eikä suinkaan lumme, jonka kukka on valkoinen. Kiitos opastuksesta, tiedänpähän tämänkin nyt. Meilläpäin valkoisia lumpeita ei vesissä näe, joten ilmeisesti tätä keltaista ulpukkaa on täällä kansan suussa ruvettu kutsumaan lumpeeksi.

Kuvajaiset veden pinnassa olivat kuin parhaassa taideteoksessa.

Soutuveneelläkin pääsee vilvoittavien vesien äärelle helteisenä päivänä.

Mutta oi ja voi, miltä ennen muinoin kauniin metsäinen luontopolku näyttää hakkuiden ja talven myrskyjen jäljiltä. Nilkku luontopolku-opaste revittyä kantoa vasten näyttää lähinnä huonolta vitsiltä.

Pihalla eläimet jatkavat sovinnollista rinnakkaiseloa. Pitkästä aikaa näin ison siilin mönkimässä ruohikossa. Eppu-kissa piti portailla vahtia, mutta ei puuttunut piikikkään kaverin iltalenkkiin.