Yrttejä ja jouluruusuja

En ole kylvänyt tänä keväänä yhtään esikasvatettavaa kasvia, koska aika ei siihen tällä erää riitä. Tilasin kuitenkin muutaman pienen taimen ikkunanlautoja piristämään. Esimerkiksi tämän yrttimixin joka pitää sisällään lippiaa, oreganoa, timajamia ja rosmariinia.

Niinhän siinä sitten kävi, että unohdin seurata Postin lähetyskoodilla taimien matkaa lähipostiin. Tekstiviestiä saapuneesta lähetyksestä ei tullut, vaan noutoilmoitus tuli paperilla etanapostina. Tässä tulos. Lippia on mennyttä, ehkä rosmariinikin. Oregano ja timjami näyttäisivät selvinneen reissusta.

Vika ei tosiaankaan ole Postin eikä kukkakauppiaan. Unohdin vain yksinkertaisesti seurata asiaa.

Samassa paketissa tuli myös kolme jouluruusua. Ne olivat erittäin hyvissä voimissa ja isommissa multapaakuissa. Ihan käteviä nuo Kodin kukkien pakkaukset kuljetuksia ajatellen. 

Tässäpä nämä selvinneet yrtit nyt sinnittelevät ruukuissaan. Toivottavasti menestyvät.

Omenapuun oksissa maljakossa lehdet avatuvat hitaasti, mutta  varmasti. Kesää kohti mennään ja valoa totisesti nyt riittää. Hienoa!

Yrtit purkkiin

Yrttikeinu on kerätty pois talveksi keittiön ikkunalta ja siinä kasvaneet oreganot tai mäkimeiramit, miten vain, kuivattu.  Tuli joululahjaksi saadulle huhmareelle käyttöä, kun murskasin sillä yritit purkkiin sopiviksi.

Oregano kasvoi hyvin sisälläkin ja kukki kivasti ikkunalla. Ehkä ensi kesänä kokeilen kuitenkin jotakin muuta tuossa ikkunalla riiippuvassa kasvatustelineessä, johon kuuluvat altakasteluruukut. Mitenkähän olisi salaatti? Eivät ainakaan etanat pääsisi järsimään reikiä lehtiin.

Hmm. Talvi aikaa miettiä ja suunnitella. Se onkin melkein parasta, kun kaikki tuntuu olevan vielä mahdollista ja se kaikkien aikojen kasvatuskesä vasta tulossa.

Sain kuin sainkin keittiön kaapit siivotuksi lokakuun nimissä. Sekään ei enää ole mieltä painamassa. Ehkä nyt ehtii kunnolla kuvankäsittelyn ja opiskeluhommien pariin.

Yrttien lumoissa

Yrtit ja keskikesän taianomainen täyteläisyys ovat lumonneet tänä juhannuksena. Siemenestä sisällä kasvattamani oregano puhkesi kukkimaan juhannukseksi. Kauniit pienet kukat kuulemma vievät voimaa muusta kasvusta ja ne kannattaisi napsia pois. En taida raaskia. Ehkäpä saamme riittävästi oreganoa näinkin. Aion siirtää oreganot syksyllä ulos kasvimaalle talvehtimaan.

Viimeisenä työpäivänä ennen juhannusta pääsin vierailemaan läheisellä yrttitilalla. Kuvittelin, että vastassani on pieniä yrttiruukkuja. Hämmästys olikin suuri, kun emäntä ensimmäiseksi vei minut yrttimaan laitaan ja esitteli lähes parimetriset pensaat, esimerkiksi tämä alla oleva kirveli, jonka lehdet maistuvat hivenen lakritsalle.

 

Väinönputkikaan ei ole ihan pikkuriikkinen yrtti. Siitä näyttivät pitävän pölyttäjät ja tilan emäntä tarjosi voikukkasiman kera väinönputkesta ja hunajasta keitettyä hilloa. Se oli muuten hyvää.

 

Koiviston tilalla kasvoi monenlaisia yrttejä tutuista basilikasta ja oreganosta aina kuolemattomien yrttiin saakka. Se on vihreä köynnös, jonka on uskottu auttavan lähes kaikkeen muuhun paitsi onnettomuuksiin :).

Kiitokset Teijalle antoisasta kesäisestä aamupäivästä yrttien parissa.

Juhannus on sujunut Toimelan leveysasteilla paremmassa säässä kuin etukäteen uskalsin odottaa. Vaikka vettä on ripotellut silloin tällöin, on lopultakin saatu myös kesäistä lämpöä. Varsinkin juhannuspäivä ja juhannusaaton ilta olivat aurinkoisia ja kauniita.

Keskiyön aurinkokin hemmotteli niin, että enmalttanut mennä nukkumaan. Tuli istuskeltua aamuyöhön saakka lukemassa ja ihailemassa auringon kehrää puiden lomassa.

 

Kasvien kannalta on vähän erikoinen vuosi. Monet kasvit kukkivat yhtä aikaa. Harvemmin on enää juhannuksena saanut nauttia sipulikukista. Nyt tulppaanit vain jatkavat hehkuaan. Samaan aikaan omenapuut ovat jo parhaimman kukkaloistonsa ohittaneet ja syreenit ovat parhaimmillaan. Juhannusruusuja täällä sen sijaan ei vielä näy kukassa.

Nautinnollista keskikesän juhlan jatkoa!

Yrttikeinu

Tällainen amppelisysteemi altakasteluruukkuineen tarttui talvella marketin allennuslaarista mukaan. Nyt siinä kiikkuvat pikkuriikkiset oreganoni keittiön ikkunalla.

