keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Missä ovat linnut?


Toimelassa lintujen ruokintapaikoilla on tänä talvena ollut kovin hiljaista. Miten lie muilla?

Johtuneeko leudosta talvesta, että pikkulinnut eivät ole ruokintapaikoilla parveilleet? Jospa löytävät ruokansa muualta, kun lämpötila keikkuu jatkuvasti plussan puolella. Edes lumisena päivänä tarjotut siemenet eivät kerää lintuja.

Hyvä on, jos luonnosta ruokaa löytyy riittävästi. Itsekkäästi vain ajattelen, että olisi niin mukava lintuja tarkkailla. Tilannehan voi tietysti muuttua nopeastikin, jos kunnon talvi vielä näillekin lakeuksille saapuu.

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Sinisen hetken unelmia



Tammikuu on toiveiden ja unelmien aikaa kotipuutarhurille, kun piha lepää talvihorteessa. Emännän sormet jo hipelöivät vanhoja siemenpusseja ja mieli askartelee kevään esikasvatuksissa.

Tänään, sinisen hetken iskiessä, annoin jälleen kerran itselleni luvan haaveilla pienestä kasvihuoneesta. Tai ei nyt ihan pienestä, vaan sellaisesta, johon mahtuisi tuulisella säällä istuskelemaan tai kauniissa kesäillassa pakenemaan hyttysparvia.

Tuohon kasvimaan kupeeseen kasvihuone mahtuisi. Tähän mennessä olen kokeillut kasvihuoneviljelyä kahtena kesänä kertakäyttöisessä minikasvihuoneessa.


Apua siitäkin on ollut kylminä kesinä, samoin harsotunneleista kevään kirpeissä öissä. Kyllä näissäkin ovat kasvit kasvaneet, mutta oikeaa kasvihuonetta ne eivät tietenkään korvaa.


Kuinka ihana olisikaan saada taimet sisätiloista kasvihuoneeseen jo varhain keväällä. Alkukesät ovat usein kylmiä, mutta sisällä nuo roikaleet vain kasvavat pituutta ja täyttävät pöydät.

Miksi en sitten ole toteuttanut haavettani ja hankkinut kasvihuonetta? Useamman kerran olen valikoimia netistä tutkinut ja todennut, että nälkä kasvaa syödessä tässäkin asiassa.

Ensin on vain ihan pieni ja halpa rakennelma mielessä. Mitä enemmän asiaa tutkii, yhä sopivammilta alkavat näyttää hienot, huvimajaa muistuttavat kasvihuoneet. Ne eivät ole enää aivan halpoja. Tavallisen puutarhurin kukkarossa puhutaan jo pienestä investoinnista.


Puutarhanhoitoon saa uppoamaan muutenkin rahaa rajattomasti, jos niin haluaa. Piharakentaminen ei ole halpaa, maa ja kivet maksavat, samoin kasvit. Piha ei ole koskaan valmis. Talven tuhoja joutuu paikkaamaan ja uuttakin tekee mieli joka vuosi kokeilla.

Unelmia voisi joskus toteuttaa isommalla kertainvestoinnilla, jos vaikka ottaisi pienen puutarhalainan. Ainakin itselläni on aika korkea kynnys velanottoon ja haluan harkita asiat hyvin ennen päätöksiä.

Tähän löytyy netistä nykyisin käteviä sivustoja, joiden avulla lainoja voi vertailla ja kilpailuttaa. Esimerkiksi Sortter tarjoaa tällaista palvelua. Lainaa voi suunnitella omien tarpeiden mukaan Sortterin sivustolla.



Joskus haaveilen myös pienestä pihasaunasta. Sepä sopisi mainiosti grillikatoksen viereen. Saunaprojektiin pitäisi saada siippakin innostumaan. Omat voimat ja taidot eivät saunan rakentamiseen riitä. Se onkin sitten toinen tarina.


