Hitaanlaista satoa

Hyötykasvirintamalla on tänä kesänä saatu sekä pettymyksiä että iloisia yllätyksiä. Ihmettelen, miksi kesäkurpitsa tuntuu nyt kasvavan äärettömän hitaasti. Aiempina kesinä kurpitsaa on saatu yli oman tarpeen ja sen kasvu on ollut miltei silmin havaittavaa.

Olosuhteet ovat samat, samoin kasvualusta. Kompostia on tarjoiltu ja jonkin verran lisähöystöäkin. Hedelmät vain jököttävät kymmensenttisinä. Kukkia kyllä on runsaasti.

Kuiva ja kuuma alkukesä saattaa olla osasyyllinen hitauteen, mutta viimeisen viikon aikana vettä on saatu enemmän kuin tarpeeksi. Pitäisi jo kelvata kesäkurpitsalle! Vesi kielellä odottelen satoa.

Minikasvihuoneessa tomaatit rehottavat viidakkona ja raakileita on, mutta kypsyminen käy niilläkin hitaasti. Uskon, että tästä vielä syötävää saadaan. Odottavan aika on vain niin pitkä.

Luultavasti olen antanut turhan pitkään typpilannoitetta, kun kasveilla pitäisi jo riittää voimia tomaattien kypsyttelyyn vihreiden versojen ja kukinnan sijaan. On niin vaikea arvata, missä vaiheessa lannoite on tarpeen ja missä vaiheessa pitäisi ymmärtää hellittää.

Onneksi on myös ilonaiheita. Sipuli porskuttaa ja sitä on syöty kasvimaalta jo pitkään. Kukkaakin näyttää tulevan.

Hidaskasvuinen puikulaperuna kukkii komeasti ja varsia on lupaavasti. Kun vettä lopultakin alkoi tulla, peruna virkistyi ihan silmissä. Ei toistaiseksi havaintoja rutosta tai muista vitsauksista.

Puutarhan elämä on kyllä varsinainen jännitysnäytelmä. Ja ukkostyyppiset sadekuurot lisäävät jännitystä. Varsinkin, kun kesän matonpesurumba on parhaillaan käynnissä. Puolikuivia mattoja kannetaan edestakaisin katokseen ja takaisin kuivaustangolle.

Ensi viikolle lupaa poutaa ja hellettä. Kyllä kesä kuivaa, minkä kastelee.