Hitaanlaista satoa

Hyötykasvirintamalla on tänä kesänä saatu sekä pettymyksiä että iloisia yllätyksiä. Ihmettelen, miksi kesäkurpitsa tuntuu nyt kasvavan äärettömän hitaasti. Aiempina kesinä kurpitsaa on saatu yli oman tarpeen ja sen kasvu on ollut miltei silmin havaittavaa.

Olosuhteet ovat samat, samoin kasvualusta. Kompostia on tarjoiltu ja jonkin verran lisähöystöäkin. Hedelmät vain jököttävät kymmensenttisinä. Kukkia kyllä on runsaasti.

Kuiva ja kuuma alkukesä saattaa olla osasyyllinen hitauteen, mutta viimeisen viikon aikana vettä on saatu enemmän kuin tarpeeksi. Pitäisi jo kelvata kesäkurpitsalle! Vesi kielellä odottelen satoa.

Minikasvihuoneessa tomaatit rehottavat viidakkona ja raakileita on, mutta kypsyminen käy niilläkin hitaasti. Uskon, että tästä vielä syötävää saadaan. Odottavan aika on vain niin pitkä.

Luultavasti olen antanut turhan pitkään typpilannoitetta, kun kasveilla pitäisi jo riittää voimia tomaattien kypsyttelyyn vihreiden versojen ja kukinnan sijaan. On niin vaikea arvata, missä vaiheessa lannoite on tarpeen ja missä vaiheessa pitäisi ymmärtää hellittää.

Onneksi on myös ilonaiheita. Sipuli porskuttaa ja sitä on syöty kasvimaalta jo pitkään. Kukkaakin näyttää tulevan.

Hidaskasvuinen puikulaperuna kukkii komeasti ja varsia on lupaavasti. Kun vettä lopultakin alkoi tulla, peruna virkistyi ihan silmissä. Ei toistaiseksi havaintoja rutosta tai muista vitsauksista.

Puutarhan elämä on kyllä varsinainen jännitysnäytelmä. Ja ukkostyyppiset sadekuurot lisäävät jännitystä. Varsinkin, kun kesän matonpesurumba on parhaillaan käynnissä. Puolikuivia mattoja kannetaan edestakaisin katokseen ja takaisin kuivaustangolle.

Ensi viikolle lupaa poutaa ja hellettä. Kyllä kesä kuivaa, minkä kastelee.

Jättiamppelit

Minulla on yleensä tapana hankkia kesäkukat heti alkukesästä. Kesä kun on lyhyt ja pitää päästä heti nauttimaan kukinnasta. Tämä kesä oli poikkeus amppelien osalta. Kevät oli niin kylmä ja tiesin, että olemme juhannusviikon reissussa. Ei huvittanut ostaa amppeleita muiden riesaksi ja myrskytuulten riepoteltaviksi.

Vasta kesäkuun viimeisinä päivinä sään lämmettyä (ja kun sain reissun aikana pitkäksi venähtäneen ruohon leikattua ja trimmattua) lähdin epäillen lähipuutarhalle valikoimia katsastamaan. Epäilin, että amppeleista ei ole jäljellä kuin muistot. Epäilys oli aiheeton. Amppeleissa löytyi, niin että vieläkin tuli valinnan vaikeus.

Ja kuinka valtaviksi kukat olivatkaan kasvihuoneen lämmössä kasvaneet. Hyvä että autoon mahtuivat.

Valitsin pation reunaan tänä vuonna pelargonioita. Isolle pihalle mielellään laittaa näkyvää ja isokokoista, kun ostamaan lähtee. Eipä harmittanut ollenkaan, että vasta nyt hankin amppelit.

Mantsuriankärhö on voimallisesti nousemassa köynnöskehikön keskelle. Laatikoihin ostamani aitoelämänlangat ovat myös terhakoita taimia, mutta taisin tarjoilla niille liikaa kanankakkaa. Kasvu on jotenkin hiipunut, vaikka hissukseen eteneekin, ja lehdet harmaantuvat. Harmillista! Toivottavasti kasvu vielä pääsee kesän edetessä vauhtiin. Eipä liialle lannoitukselle ole oikein mitään tässä vaiheessa tehtävissä, vai onko?

