Myöhästynyt ystävänpäivätervehdys!

Olen niin vanha, että en ole oikein lämmennyt ystävänpäivälle. Vuosi vuodelta se kuitenkin tulee enemmän iholle ja näkyy joka puolella. Vielä vanhempi äitini kyllä muistaa joka vuosi kukkakimpulla ystävänpäivänä, vaikka jää lähes aina ilman vastalahjaa.

Tällä kertaa pussista löytyi todella tuoreita tulppaaneja, oman kylän puutarhan satoa. Ovat kyllä ihania. Voi kai ystävälle viedä kukkia ystävänpäivän jälkeenkin, hidas kuin olen.

Työpaikalle houkuttelimme ystävänpäivänillaksi väkeä koolle näin hempeissä tunnelmissa. Mikäpä sen parempi tapa viettää ystävänpäivää kuin kuunnella kirjastossa hyvää musiikkia yhdessä muiden kirjastonystävien kanssa. Ja tulppaaneja oli sielläkin pöydällä.

Joten myöhästynyt ystävänpäivätervehdys blogiystäville!

Ystävällistä sinistä!

Ystävänpäivä meni jo, tiedetään. Mutta koska käyn näiden merkkipäivien suhteen vähän hitaalla, lähetän tämän sinisen ystävänpäivätervehdyksen kiertoon blogiystäville. Erityisesti tietysti teille, jotka olette käyneet Toimelassa toivottamassa minulle hyvää ystävänpäivää. Mutta myös kaikille teille, joilta se jäi taas kerran tekemättä, kuten minulta.

Tämän sinisen ihanuuden sain ystävänpäivätlahjaksi. Lienee muurikello, jonka voi kesällä istuttaa ulos. Tykkään erityisesti tällaisista tervehdyksistä, jotka jäävät (toivottavasti) elämään myös merkkipäivien jälkeen. Ei leikoissakaan mitään vikaa ole, niitä tulee itsekin osteltua näin tulppaaniaikaan.

Mutta muurikelloa minulla ei ulkona ole ja odotan mielenkiinnolla, tulisiko tästä Toimelan tuorein perenna. Muurikellosta sanotaan, että sisällä viihtyy valoisassa huoneenlämmössä ja tykkää altakastelusta. Ulkona parvekelaatikossa tai puutarhan valoisassa, lämpimässä paikassa, mutta suojassa paahteelta.

Talvehtiminen näyttäisi vaativan peittämistä. Huolestuttavinta on, että se kestää pakkasta -20 asteeseen saakka. Hmm. Tänä talvena olisi jo entinen kukka, jos ulkona olisi. Vähän epäilen, että märkä, kylmä ja vähäluminen talvi on tehnyt tuhojaan muidenkin perennojen joukossa. 

Toistaiseksi muurikelloni nauttii sähkölämmityksestä, Ensi talvi on sitten asia erikseen. Kiitos äitille sinisestä ystävänpäivätervehdyksestä.

Joulumieli kurkkii ovesta

Olen hokenut syksyn pimeydessä, että joulu ei nyt nappaa ei. No, eipä siihen tarvittu kuin luminen pakkaspäivä, niin sieltähän se joulumieli jo kurkkii ovesta. Iltapäivän sininen hetki, jouluvalot, yhteistyökumppanin tarjoama jouluaamiainen riisipuuroineen, kirjaston minijoulukuuset ja ensimmäiset joululahjahankinnat. Siinä sitä ollaan niin joulufiiliksissä jotta.

Radio on koko päivän varoitellut, että iltapäivällä ja illalla saamme räntää, lunta ja myrskyä. Aion kuitenkin uhmata surkeita ajokelejä ja huristaa kaupunkiin teatteriin. 

Valkoinen amaryllis puhkesi kukkaan juuri sopivasti itsenäisyyspäiväksi. Näyttää kiinnostavan perheen lemmikkejäkin.

Lyhtyjä on tullut poltettua pitkin syksyä ja joulua kohti tahti vain kiihtyy. Öljykynttilät ovat niin käteviä, kun ne palavat päiväkausia ja toivottavat tulijan tervetulleeksi .

Viikonlopun ohjelmassa on teatterin lisäksi ainakin joulumyyjäisiä, joulukoristeluja niin kotona kuin isän hoitokodissakin sekä piparien leipomista. Ja sunnuntaina tietenkin jumitetaan television ääreen katsomaan kättelymaratonia.Hyvää itsenäisyyspäivää!

Juhlia ja tomaatinkukkia

Pihapuuhat ovat jääneet viime päivinä juhlinnan jalkoihin. Ensin vietettiin hopeahääpäivää ruusujen ja Vanhan Lyhdyn pippuripihvien kera. Tänään opiskelijatytär yllätti ennakkoon äitienpäiväkakulla. Tuoreet mansikat maistuivat kakussa jo kesältä.

Huomenna on vapaapäivä ja silloin olisi tarkoitus iskeä puutarhatöiden kimppuun, kun säänkin on luvattu sopivasti lämpenevän. Tähän saakka on joutunut joka aamu rapsimaan auton lasit paksusta jäästä ja päivälläkin on ollut vain muutama aste lämmintä.
Olin aikeissa jo viikonloppuna siirtää amppelitomaatit lopullisiin kasvatusastioihin, mutta räntäsateen yllättäessä sekin jäi tekemättä. Mutta huomenna, lupaan. Nimittäin elämäni ensimmäinen itse siemenestä kasvatettu tomaatti kukkii!