Kevät on kohta käsillä ja siemeniä aletaan iskeä multiin. Sitä odotellessa ottaisin mielelläni muutaman kunnon talvisen viikon ja hiihtokelit. Kasvitkin tykkäisivät lumikerroksesta.

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Sortter Oy:n kanssa.

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Vuosi alkoi vesisateessa

Hyvää alkanutta vuotta 2020 Toimelan seuraajille! Kovin vaihtelevassa säässä on meillä vietetty joulunaikaa ja vuodenvaihdetta. Välipäivinä nautimme jopa näin kauniista aamuruskosta ja luminen maisema oli kuin joulukortista. Mutta tänä aamuna päivä ei sitten valjennutkaan, vaan vettä satoi kunnolla.


Tässä sama maisema tänään. Aika masentavaa vai mitä? Vaikka kävimme reilun tunnin kävelylenkillä liukastelemassa, säätila ei juuri mieltä ylennä. Näinköhän tämä talvi sujuu leudoissa merkeissä täällä rannikolla. Muutaman kerran on jo hiihtämäänkin päästy, mutta nyt ei näytä lupaavalta.


Jotta mieli ei kokonaan mustene, täytyy päivittää piristykseksi muutama kuva välipäivien lumimaisemista ja harvinaisesta valoilmiöstä nimeltä aurinko.



Olen polttanut urakalla lyhtyjä, satoi tai paistoi. Lyhtymme ovat vuosien varrella lahjoiksi saatuja tai muuten taloon tulleita kuten tämä alla oleva "kummituslyhty", joka on pojan kouluaikojen käsityö.



Kissavanhuksemme Eppuli pitää yhä turvapaikkanaan vanhaa lintumökkiä. Se on perustuksia ja kattoa myöten aivan laho, mutta en raaski hävittää kissan vuoksi. Lyhtykin Eppulin jouluiloksi ripustettiin lintumökkiin.


Tässä pieni joulukimara Toimen joulunvietosta, joka sujui erittäin rauhallisesti. Sain yllätyslahjaksi uuden potkukelkan, jota kävin kokeilemassa heti jouluyönä. Hyvin luistaa. Tykkään käydä kaupassa kelkalla. Autoilen sen verran pitkää työmatkaa päivittäin, että vapaa-ajalla liikun mieluummin muilla keinoilla.

Nuorison kanssa tuli pelailtua pelejä ja herkuteltua. Keskipisteenä oli ensimmäistä jouluaan Toimelassa viettänyt Pulla-koira, joka tuli yllättävän hyvin toimeen Eppu-kissan kanssa. Edesmennyt bichon frisemme Pablo opetti kissan koiran kaveriksi 12 vuoden aikana. Pulla ja Eppu olivat myös ihan kavereita ja kiinnostuneita toisistaan. Pulla otti rapsuttelusta kaiken irti.


Jouluyön potkukelkkareissulla poikkesimme hautausmaalla. Kynttilöitä tuli vietyä jo päivällä ja niin oli vienyt moni muukin. Myös tähän muualle haudattujen muistomerkille. Kaunistahan hautausmaalla oli pakkasyön pimeydessä lyhtyjen loistaessa.

Valoja katsellessa mietin valtaisaa käytettyjen lyhtyjen massaa, joka arkena odottaa roskiin keräämistä. En ihmettele, että paikallinen suntio suositteli lehdessä sytyttämään kotona kynttilän läheisten muistolle. Ehkä tämäkin perinne pikkuhiljaa elää ja vaihtuu kestävämmän kehityksen tielle.

Kuten uudenvuoden ilotulitukspaukutuksetkin. Ilotulitteita myytiin uutisten mukaan enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta Toimelan ympäristössä paukkui aika vähän ja roskaakin oli aamulla entistä vähemmän. Ehkä paukutusikäiset ovat kasvaneet lähistöllä aikuisiksi. En jää ilotulitteit kaipaamaan, jos ne päätetään kieltää.