Kehikon "oviaukkoihin" ripustin kokeeksi pari siemenistä kasvattamaani kurkkua amppeleissa. Tuskinpa tuosta satoa tulee, mutta jäivät kasvimaalta yli. Ainahan saa kokeilla.

Kannaa olisi pitänyt ostaa useampi taimi, niin hienosti se kukkii ja näkyy korkeana kauas. Tämä pitää ensi kesänä pitää mielessä. Viime vuonna minulla oli keltainen kanna, mutta tämä punainen on vielä kauniimpi. Tai makuasia, tietenkin.

Kompostin voimalla

En ole tullut miettineeksi, mistä salaatin siemenet tulevat pussiin, josta ne keväällä ripottelen multiin. Harvinaisen lämpimän syksyn ansiosta salaatit kuitenkin ehtivät tänä vuonna kukkia Pohjanmaan leveysasteilla! Uskomattoman hienon näköisiä olivat. Siemeniä en ruvennut tuottamaan, mutta ei näitä raaskinut poiskaan repiä. Hyötymaa tuotti muutenkin hyvän sadon. Kesän olosuhteet varmasti olivat otolliset, mutta väittäisin, että yksi syyllinen on tässä alla olevassa kuvassa eli kompostori.

Sain talousjätteelle tarkoitetun kompostorin joku vuosi sitten äitienpäivälahjaksi (LOL sanoisi tähän jälkikasvu). Oli muuten toivelahja!

Nykyajan tapaan kompostori oli tietenkin palasina laatikossa. Olen melko hätäinen luonteeltani ja ehdin innoissani naksutella laatikkoa kasaan ohjeita lukematta sillä aikaa, kun mies katsoi jääkiekkoa. Kokosin sen tietenkin väärin eli älkää hyvät ihmiset olettako, että kaikki palaset ovat samanlaisia, vaan lukekaa kokoamisohjeet. Tai katsokaa youtubesta video, sellainenkin löytyi jälkeenpäin. Palaset nimittäin lohksahtivat niin tiiviisti vääriin asemiinsa, että niitä ei saanut enää irti ilman lievää väkivaltaa. Kompostori pysyy kyllä kasassa ja toimii, vaikka pari pientä ”nippulaa” onkin poikki.

Tarjouksen mukaan laitteessa olisi pitänyt olla myös lämpömittari, mutta eihän sitä tietenkään tässä ollut. Mutta eipä kertaalleen rikottua laitetta enää kehdannut takaisin kauppaankaan viedä.

Nyt olen siis kompostoinut talousjätettä (perunankuoria, kahvinpööniä ym.) menestyksellä muutaman kesäkauden. Talvella en ole jaksanut ruveta pakkasta vastaan taistelemaan, vaan olen täyttänyt sitä kolmisen kuukautta, seisottanut kuukauden ja tyhjentänyt tuotoksen jälkimaatumaan talveksi näin:

Kaivan kasvatuslaatikkoon auman kompostia varten ja täytän sen sitten ehdalla tuotteella.

Peitän kompostin talveksi muovilla, jotta kallisarvoiset liemet eivät valu sulamisvesien mukana pois laatikosta. Ja sitten vähän multaa päälle ja kevättä odottelemaan.

Puutarhajätteen kompostin olen kärrännyt perunamaalle ja pensaiden alle. Tonttimme on hiekkamaata ja kompostista on tosi paljon apua kasvattamiseen. Tulee voimaa nääs! En olisi uskonut kuinka paljon vaikuttaa, ennenkuin kokeilin itse. Kyllä kannattaa. Esimerkiksi puikulaperunat eivät ole koskaan ennen kasvaneet yhtä isoiksi, tosin siemenet pitää nostaa itämään jo maaliskuussa.

Tässä vielä salaattikukkasia.