torstai 30. syyskuuta 2021

Asukkaita hanskassa

 


Minulla on tapana säilyttää puutarhahanskoja pyykkinarulla roikkumassa. Nyt pitänee vaihtaa niiden paikkaa. Jostakin syystä syyskesällä ampiaiset ovat ihastuneet rukkasiini. Ensimmäisen kerran löysin unenpöpperöisen yksinäisen vaeltajan sormesta saakka, kun työnsin hanskan käteen. Seuraavan kerran kaksi amppari oli somasti vierekkäin hanskalla. 


Olisivatkohan nämä työläisraukkoja, jotka kuningatar on kesän päätyttyä ja töiden loputtua potkaissut pois pesästä. Siinä yrittävät sitten hanskassa selviytyä, mutta eipä taida olla tulevaisuutta tällä pariskunnalla. Syksy on myös julmaa aikaa.


Syksyn viimeisiä väri-iloitteluja sen sijaan on ihana tuoda sisälle maljakkoon, vaikka ne eivät enää pitkään kestäkään leikkokukkina. Katse alkaa pikkuhiljaa siirtyä sisätiloihin ja huonekasveihin. Onneksi ikkunanlaudallakin on sentään jotain kukintaa.

tiistai 28. syyskuuta 2021

Kukkasipulit mullissa



60 tulppaanin sipulia pääsi viikonloppuna multaan Toimelan mailla. Hyvä tallentaa tiedot tänne blogiin, että keväällä voi sitten tarkistaa, mitä tuli tehtyä. Usein olen nimittäin talven aikana autuaasti unohtanut, mitä olen istutellut.

Kirsikkapuun alle päätyi 10 Negrita-tulppaania. Vilpolan ikkunoiden alle eteläpäätyyn taas kahta lajiketta: Spring green ja Queen of night. 30 sipuli sekoituksen työntelin lecaharkoista tehtyyn istutusaltaaseen, jota kutsun "majakkasaareksi".
 

Olen huomannut, että pohjoisen etupihalla narsissit ovat menestyneet ihan mukavasti. Paikka on kylmä ja keväällä kukinta lähtee hitaasti liikkeelle, mutta mitäpä siitä. Pikkusyreenien alle työntelin 25 ison narsissin sipulia sekoituksesta.

Krookuksia oli tässä nyt vain yksi pussi Romance-lajiketta. Sekin päätyi talon eteläpäädyssä olevaan penkkiin, jossa toivottavasti nähdään hyvin aikaista kukintaa. Ainakin näillä leveysasteilla aikaista, koska tuo on Toimelan lämpimin paikka, joka sulaa ensimmäisenä keväällä.

Hienoa odotella, mitä näistä keväällä nousee. Kaikki riippuu taas niin talvesta ja olosuhteista.

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Kelloköynnös kukassa


Kelloköynnös on varsinainen köynnösten kuningatar. Kukka on mielestäni todella kaunis, mutta valitettavasti kukintaa joutuu odottamaan turhan pitkään. Tänä kesänä taidettiin mennä syyskuun puolelle, ennen kuin ensimmäinen nuppu aukesi.

Joku aiemmin kommentoi, että ei enää kasvata kelloköynnöstä, koska se ei ehdi kukkia. Olen päätymässä samaan. Joinakin vuosina kelloköynnös on ehtinyt sentään elokuun puolella kukintaan, mutta tämä vuosi oli kyllä toivottoman hidas tässä suhteessa

Kelloköynnöksen taimi on helppo kasvatettava. Siemenet itävät hyvin ja taimet kasvavat keväällä vauhdilla. Vauhti vain hiipuu ulos siirryttäessä. Ehkä meilläkin kasvaa ensi kesänä jotakin muuta köynnöstä kelloköynnöksen paikalla.
 

Toisaalta kelloköynnöksen nuput ovat myös herkkiä ja kauniita. Kumpihan itse asiassa on kauniimpi, kukka vai nuppu? Tästä voisi järjestää äänestyksen. Mutta jos kukka aukeaa vasta lehtien siirryttyä ruskaan, niin onhan se vähän erikoista.

Tänä kesänä minulla saattoi mennä myös lannoitus pieleen, koska köynnös kasvoi poikkeuksellisen hitaasti ja vihreät osat muuttuivat tummanpunaisiksi hyvissä ajoin. Olisiko tullut lannoitettua liikaa?

tiistai 14. syyskuuta 2021

Syksyn merkkejä ja kesän jälkimaininkeja

 
Joskus olen kuvitellut, että ruskan värit tulevat vasta pakkasen puraistessa. Joka syksy huomaan, että luulo ei ole tiedon väärti kun katselen taloamme kiertävää imukärhivilliviiniä. Se alkaa järkähtämättä siirtyä syyspukuun, vaikka pakkasista ei olisi vielä tietoakaan. Tänä vuonna villiviinillä on suorastaan häikäisevän punainen ruskaväri.
 
