Omavaraistaloutta tai ainakin melkein

Pakko sanoa, että oikean kasvihuoneen hankinta on nostanut oman puutarhan syötävän sadon ihan uudelle tasolle. Vielä syyskuussa satoa riittää, eikä kaupan vihannesosastolla juuri tarvitse pysähtyä. Pieniä ovat paprikat ja tomaatit, mutta maukkaita.

Tomaattien kypsymistä jouduin odottamaan aika pitkään, mutta sieltä ne ovat punaisiksi ja keltaisiksi muuttuneet ihan lajinsa mukaisesti. Nyt alkavat kasvustojen vihreät osat jo olla harmaita, mutta loppujen tomaattien kypsymistä jaksan kyllä odotella. Kunhan eivät homehdu, kuten huomasin yhdelle kurkulle tänään tapahtuneen, kun syksyn kosteys tiivistyy kasvariin.

Paprikat ovat hyvin satoisia ja kasvit voivat edelleen hyvin. Paprika jopa työntää uusia kukkia ja raakileita, vaikka syksy on jo pitkällä. Aluksi näistä ei tiedä, minkä värisiä hedelmiä on tulossa. Siten paprika alkaa muuttua keltaiseksi tai punaiseksi. Pieniä hedelmiä on todella paljon.

Jättimäiset kesäkurpitsat ovat tänä kesänä lähes uuvuttaneet sekä minut että lähipiirin työkavereita unohtamatta. Näitä on riittänyt kaikille! Ja liian isoiksi ovat useat yksilöt päässeet livahtamaan. Vielä on luvassa kesäkurpitsakeittoa. Kurkut alkavat lopetella satokautta, mutta löysin kuin löysinkin syötävän.

Ehkä kokoonsa nähden satoisin kasvihuoneen asukas on kuitenkin ananaskirsikka. Pieniä keltaisia herkkuja viehättävissä pussukoissaan kypsyy edelleen.

Kylvin muutaman siemenen ja istutin 3 parasta tainta kasvihuoneeseen. Olen syönyt makeita, viinirypäleen kokoisia ananaskirsikoita päivittäin heinäkuulta asti salaatissa ja vienyt myös äidilleni pitkin kesää. Käsittämätön sato kolmesta kasvista!

Tänä kesänä pikkuomppuja puskeva Salla on ollut myös todella satoisa. Omenat ovat ehkä alkukesän kuivuuden vuoksi normaaliakin pienempia, mutta makeita ja puhtaita. Jyrsin näitäkin päivittäin kuin karamellejä.

Jos ensimmäisen kesän kasvihuonekokemukset summaa, niin reippaasti jää plussan puolelle. Ei tietenkään taloudellisesti (harrastukset maksavat), mutta kokemuksena. Odotin huomattavasti työläämpää kesää. Loppujen lopuksi altakastelualtaat ja kasvusäkit helpottavat niin paljon kasvihuoneessa kasvattamista, että hommat eivät todellakaan rasita. 

Kuten kuvasta näkyy kasvihuone on nyt niin täynnä, ettei meinaa sekaan sopia. Odotan jo, että pääsen tyhjentämään koko kasvarin ja rakentamaan sinne "talvipuutarhan" kausivaloineen. Saapas nähdä toteutuvatko visioni.

Kasvihuoneessa voidaan hyvin

 

 

Onpa hienoa olla kasvihuoneen omistaja! Olipa kasvari iso tai pieni, siitä riittää iloa. Kun sain kesäkukan taimet pois edestä, ahdoin nurkkaan badenbadenin. Tuskinpa siinä kovin montaa hetkeä maltan isuskella, mutta onpahan ainakin kuiva ja valmiina, kun mieli tekee. Taivasalla tämä tuoli on yleensä aina märkä, kun yritän siihen istua :). Onhan tuota ainakin soma katsella.

 

 

 

 

Kasvit ovat alkaneet viihtyä yllättävänkin hyvin, kun päästiin yöhalloista ja lämpöpatterista eroon. Paprika jo puskee hedelmiä.

Puolivahingossa löysin myös yhden tomaatin, kun rupesin tekemään pörriäisten puuhia ja ravistelemaan kukkia.

 

 

Kurkut ovat huomattavasti pökevämpiä kuin muut taimet, koska ostin ne valmiina puutarhalta. Omat siemenet eivät itäneet. Jostain syystä ammattilaisten kasvattamat taimet vain ovat vankempia, ei voi mitään.

 

 

Ananaskirsikka on ollut ehtiväisin hedelmien teossa. Kurpitsalyhdyn mallisissa pussukoissa kypsyy jo kymmeniä sormenpään kokoisia  ananaskirsikoita. Helppo ja satoisa kasvi.

Aikamoista välineurheiluahan kasvihuoneen pito on. Piti hankkia myös mittari lämmölle ja kosteudelle, vaikka kummallekaan ei hellepäivänä ole kovin paljon tehtävissä. Pahimpana päivänä mittari sekosi jossakin 35 asteen jälkeen, vaikka kasvarin ovi on päivät auki. Pitäisikö seuraavaksi hankkia viilennyslaite, kun lämpöpatterista päästiin...

