Ystävällistä sinistä!

Ystävänpäivä meni jo, tiedetään. Mutta koska käyn näiden merkkipäivien suhteen vähän hitaalla, lähetän tämän sinisen ystävänpäivätervehdyksen kiertoon blogiystäville. Erityisesti tietysti teille, jotka olette käyneet Toimelassa toivottamassa minulle hyvää ystävänpäivää. Mutta myös kaikille teille, joilta se jäi taas kerran tekemättä, kuten minulta.

Tämän sinisen ihanuuden sain ystävänpäivätlahjaksi. Lienee muurikello, jonka voi kesällä istuttaa ulos. Tykkään erityisesti tällaisista tervehdyksistä, jotka jäävät (toivottavasti) elämään myös merkkipäivien jälkeen. Ei leikoissakaan mitään vikaa ole, niitä tulee itsekin osteltua näin tulppaaniaikaan.

Mutta muurikelloa minulla ei ulkona ole ja odotan mielenkiinnolla, tulisiko tästä Toimelan tuorein perenna. Muurikellosta sanotaan, että sisällä viihtyy valoisassa huoneenlämmössä ja tykkää altakastelusta. Ulkona parvekelaatikossa tai puutarhan valoisassa, lämpimässä paikassa, mutta suojassa paahteelta.

Talvehtiminen näyttäisi vaativan peittämistä. Huolestuttavinta on, että se kestää pakkasta -20 asteeseen saakka. Hmm. Tänä talvena olisi jo entinen kukka, jos ulkona olisi. Vähän epäilen, että märkä, kylmä ja vähäluminen talvi on tehnyt tuhojaan muidenkin perennojen joukossa. 

Toistaiseksi muurikelloni nauttii sähkölämmityksestä, Ensi talvi on sitten asia erikseen. Kiitos äitille sinisestä ystävänpäivätervehdyksestä.