Ystävänpäivän tulppaanit

Ystävänpäivä on tulppaanien kulta-aikaa. Ihanaa väri-ilotulitusta talven keskellä!

Valoisaa ystävänpäivää teille blogiystäväni, kevättä rintaan ja valoa päin!

Ystävänpäivää!

Hempeää ystävänpäivää blogikaverit! Toivotukset tulevat leikkokukkien kera. Tässä neilikoita ja ruusuja.

Tämä kimppu tuli jo viikko sitten Lainan päivän kunniaksi anopilta, mutta on erityisen kestävää laatua. Kirjastoihmisenä saan paljon lukevalta anopilta kukkia kirjastojen juhlapäivänä. Tämä on jo vuosien perinne.

Leikkokimpuista on joskus iloa pitkään, kuten tästäkin. Talvella ne piristävät kummasti!

Myöhästynyt ystävänpäivätervehdys!

Olen niin vanha, että en ole oikein lämmennyt ystävänpäivälle. Vuosi vuodelta se kuitenkin tulee enemmän iholle ja näkyy joka puolella. Vielä vanhempi äitini kyllä muistaa joka vuosi kukkakimpulla ystävänpäivänä, vaikka jää lähes aina ilman vastalahjaa.

Tällä kertaa pussista löytyi todella tuoreita tulppaaneja, oman kylän puutarhan satoa. Ovat kyllä ihania. Voi kai ystävälle viedä kukkia ystävänpäivän jälkeenkin, hidas kuin olen.

Työpaikalle houkuttelimme ystävänpäivänillaksi väkeä koolle näin hempeissä tunnelmissa. Mikäpä sen parempi tapa viettää ystävänpäivää kuin kuunnella kirjastossa hyvää musiikkia yhdessä muiden kirjastonystävien kanssa. Ja tulppaaneja oli sielläkin pöydällä.

Joten myöhästynyt ystävänpäivätervehdys blogiystäville!

Ystävällistä sinistä!

Ystävänpäivä meni jo, tiedetään. Mutta koska käyn näiden merkkipäivien suhteen vähän hitaalla, lähetän tämän sinisen ystävänpäivätervehdyksen kiertoon blogiystäville. Erityisesti tietysti teille, jotka olette käyneet Toimelassa toivottamassa minulle hyvää ystävänpäivää. Mutta myös kaikille teille, joilta se jäi taas kerran tekemättä, kuten minulta.

Tämän sinisen ihanuuden sain ystävänpäivätlahjaksi. Lienee muurikello, jonka voi kesällä istuttaa ulos. Tykkään erityisesti tällaisista tervehdyksistä, jotka jäävät (toivottavasti) elämään myös merkkipäivien jälkeen. Ei leikoissakaan mitään vikaa ole, niitä tulee itsekin osteltua näin tulppaaniaikaan.

Mutta muurikelloa minulla ei ulkona ole ja odotan mielenkiinnolla, tulisiko tästä Toimelan tuorein perenna. Muurikellosta sanotaan, että sisällä viihtyy valoisassa huoneenlämmössä ja tykkää altakastelusta. Ulkona parvekelaatikossa tai puutarhan valoisassa, lämpimässä paikassa, mutta suojassa paahteelta.

Talvehtiminen näyttäisi vaativan peittämistä. Huolestuttavinta on, että se kestää pakkasta -20 asteeseen saakka. Hmm. Tänä talvena olisi jo entinen kukka, jos ulkona olisi. Vähän epäilen, että märkä, kylmä ja vähäluminen talvi on tehnyt tuhojaan muidenkin perennojen joukossa. 

Toistaiseksi muurikelloni nauttii sähkölämmityksestä, Ensi talvi on sitten asia erikseen. Kiitos äitille sinisestä ystävänpäivätervehdyksestä.