Fiksumpi olisi tietenkin kylvänyt toiseen ruukkuun jotakin toista sorttia, mutta otin varman päälle ja tuikkasin molempiin oreganoa. Ajattelin, että jos toinen edes onnistuu niin hyvä.

En ole harrastanut yrttien viljelyä, enkä ole edes kovin hyvä niitä ruuanlaitossa hyödyntämään. Lipstikkaa mielelläni käyttäisin mausteena. Sitä olisi voinut kokeilla myös tässä, hmm... Ja olisihan noita, tarkemmin ajatellen, sitruunamelissaa, basilikaa, timjamia, rosmariinia. Mutta ensi vuonna sitten.

Oreganosta piti tietenkin napsia latvat maistiaisiksi pizzan päälle. Hyvin kelpasi. Joutuukohan syksyllä hankkimaan jo yrttikuivurin :).

Taimet lehdet kippuralla

Nyt taisi niin sanotusti ottaa ohraleipä! Osa isojen samettiruusujen taimista on päättänyt ruveta rettelöimään. Pari valkoista Vanillaa jo nuupahti itsekseen, vaikka vieressä olevat kukoistavat vielä aivan samalla hoidolla. Tässä lehtiään kipristelee keltainen iso samettiruusu. Mahtaneeko sekin heittää henkensä?

Ehkä olen kastellut tai lannoittanut liikaa? Vai olisiko jotain ötököitä, ainakaan en silmällä havaitse. 

Suurin osa näyttää onneksi vielä hyvältä, kuten tässä kuvassa Vanillat. Toivottavasti käppyrätauti ei leviä epidemiaksi. Tässä vaiheessa otan vastoinkäymisen vielä tilastollisena tappiona.

Revonhännän siemenet olivat tosi pieniä ja taimetkin vielä koulimisvaiheessa olemattomia. Mutta nyt ne ovat jo toistakymmentä senttiä korkeita. Osaisiko joku sanoa, kannattaako revonhännät latvoa?

Daaliat jo reissusta tultuani hätäpäissä latvoin, kun olivat kasvaneet tosi pitkiksi. Tukeakin tarvitsivat. Vielä on matkaa kesään, mitenkähän tässä taistossa käy.

 

Onneksi kylvin oreganon sisälle ruukkuun, enkä ulos. Tämäkin oli nimittäin alkuun aivan olematonta vihreää haituvaa. Nyt se muistuttaa mielestäni erehdyttävästi rikkaruohoa. Vesiheinänä olisin kasvimaalta nyppinyt, jos olisin ulos istuttanut. Purkkikasvatus pelasti oreganon. Ei muuten vielä tuoksu miltään.

Siemeniä multiin kuun ja auringon loisteessa

Luonto on viime aikoina antanut parastaan Toimelan leveysasteilla. Viikko sitten bongasin upean kuutamon ja tähtitaivas on tuikkinut öisin pikkupakkasessa.
 
Päivisin taas aurinko on helottanut täydeltä taivaalta, lopultakin aika synkän ja pilvisen talven jälkeen. Sanon talven jälkeen, vaikka uskon takatalven vielä tulevan. Eihän kesä sentään vielä voi alkaa, vaikka auringossa lämpömittari kipusi tänään jo 15 asteeseen. Mutta valon lisääntyminen on pääasia.

Valon mukana kasvaa into kevätsiivoukseen ja puutarhasuunnitelmiin. Jo Pari viikkoa sitten kylvin daalioita ja ne ovatkin itäneet mukavasti. Kohta pääsen koulimaan taimia.

Tänä vuonna en kylvä tomaatteja. Viime kesänä niiden hyysääminen ensin kylmän vuoksi ja sitten helteessä kastellen sitoi puutarhurin aika tiukasti kotimaisemiin.  Nyt mennään hyötypuolella normaaleilla kasvimaan tuotoksilla. Mitä nyt oreganoa tuli laitettua esikasvatukseen. Sen ajattelin pistää keittiön ikkunalle ruukkuihin.

Viikon verran ovat mullissa olleet myös isot samettiruusut, kahta eri väriä. Molemmat ovat itäneet hyvin. Oli mielenkiintoista huomata, että siemenpusseissa voi olla hyvin erilaiset määrät siemeniä. Valkoisten samettiruusujen (Vanilla) siemeniä oli pussissa vain muutamia. Keltaisia ja oransseja taas niin paljon, että kylvin vain puolet. Pussin päältä tätä ei voinut päätellä.

Vielä on odottamassa pienten samettiruusujen siemeniä ja kaikenlaista muutakin. Tuli jossakin innostuksen puuskassa ostettua myös kruunuvuokkojen sekoituksia kaksi pussia, vaikka ne tuskin talvehtivat vyöhykkeellä V.

Pussin päällä oli heikosti kasvatusohjeita. Ymmärsin, että mukulat voisi laittaa suoraan ulos. Ajattelin kuitenkin esikasvattaa, jotta edes yhtenä kesänä ehtisivät täällä Pohjanmaan korkeudella kukkia. Vai miten kannattaisi toimia? Kruunu Vuokko varmaan osaisi opastaa tämän nimikkokukkansa kasvatuksessa. Häneltä on tullut loistavia neuvoja monen kasvin hoitoon.

                                  Ja lämpimästi tervetuloa Toimelan lukijaksi Leena!

                      
                     Lopuksi vielä toinen kuukuva, kun se oli niin hieno, siis se kuu!