Lenkkitiellä

 

  

Päivittäisellä lenkkitiellä huomaa parhaiten, kuinka kevät etenee voimalla. Lestijoki vapautuu jääpeitteestä.

  Raumankoski kuohuu ja kohisee. Vedellä on valtava voima.

Pinnan alla tapahtuu. Pienet asiat huomaa usein vasta kameran linssin läpi.

Se on kevät.

Ps. Johanna: Tervetuloa blogin seurajaksi!

Luonto ja ihminen illan viilentyessä

Luonnonkukkien kauneuden äimistely jatkuu. Toissapäivän helteen jälkeen, illan viilentyessä ja auringon paistaessa matalalta, pyöräilin kameran kanssa Lestijoen rantaa. Oi että oli kauniita näkymiä. Lumpeet lisääntyvät vuosi vuodelta, ehkä se kertoo veden puhdistumisesta? Jos pihalla olisi isompi koristeallas, lumme olisi kyllä kiva siellä kellumassa.

Ps. Kuten Savea ja papuja alla kommenteissa ansiokkaasti huomauttaa, tuo kuvan keltainen kukkanen on ulpukka, eikä suinkaan lumme, jonka kukka on valkoinen. Kiitos opastuksesta, tiedänpähän tämänkin nyt. Meilläpäin valkoisia lumpeita ei vesissä näe, joten ilmeisesti tätä keltaista ulpukkaa on täällä kansan suussa ruvettu kutsumaan lumpeeksi.

Kuvajaiset veden pinnassa olivat kuin parhaassa taideteoksessa.

Soutuveneelläkin pääsee vilvoittavien vesien äärelle helteisenä päivänä.

Mutta oi ja voi, miltä ennen muinoin kauniin metsäinen luontopolku näyttää hakkuiden ja talven myrskyjen jäljiltä. Nilkku luontopolku-opaste revittyä kantoa vasten näyttää lähinnä huonolta vitsiltä.

Pihalla eläimet jatkavat sovinnollista rinnakkaiseloa. Pitkästä aikaa näin ison siilin mönkimässä ruohikossa. Eppu-kissa piti portailla vahtia, mutta ei puuttunut piikikkään kaverin iltalenkkiin.