 
 
Yhtenä aamuna olen jo rapannut auton ikkunat, mutta vielä silloinkaan kesäkukat eivät paleltuneet. Jotenkin hämmentää asioiden päällekkäisyys ja yhtäaikaisuus. Pelargoniat puskevat uutta, entistäkin voimakkaamman väristä kukkaa ja samaan aikaan niiden lehdet muuttuvat punaisiksi.

 
Kesä oli suotuisa myös useille monivuotisille kasveille. Vanhan ajan joriinit kukkivat yhä ja kasvavat korkeutta. Mukulat pitäisi ehtiä nostaa ylös ennen pakkasia, mutta eihän näitä voi vielä mennä kaivelemaan.

Monenmoista hattivattia puskee nurmikolla ja purskahtelee ruohonleikkuriin. Valitettavasti en tunne sieniä kunnolla, enkä niitä poimi. Tykkään kyllä sienistä, mutta en ole opetellut sienestämään. Tänä vuonna se vähän harmittaa, kun metsät puskevat syötäviä sieniä enemmän kuin koskaan. Nämä pihan "koristesienet" kukoistavat myös.

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Omavaraistaloutta tai ainakin melkein


Pakko sanoa, että oikean kasvihuoneen hankinta on nostanut oman puutarhan syötävän sadon ihan uudelle tasolle. Vielä syyskuussa satoa riittää, eikä kaupan vihannesosastolla juuri tarvitse pysähtyä. Pieniä ovat paprikat ja tomaatit, mutta maukkaita.

Tomaattien kypsymistä jouduin odottamaan aika pitkään, mutta sieltä ne ovat punaisiksi ja keltaisiksi muuttuneet ihan lajinsa mukaisesti. Nyt alkavat kasvustojen vihreät osat jo olla harmaita, mutta loppujen tomaattien kypsymistä jaksan kyllä odotella. Kunhan eivät homehdu, kuten huomasin yhdelle kurkulle tänään tapahtuneen, kun syksyn kosteys tiivistyy kasvariin.

Paprikat ovat hyvin satoisia ja kasvit voivat edelleen hyvin. Paprika jopa työntää uusia kukkia ja raakileita, vaikka syksy on jo pitkällä. Aluksi näistä ei tiedä, minkä värisiä hedelmiä on tulossa. Siten paprika alkaa muuttua keltaiseksi tai punaiseksi. Pieniä hedelmiä on todella paljon.

Jättimäiset kesäkurpitsat ovat tänä kesänä lähes uuvuttaneet sekä minut että lähipiirin työkavereita unohtamatta. Näitä on riittänyt kaikille! Ja liian isoiksi ovat useat yksilöt päässeet livahtamaan. Vielä on luvassa kesäkurpitsakeittoa. Kurkut alkavat lopetella satokautta, mutta löysin kuin löysinkin syötävän.

Ehkä kokoonsa nähden satoisin kasvihuoneen asukas on kuitenkin ananaskirsikka. Pieniä keltaisia herkkuja viehättävissä pussukoissaan kypsyy edelleen.

Kylvin muutaman siemenen ja istutin 3 parasta tainta kasvihuoneeseen. Olen syönyt makeita, viinirypäleen kokoisia ananaskirsikoita päivittäin heinäkuulta asti salaatissa ja vienyt myös äidilleni pitkin kesää. Käsittämätön sato kolmesta kasvista!

Tänä kesänä pikkuomppuja puskeva Salla on ollut myös todella satoisa. Omenat ovat ehkä alkukesän kuivuuden vuoksi normaaliakin pienempia, mutta makeita ja puhtaita. Jyrsin näitäkin päivittäin kuin karamellejä.

Jos ensimmäisen kesän kasvihuonekokemukset summaa, niin reippaasti jää plussan puolelle. Ei tietenkään taloudellisesti (harrastukset maksavat), mutta kokemuksena. Odotin huomattavasti työläämpää kesää. Loppujen lopuksi altakastelualtaat ja kasvusäkit helpottavat niin paljon kasvihuoneessa kasvattamista, että hommat eivät todellakaan rasita. 

Kuten kuvasta näkyy kasvihuone on nyt niin täynnä, ettei meinaa sekaan sopia. Odotan jo, että pääsen tyhjentämään koko kasvarin ja rakentamaan sinne "talvipuutarhan" kausivaloineen. Saapas nähdä toteutuvatko visioni.