Naistenpäivän löytöjä multapurkeista

Aurinkoinen oli naistenpäivä ja ihanasti piristävät hankien keskellä värikkäät krysanteemit. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut hyvä päivä! Minulla oli etätyöpäivä, mutta iltasella kävin nautiskelemassa hienosta ulkoilukelistä.

Hämmästelin myös pikkuriikkisiä ahkeraliisan alkuja. Usko on taas koetuksella. Mahtaako noista tosiaan kasvaa purkin täyttäviä kukkia? Maasta se pienikin ponnistaa.

Kelloköynnökset ovat toista maata. Hyvä ihme kuinka pontevina ne jo puskevat kohti aurinkoa!

Ananaskirsikat kuuluvat myös kääpiösarjaan, ainakin tässä vaiheessa. Kun nyt vähän kasvaisivat, että pääsisi koulimaan taimet.

Paprikat puolestaan kasvavat ihan eri tahtiin ja voimakkaina. Uskon, että nämä taimet pärjäävät haastavissakin olosuhteissa, kun tällaisen Siperian talven keskellä jaksavat noin hienosti itää.

Tässäpä naistenpäivän taimipäivitys. Ensi viikonloppuna ehkä pääsen koulimishommiin.

Vappupallo

Eipä tullut puhalleltua vappupalloja, kun tässä oli minulle riittävästi vappupalloa. Ananaskirsikka puskee kukkia ja hedelmiä vimmalla sisätiloissa. Minusta hedelmien "suojapussi" näyttää ihan puutarhalyhdyltä tai koristeelta. Käsittämättömän kaunis ja hienosti keksitty taas luontoäidiltä.

Mielenkiinnolla odotan, miten hedelmät koristeellisen kuoren sisällä onnistuvat ja miten kasvien ulos tai kasvihuoneeseen siirtäminen aikanaan onnistuu. Ananaskirsikoilla on korkeutta jo puoli metriä. Vielä pitäisi kuukausi mahtua sisätiloihin. Hauska kasvi joka tapauksessa jo nyt.

Myös runkotomaatit kukkivat täyttä häkää. Hedelmiä niissä ei vielä sentään näy. Kokoa ja mittaa tämä lajike on puskenut varsin maltillisesti. Tämän kanssa ehkä pärjäillään kesäkuulle sisälläkin.

Hmm. Ahkeraliisakin avasi vapuksi ensimmäiset nuppunsa. Minusta siemenpussissa luvattiin eri värisiä kukkia. Ensimmäinen oli vähän hailakka lohenpunainen ja muut näyttävät kovasti samanlaisilta. Että tällaista värisävyä sitten luvassa tänä vuonna. Mikäpä siinä.

Nuppuaikaa

Tiedänhän minä, että pienten taimien ensimmäiset kukkanuput pitäisi poistaa, jotta taimi vahvistuisi. Mutta raaskiiko joku näin herttaisia kukkasia nyppiä pois? Minulle tuottaa aina tuskaa. Tässä kukkii pikkuriikkisillä kukilla ananaskirsikka.

Myös patiotomaatti lykää vahvasti nuppuja. Enpä ole niitäkään saanut poistetuksi, mutta taimet näyttävät vahvoilta joka tapauksessa.

Eiköhän vain ahkeraliisoissakin jo näy pientä nupun alkua? Taimet eivät ole suuren suuria, mutta muistaakseni en viime vuonnakaan poistanut nupun nuppua, enkä latvonut liisoja. Siitä huolimatta ne onnistuivat ihan hyvin.

Nupuista puheenollen. Luulin jo, että kiinanruusuni on mennyttä, mutta vielä vielä mitä. Tässä se lykkii nyppuja esiin!

Kiinanruusuni on monta vuotta vanha, anopin tuttavan pistokkaasta istuttama. Viime kesänä erehdyin viemään sen ulos, mutta kiinanruusu ei siitä pitänyt, vaan mössähti koko loppukesäksi. Kukkia ei tullut, vaikka se aiempina vuosina oli kukkinut sisällä runsain kerrotuin kukin. Talvenkin kiinanruusu oli apealla mielellä.

Päätin kuitenkin mullanvaihtoaikaan vielä kerran yrittää. Vaihdoin mullat ja leikkelin kukan ronskilla otteella. Ensin näytti pahalta, kun lehdet lurpahtivat entisestään. Muutaman viikon kuluttua alkoi tapahtua. Uusia lehtiä kasvoi ja lopulta nuppujakin.

Nyt kiinanruusu näyttää oikein elinvoimaiselta, kunhan muistan lannoittaa ja kastella reippaasti. Ainakin tämä yksilö tarvitsee tosi paljon vettä. Tulevana kesänä se ei ulkoile, vaan saa kukkia rauhassa sisätiloissa.